maanantai 24. syyskuuta 2012

Sä oot läski!

Jess, vihdoinkin kaikki asiat koneessa kunnossa, ja oikein kunnolla aikaa kirjotella! :D

Mietin tässä koko päivän että mistähän sitä kirjottas, kun on viime aikoina ollu aika päiväkirjamaista tekstiä. Erica kirjotteli joskus että kuinka ihmiset jaksaa lukea hänen päivityksiään, kun ne on niin minä, minä-juttuja.

Mun mielestä siinä ei ollu mitään ihmeellistä, vaan niitä oli kiva lukea. Mutta nyt kun itsellä on ollu tällanen minä minä-kausi, niin oon alkanu ymmärtämään mistä Erica puhui. Tuntuu ettei ehkä ihmisiä kauheesti jaksa kiinnostaa että mitäköhän se Neiti Michelin on tänään syöny! :D

Toi työssäolokin tietysti vaikutti aika suuresti siihen, etten vaan yksinkertasesti iltasin jaksanu kauheesti kirjotella, enkä oikein keksiny aiheitakaan. Toivottavasti nyt saan taas hommasta vähän otetta.

Eilinen lounas:
Lasagnea, kiinankaalia, paprikaa ja rypäleitä


No, aiheen keksinkin :) Nimittäin tosta mun aiemmin saamasta kommentista tuli sellanen mieleen kuin Lihavien haukkuminen.

Mä oon ollu ala-asteelta saakka vähän muita isompi. No, tai enpä oikeestaan, oon ollu kyllä normaalipainoinen, ja aina luokalla on ollu muita ihan saman kokoisiakin. Se, miks mä oon joutunu kiusaamisen kohteeksi, on mulle vähän arvoitus. Tai on mulla epäilykseni, mutta tiedä sitten...

Nythän tää Anonyymi 59-senttisellä vyötäröllä sanoi että mä hörähdän täällä että se on vaan kateellinen. No, en tiedä oliko kukaan. Ainakin mä olin muita tyttöjä edellä kehityksessä, eli rinnat kasvo mulle paljon ennen kuin jopa pari vuotta vanhemmille tytöille. Yksi kiusanneista tytöistä myönsi myöhemmin kateellisuutensa mulle. Ja yläasteen päättäjäisissä tapasin yhden mua ala-asteella kiusanneista pojista, joka kännispäissään kerto että oli kiusannu mua koska oli ollu muhun ihastunu (mentiin siis eri ylä-asteille).

No, näitä kahta henkilöä lukuunottamatta en tiedä muiden motiiveista. Muutama kiusaajista on myöhemmin pyytäny anteeks. Ei kaikki, mutta moni. Eikä se mua haittaa vaikkei olekkaan, koska ymmärrän tavallaan ihan hyvin.

Itsekin oon syyllistyny kiusaamiseen yhtä lailla. En oo kiusannu ketään lihavuuden takia, mutta muista syistä. Vaikka olin toisinaan kiusattu, niin olin kuitenkin tavallaan suosittu. Kuuluin siis sellaiseen n.s "keskikastiin". Ne kauneimmat ja suosituimmat kiusas meitä, ja me kiusattiin niitä loppuja. Ja miksi kiusasin? Etten jäis ulkopuolelle. Jos joku meidän porukasta oli jostain ihmisestä jotain mieltä, niin sittenhän me kaikki oltiin. Mentiin juttuun mukaan, vaikkei useimmiten edes tunnettu koko henkilöä jota kiusattiin.

Tätä nykyä toivoisin että voisin pyytää kiusatuilta anteeksi, mutta siihen ei kaikkien kohdalla ole mahdollisuutta. Niiltä joilta oon kyenny, niin olen pyytänyt.

Eipä mua oo koskaan sen kummemmin noi mun läskiksi haukkumiset haitannu. Ihmiset oon vaan kertonu mulle sellasta, jonka jo tiedän. Ikäänkuin joku sanois että "Sulla on punanen paita". Jaa, on vai? Enpä aamulla pukiessa huomannu.

Nyt oon jopa vielä paksunahkasempi tollasten kommenttien kohdalla kuin ennen. En tiedä, olis ehkä eri asia jos en itse osais myöntää että oon läski. Mutta ihan tässä netissä lölleröitäni esittelen, joten saahan niistä sanoa mitä haluaa :D

Eilinen päivällinen/tämän päivän lounas:
Uunilohta, uunikasivksia (perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa ja sipulia), chilimajoneesia ja salaattia (jääsalaatti, kiinankaali, suolakurkku, fetajuusto, paprika, rypäle ja pinjansiemen)

Eräs vanha ystävä näki mut baarissa pari vuotta sitten, ja hänelle sanoin että oon vähän päässy lihoomaan. Hän totesi vaan että: No, sä oot ihan sama ihminen kuin ennenkin". Hän ei siis kieltänyt asiaa, mutta tarkoitti että sillä ei oo väliä, koska sisin ratkaisee.

