Hyvää iltaa. Viikon virallinen punnitustulos on...

...76,4 kg!

Mulla oli tänään punnituspäivä, mutta mä muistin sen vasta viis minsaa sitten.
No, jostain ihmeen syystä mä kävin eilen aamulla vaa´alla, joten olkoon nyt sitten se tämän viikon virallinen tulos.
76,4 kg näytti puntari, eli alaspäin on tultu 1,4 kg. Jes!! :D

Tänään olin töissä kahdeksan tuntia jaloillani, välillä vähän nostelua, mutta enimmäkseen sellasta siivoustyyppistä hommaa.

Ja näitä söin tänään:

Aamupala:
Puuroa raejuustolla.
Tää on vanha kuva jossa myös puolukoita, tänään en siis syöny marjoja.

Välipala:
Proteiinipatukka ja vettä

Lounas:
Jääsalaattia, kurkkua, rypäleitä ja oliivi-fetaa.

Välipala:
Kahvi ja salmiakki-lakritsi-proteiinipatukka

Iltapala:
Kaalipataa ja kurkku-salaatti-feta.

Ja tietysti vielä tällanen, ettei vaan pääse laihtumaan ;D

Tällä erää ei muuta, katsotaan miten huomenna ehdin postata.
Öitä :)

Muiden ihmisten suhtautuminen laihduttamiseen

Jatketaan vielä toivepostausten parissa.
Tänään aiheena olis muiden ihmisten suhtautuminen mun laihdutukseen.

Tavallaan tuntuu, ettei mulla oo asiasta oikein paljoa kerrottavaa.

Oon saanu pelkästään positiivisia kommentteja ympärillä olevilta, mutta suurin osa ei oo kommentoinu asiaa mitenkään. Tietysti kynnys mainita ihmiselle kropan muuttumisesta suuntaan tai toiseenkin voi olla melko iso, varsinkin jos ei oo ihan läheisin ystävä.

Tähän väliin kuva mun "lökäreistä", jotka on vielä kaukana löysistä. Mutta alkaahan tossa takaapäin kuvassa jo vähän näkemään ettei enää ihan purista :)
Kuvat Heinäkuu -12 ---> Tammikuu -13,
eroa kuvissa 14,1 kg

Kivasti noi vielä tekee tollasen kamelinvarpaan.
Muta ihan kotihousuina oon pitäny, ei oo kaupungille näissä menemistä :D

Ensimmäinen kommentti tuli iskältä joskus kymmenen kilon pudotuksen paikkeilla. Sekään ei kyllä tullu suoraan, vaan äiti sanoi iskän kysyneen että mahtaakohan se likka ollu hieman laihtunu?
Sen jälkeen iskä on kyllä sanonu sen suoraankin, ja lisäks kommentteja on tullu ystäviltä, sukulaisilta ja muilta läheisiltä ihmisiltä.

Työkaverit ei sillon syksyllä sanonu mitään, vaikka olin laihtunu 10-15 kiloa siitä kun viimeks oli mut nähneet.
Tosin viimeks kun olin töissä, niin mulla oli maha pystyssä, ja sen jälkeen oon vaan satunnaisesti käyny töissä moikkaamassa työkavereita lasten kanssa, joten eivät ehkä sillon kesällä kiinnittäneet niin kauheesti mun kokoon huomiota.
Nyt syksystä lähteneet kuutisen kiloa näkyi sitten jo näköjään melko paljon paremmin, koska sain heti kommentteja laihtumisesta.

No, onhan se totta, että mitä hoikemmassa kunnossa on, sitä helpommin parinkin kilon pudotus näkyy.
Tästä voitte itse arvioida:

Varmaan suurin syy ettei kukaan oo sen kummemmin kiinnittäny mun laihdutukseen huomiota, on se, etten oo varsinaisesti tehny mitään eri tavalla kuin ennen. Varmasti ihmiset pyörittelis silmiään jos kantaisin mukanani eväsrasiassa omaa jauheliha-parsakaalisekoitusta (jota kyllä voisin tehdä jos vaan jaksaisin, en siis tuomitse niitä jotka niin tekee!).
Mä siis syön edelleen kahvitellessa pullaa, enkä raahaa mihinkään omia eväitä vaan syön sitä mitä tarjolla on, joten mun laihduttaminen ei oo herättäny huomiota.

Alkuun kyllä anoppi oli vähän ihmeissään, kun en enää ottanutkaan lisää ruokaa. Sillon oli pakko vakuuttaa ettei kyse oo siitä etten tykkää, vaan siitä etten enää jaksa niin isoja annoksia, kun oon totutellu syömään vähemmän.

