!!Tää teksti sisältää kiroilua, joten sen suhteen herkkien ei kannata ehkä lukea...!!
Otsikon kaksi sanaa on pyöriny mun mielessä jo pidemmän aikaa.
Tässä on oikeestaan menty viimenen reilu kuukaus melkosella "hällä väliä"-asenteella.
Se näkyi torstaina vaa´alla, ja näkyy myös painon putoamisen hidastumisena ylipäätänsä.
Haluanko olla taas tällanen? |
Kyllähän se vituttaa!
Vituttaa ettei pysty pitämään itseänsä erossa herkuista, että töissä on niin helvetin kiire ettei ehdi syömään, ja että töiden jälkeen kipasee kaupasta hakemassa karkkia kotimatkalle.
Ja tälläkin hetkellä tekee mieli mennä jatkamaan eilen avattua sipsipussia.
Jos nyt jotain hyvää tässä etsitään, niin ei niitä paljoa pystyny syömään. Tein dipin kreikkalaisesta jogurtista, joka on sen verran "tujakkaa" että siitä tulee täyteen.
Mutta silti.
Tällaset vähintään kehdeksan tunnin nonstop-työpäivät jotka vietän jatkuvasti jaloillani kuluttaa kyllä kaloreita. Mutta se, miten terveellistä tällanen elämäntapa on onkin sitten toinen asia.
En ymmärrä miten mä voin vaan antaa kaikki näiden 11 kuukauden aikana oppimani asiat valua pikkuhiljaa pois mielestä. Miks mä en enää kaupassa säntää sinne vihannesosastolle, vaan suoraan karkkihyllylle??
Oonks mä nyt muka onnistunu omasta mielestä tavoitteessani?
Vai mikä helvetti mua vaivaa?
Onks kellekkään muulle käyny näin?
Ei sillä, mä oon tänään haravoinu ja pomppinu trampoliinilla, ja tosiaan niitä töitä tullu tehtyä. Mutta ne ruokailut, ne ruokailut... :(
Syytän tästä kyllä nyt vähän töitä, koska mulle on kertyny paljon ylititöitä, ja mulla on useita projekteja ja tiukka deadline. Mutta eipä siellä toisaalta kukaan silti oo mun käskeny karkkia syömään. Ihan itse oon valintani tehny.
Mites sitten sen lihaskunnon kanssa? No, ei sekään oo oikeen onnistunu. Se on lähinnä sillä asteella, että mietin aina liikkuessa miten voisin käyttää enemmän lihasvoimaa. Mutta kaipa sekin on jotain...?
Mä tarvitsen nyt ehkä vähän tietoa siitä, mitä mun kannattaa syödä työpäivän aikana. Mikä olis energiapitoista, muttei mulle pahaksi? Korvais kulutetut energiat sopivassa määrin?
Taas on uus asia opeteltavana...
Tää taas vähän autto vitutukseen, kun pääsi kirjottamaan asiat jotka mieltä painaa.
Vaikka melko suurella todennäköisyydellä menen nyt syömään muutaman sipsin, niin silti tapahtu jotain. Tiedän nyt mistä kiikastaa, ja meinaan ottaa selvää siitä mitä mun kannattaa töissä syödä. Ei se salaattilounas taidakkaan olla ihan paras...
Jos nyt jotain hyvää tässä etsitään, niin ei niitä paljoa pystyny syömään. Tein dipin kreikkalaisesta jogurtista, joka on sen verran "tujakkaa" että siitä tulee täyteen.
Mutta silti.
Arkistokuva, mutta eilen sohvapöydällä oli melko samaa tavaraa. |
Tällaset vähintään kehdeksan tunnin nonstop-työpäivät jotka vietän jatkuvasti jaloillani kuluttaa kyllä kaloreita. Mutta se, miten terveellistä tällanen elämäntapa on onkin sitten toinen asia.
En ymmärrä miten mä voin vaan antaa kaikki näiden 11 kuukauden aikana oppimani asiat valua pikkuhiljaa pois mielestä. Miks mä en enää kaupassa säntää sinne vihannesosastolle, vaan suoraan karkkihyllylle??
Oonks mä nyt muka onnistunu omasta mielestä tavoitteessani?
Vai mikä helvetti mua vaivaa?
Onks kellekkään muulle käyny näin?
Eikä kahvia ilman herkkuja. On se jännä! |
Ei sillä, mä oon tänään haravoinu ja pomppinu trampoliinilla, ja tosiaan niitä töitä tullu tehtyä. Mutta ne ruokailut, ne ruokailut... :(
Syytän tästä kyllä nyt vähän töitä, koska mulle on kertyny paljon ylititöitä, ja mulla on useita projekteja ja tiukka deadline. Mutta eipä siellä toisaalta kukaan silti oo mun käskeny karkkia syömään. Ihan itse oon valintani tehny.
Joulukuussa pikkuset housut, nyt melko sopivat. Tätä menoa on kuvat pian otisin päin. |
Mites sitten sen lihaskunnon kanssa? No, ei sekään oo oikeen onnistunu. Se on lähinnä sillä asteella, että mietin aina liikkuessa miten voisin käyttää enemmän lihasvoimaa. Mutta kaipa sekin on jotain...?
Mä tarvitsen nyt ehkä vähän tietoa siitä, mitä mun kannattaa syödä työpäivän aikana. Mikä olis energiapitoista, muttei mulle pahaksi? Korvais kulutetut energiat sopivassa määrin?
Taas on uus asia opeteltavana...
Tää taas vähän autto vitutukseen, kun pääsi kirjottamaan asiat jotka mieltä painaa.
Vaikka melko suurella todennäköisyydellä menen nyt syömään muutaman sipsin, niin silti tapahtu jotain. Tiedän nyt mistä kiikastaa, ja meinaan ottaa selvää siitä mitä mun kannattaa töissä syödä. Ei se salaattilounas taidakkaan olla ihan paras...