Ja niinhän se on. Oli ihminen miten kaunis tahansa, niin en mä ainakaan viihdy ihmisen kanssa jolla ei oo mitään sen kauniin kuoren sisällä. Ne, jotka valitsee ystävänsä ulkokuoren perusteella, omaa aika köyhän elämän.

Vaikka mä oon nää viimeset viis vuotta eläny pullukan elämää, niin oon silti ollu onnellisimmillani. Mulla on ollu kaikkea mitä tarvitsen ja haluan! <3 Perhe, oma koti, rakas äiti ja mummo, rakkaita ystäviä, työpaikka...Olisin siis onnellinen ilman laihtumistakin, mutta se olis vielä piste I:n päälle. Mieluummin läski ja onnellinen, kuin kaunis ja yksinäinen!

Vielä, jottei menis ihan liian synkäks, niin loppukevennykseksi kuva siitä, kun koittaa ahtaa liian pienet housut jalkaan! :D


4 kommenttia:

  1. Minulla kävi joskus noin, TÖISSÄ! Oli vähän tiukat housut ja kumarruin nopeasti ottamaan kiinni jotain pudottamaani ja koko takasauma repesi! :D En ole koskaan ollut niin kiitollinen, että olin sinä päivänä muistanut pukea pikkarit(minä kun unohdan yhtenään milloin minkäkin vaatekappaleen, muun muassa housut kerran...)!

    Kai se on laihdutusblogeissa aika pakollistakin, että se menee aika minä-keskeiseksi kirjoitteluksi. Mutta kun minulla on paha tapa käydä muidenkin blogeissa puhumassa itsestäni(esim. tämä kommentti!!)... Se ei enää ole hyvä juttu. :/

    Minä olen myös monesti miettinyt, että miksi juuri minä jouduin kiusaamisen kohteeksi, koska en ollut koulun lihavin. Ainakaan mistään kateudesta tai ihastuksesta ei ollut kohdallani kyse, joten ehkä jokin eläimellinen vaisto sai ihmiset pitämään minua helppona saaliina. En tiedä onko sille aina selkeää syytä... Ja toisaalta vaikka olisi millainen, niin aina täytyy olla ihminen, joka haluaa kiusata ja hänen syynsä siihen saattaa johtua enemmän hänestä itsestään kuin kohteesta. Pahin kiusaajani oli itsekin todella ruma, joten en ymmärrä miten hänellä oli pokkaa haukkua minua rumuudesta!

    Minä en voi kuvitella, että koskaan tuntisin tarvetta mennä kenenkään blogiin haukkumaan jonkun ulkonäköä, enkä ymmärrä, mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu. Teinit on teinejä, mutta että aikuinen ihminen tulee kirjoittamaan jotain tuollaista, mitä sinulle sanottiin, on lähes surkuhupaisaa.

    Minulle se läskiksi haukkuminen oli kyllä silloin nuorena todella kova pala, mutta se myös kasvatti paksun nahkan. Enää se ei loukkaa, mutta se on todella noloa, jos joku julkisesti jotain sanoo. Jotkut blogiin tai sähköpostiin tulevat haukut ei herätä oikein mitään ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä sä oot mielenkiintonen ihminen, ja sulla on tosi hyviä tekstejä, joten antaa tulla vaan kommentteihinkin juttua itsestäs! :D

      Niin, kaikilla ei vaan oo omat asiat hyvin, ja tarvitsevat sitten jonkun haukuttavan jotta voisivat tuntea itsensä paremmaks.
      Jotenkaan en usko että kyseinen ihminen kovin vanha vielä on, mutta eipä toisaalta kauheesti kiinnostakkaan. Olkoon omissa oloissan, ja mä jatkan omaa elämääni! :D

      Mä en oo koskaan kuullu ketään koulun jälkeen haukuttavan julkisesti läskiksi. Eipä niistäkään kannata välittää. Ennemmin säälisin ihmistä jolla ei ole sen parempaa tekemistä ;)

      Poista
    2. Voi kiitos! :)

      Ei noita haukkumisia onneksi usein enää näin aikuisena kuule, mutta joskus kyllä. Ei saisi välitää, mutta se on niin nöyryyttävää. Jospa kohta olisin laihtunut sen verran, ettei niitä enää tulisi. :)

      Poista
    3. Onpa ikävää :(

      Ei kyllä luulis enää sulle niitä tulevan, sä kun oot mun mielestä ihan tavallisen kokoinen jo, et mikään jättiläinen! :D

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D