Mummolle on sama asia ollu myös vähän outo, ja välillä oonkin mummolla tehny sellasen kikan, että otan aluks tosi tosi pienen annoksen, ja kun mummo pyytää ottamaan lisää niin otan hyvillä mielin. Saan kuitenkin samanlaisen annoksen kuin mitä oisin yhdellä kertaa ottanu, kun tiedän että joudun santsaamaan.

Mummolan herkkuruokaa! :D

Äiti on ollu mun saavutuksista tosi ylpee.
Äiti sano itsekin lihoneensa vasta lasten saannin jälkeen, ja sitten ei osannutkaan saada painoa enää alas. Tosin äiti ei oo koskaan painanu yli 80 kiloa, eli on suurimmillaan ollu sen kokoinen kuin minä nyt (sama pituus).

Nykyään äiti on pienempi, en ihan tarkkaan tiedä mitä painaa. Muistan vaan että aina ennen oli niin ihanaa kun pystyin käymään äitin vaatekaapilla lainailemassa vaatteita. Tuntukin aika ikävältä, kun viime talvena olin unohtanu ulkohousut kotiin, eikä yhdetkään äitin toppahousut menny mulle. Jouduinkin lainaamaan iskän housuja!! :D

Nyt kuitenkin aletaan olla jo siinä tilanteessa, että osa äitin vaatteista menee mulle. Farkut ei vielä oo ihan sopivat, mutta paitoja oon pystyny jo lainailemaan :) Ihan hyvä nyt kun ei itse vielä raaski kauheesti uutta vaatetta ostaa ;D

Nää farkut oli äitille sopivat, joten hän sai ne.
Kohta mä käyn lainaamassa niitä, eiks vaan? :D

Mutta laihtumisesta saatu palaute on siis ollut positiivista.

Moni on kyselly että mitä mä oikeen oon tehny että oon laihtunu näin paljon. Ja kun mun vastaus on ollu että oon alkanu syömään viis kertaa päivässä, niin jokainen on vaan hömähtäny ja lopettanu kyselemisen siihen! O_O

En tiedä, olisko ne odottanu että vastaan että löysin uuden ihmepillerin jolla laihtuu?
Että oon alkanu urheilemaan ihan hulluna?
Että oon jättäny herkut kokonaan pois?
Eiks ne usko että tää on onnistunu ihan sillä, että oon syöny tarpeeks ruokaa?

Mielellään kyllä kertoisin ihmisille lisää tästä, ja miten helppoa tää on. Mutta kai ne odottaa jotain paljon vaikeempaa ja monimutkaisempaa vastausta. Luulevat vissiin että naljailen? ;)
No, jos joku uudestaan kysyy, niin koitan kertoa asian toisella tapaa...

Tänäännkin söin porkkanamuffinssin.
Sekä omani, että kummankin lapsen jättämät puolikkaat.

Entäs sitten miehen asenne?

Mä oon ikäänkuin tehny tän koko homman itsekseni. En oo pyytäny tukea mieheltä, eikä sitä oo myöskään tyrkytetty.
Välillä on tuntunu, että mies koittaa tahallaan sabotoida mun laihduttamista, kun se kuskailee kotiin kaiken maailman herkkuja. Mutta sehän ostaa niitä itselleen eikä mulle. Sillon kun mun käsi käy sen sipsipussilla, niin kuuluu kyllä:
"Hei, et sä nyt niitä ota!".

Mies on myös välillä naljaillu mun projektista, pyöritelly silmiään mun raejuustopuurolle ja ihmetelly kun otan annoksista kuvia. Mutta kuitenkin hauskalla tavalla, ei oo koskaan litannu mun ajatuksia tai mielipiteitä.

Viikon tauon jälkeen vähän ulkoilemassa :)

Oon ollu välillä ihan fiiliksissä kun mies on ottanu itsekin iltapalaks rahkaa mustikoilla :) Vaikka se välillä niitä herkkuja syökin, niin hän tekee myös silloin tällöin niitä parempia valintoja. Ja niistähän se lähtee, pikkuhiljaa. Ei kaikkea tarvitse kerralla muuttaa, kuten oonkin jo sanonu :D

Mieheltä ei oo oikeestaan tullu mitään kommentteja mun laihtumisesta. Kun oon kysyny, niin oon saanu vaan vastauksen ettei sillä oo mitään väliä minkä kokoinen olen, vaan kelpaan sellasena kuin olen.

Mutta onko koolla väliä? Ja ihmisen koolla siis, nyt ei mietitä mitään kaksmielistä!! :D
En tiedä.
Välillä musta tuntuu, että saan nykyään asiallisempaa ja ystävällisempää palvelua kaupoissa. Tuntemattomat ihmiset juttelee enemmän ja herkemmin kuin ennen.
Ihmisten asenne mua kohtaan on ylipäätään erilainen kuin ennen.

Väliin kuva päivän lounaasta:
Jauhelihakeitto porkkanalla (ei ollu kaapissa perunaa) sekä ruisleipää.

Mutta toisaalta tiedän itsekin asiakaspalvelutyössä olevana, että se oma palveluasenne heijastuu siitä, millainen asiakas on. Ulkonäön perusteella harvemmin muokkaa palveluaan tietynlaiseksi, vaan jos asiakas itse on huonolla tuulella niin se vaikuttaa omaankin mielialaan.

Oliskohan se sittenkin vaan itsestä kinni? Ehkä lihavampana se oman huono olo vaikutti mielialaan, ja ehkä sitä kuvitteli että kaikki inhosi mua kun olin lihava?
Sillä jos oikein miettii, niin enhän mä oo yhtään eri ihminen kuin silloin. Ihan samat jutut, ihan yhtä "tyhmä", ihan sama huumori kuin aina ennen.
Jotkut ajatukset toki on muuttunu, varsinkin syömsiten suhteen. Mutta kyllä mä oon vieläkin se sama ihminen.
Mutta ehkä se ulosanti on erilainen. Taidan olla paljon iloisempi ja positiivisempi kuin ennen :)

(Kyllä mä vielä kotona oon kuin ahteriin ammuttu karhu, varsinkin sillon kun en oo nukkunu ;D Siinä on siis vielä parantamisen varaa.)

Tosi pitkä litannia liikunta-ajatuksista

Noniin. liikunta-aiheista postausta pukkaa :)
Tuli tosi pitkä postaus, joten jos joku meinaa jaksaa lukea loppuun asti, niin suosittelen vaikka eväitä tähän mukaan ;D

Bloggaamisen alkuaikoina, viime kesänä.
Tanssia vesipullojen kanssa.

Pidempään seuranneet jo tietääkin, että mä en oo mikään himoliikkuja, jos nyt liikkuja ollenkaan. En tiedä tuleeko tästä tylsä teksti, jos palaan ihan lapsuuteen asti, mutta jos nopeesti poiketaan varhaislapsuudessa ja sit koitan pikapikaa johdattaa teidät nykyhetkeen? ;D

Eli, meidän isä oli aina kova koittamaan saada mietä innostumaan liikunnasta. Mun veli onkin ollu sellanen yleisurheilija/jalkapalloilija. Itse oisin myös futiksesta ollu kiinnostunu, mutta jotenkin mun veli lyttäs mun haaveet sanomalla että ei musta olis siihen. Olin sillon vielä aika pieni, ehkä eka luokalla, ja otin sillon tosi paljon itseeni.

Isän kanssa käytiin paljon uimassa, ja mä oonkin joskus ala-asteen alkuaikoina uinu jopa kilometrin matkan (uimahallissa).
Lisäks isän kanssa hiihdettiin paljon, ja koitti se pitää meille muksuille pientä kuntorinkiäkin kotona, osti oikein painojakin. Siellä minä 6-vuotiaana nostelin 8-kilon painoa yhdellä kädellä (tekee muuten nykyään varmaan tiukempaa kuin sillon ;D)


Koulussa en tykänny urheilusta yhtään. Liikkatunnit oli suoraan sanottuna perseestä, koska mä olin joka lajissa niin huono, ja vaikken nyt ehkä suoraan minkään kiusaamisen kohteeks asiasta joutunutkaan, niin eipä se silti ollu kauheen kiva kun kukaan ei halunnu mua niiden joukkueeseen. Tein aina jalkapallossakin omia maaleja jne. Joo, olin ihan kökkö.

Vaikken koululiikunnasta tykännyt, niin kävin vapaa-ajalla hiphop-tanssitunneilla, lastenjumpassa, äitin kanssa salilla ja nuorempana jossain satubaletissa jne...

Mutta, arvaatkaa vaan nappasko mikään liikunta sitten enää yläsaste-ikäisenä? No ei todellakaan! Ja siellä ne liikkatunnit vasta inhottavia olikin.
Yläasteikäisen tytön pahin inhotus on varmaan yhteiset liikkatunnit poikien kanssa. Varsinkin uimareissut ja kaiken maailman Cooper-testit, hyi!!!
Ei vapaa-ajallakaan liikunta kiinnostanu, joten jotain satunnaista keilausta lukuun ottamatta en oo oikeestaan sen kummemmin ala-asteen jälkeen liikkunu. Koulussa ne pakolliset, ja muuten oonkin sitten vaan ollu ja loikoillu.

Mun ensimmäisessä pidemmässä seurustelusuhteessa (18-21 vuotiaana) liikuin sitten vähän enemmän. Tein sillon torimyyjän hommia, johon sisälty aikaisin aamulla myyntikojun rakentaminen, tavaran esille laittaminen, vähintään kahdeksan tuntia jaloilla seisten tavaroita myydessä, tavaran kantaminen autoon ja myyntikojun purkaminen.
Lisäks silloinen poikaystävä teki paljon töitä, ja sillä välin mulla oli tapana laittaa musiikki soimaan ja tanssia (tätä oon tehny koko ikäni, pienestä lähtien).

2004 ja n.63kg

Mutta sen jälkeen on tullu taas pienoinen paussi tohon liikuntaan. Tietysti mun työ on fyysisesti raskasta, ja ne päivät kun ei halua/joudu tekemään paperihommia, niin sillon saa vetää tukka putkella. Myönnän kyllä, että vielä muutama vuosi sitten en tehny töitä ihan samalla ajatuksella kuin nykyään. Tein työt hyvin, mutta kyllä sillon oli aika usein myös päiviä kun koitin päästä tekemään niitä kevyempiä hommia.

Nyt on kuitenkin asia ihan toinen. Töissä teen mahdollisimman paljon niitä rankempia hommia, ja mua oikeen ärsyttää jos joudun toimistoon täyttelemään jotain lomakkeita! Ihan jo sen takia, että tiedän että kunhan vedän työpäivän täysillä, niin saan ihan älyttömän määrän liikuntaa kasaan!
Lisäks siinä on se hyvä puoli, että tulee nosteltua paljon painavaa tavaraa, ja kunhan tekee reippaaseen tahtiin niin saa hikeäkin pintaan :D

Töissähän mä en oo kunnolla ollu yli vuoteen. Melkein 1,5 vuotta olin kotona lasten kanssa. Sinä aikana mun liikunta on ollu tosi vähäistä. Oonkin odottanu töihinpaluuta kuin kuuta nousevaa, jotta en joutuis näkemään niin paljon vaivaa liikunnan eteen. Töissä kun sitä on pakko tehdä, mutta kotona sohvakin on vaihtoehto...Ja se alottaminenhan se aina vaikeinta on.

Oon koittanu tän projektin aikana vaikka mitä erilaista liikuntaa; hulaamista, tanssia, Fitness-peliä, kotijumppaa ja painojen nostelua. Mikään ei oo kuitenkaan ollu säännöllistä, ja vaikka välillä on ollu viikkoja jolloin oon saattanu jopa viitenä päivänä jumpata, niin silti enimmäkseen oon ottanu iisisti.

Eniten mä tykkään ihan hyötyliikunnasta. Mä voisin kävellä vaikka koko päivän, jos ollaan jossain retkellä (esim. Korkeasaari) ja mulla on hyvää seuraa.
Mutta pelkkä lenkille lähteminen tuntuu ihan liian vaikeelsta ajatukselta. Ei oo yhtään mun juttu. Välillä oon pakottanu itseni kävelylenkeille, ja kesällä niitä ehkä vielä jotenkuten jaksaiskin tehdä...

Oon siitä ennenkin kirjottanu, mutta suurin syy miksen oo aikasemmin onnistunu laihduttamaan (eli siis yrittänyt kunnolla) on se, että kuvittelin liikunnan olevan siinä pääroolissa.
Mutta eihän se ole! Syömistapojen muuttaminen on kaiken A ja O.

Mutta, ilman liikuntaa ei tämä...

...muutu tällaiseksi

kuva: http://www.flickr.com/

Mä oon ollu ihan ihmeissäni viime päivinä, kun mulla on pyöriny ajatukset kuntosalissa. Tiedän etten vieläkään pysty salilla alkaa käymään (ja luulin etten haluakkaan), mutta jotenkin se ajatus on alkanu enemmän houkuttelemaan.
Ei ehkä niinkään se itse salilla ravaaminen päivittäin, vaan ennemminkin haluisin kokeilla että millasiin painoihin mä kykenisin. Katsoa että oonko mä ihan rapakunnossa, vai jaksaisinko nostaa vähän enemmäni painoa? :)
No, suomeksi siis: Paljonko nousee penkistä? :D

Ehkä nyt senkin myötä, että maaliviiva alkaa jo lähestyä (vaikka vielä kaukana onkin), on pistäny vähän enemmän miettimään tota vartaloa. En tiedä onko ihan kuviteltua, mutta itse väittäisin kyllä että multa löytyy niitä lihaksiakin ihan hyvin, kunhan vaan sais vielä vähän läskiä kuorittua päältä pois. Ei mitkään bodarin lihakset, mutta sen verran että mulle kelpais nämäkin. Paha vaan, että niitä ei varmaan taida täysin saada esiin ilman oikeanlaista liikuntaa :(

Oikein kun pullistaa niin ehkä...

Oon kyllä huomannu, että koko ajan ne lihakset tuntuu vaan paremmin ja paremmin kädellä kokeiltaessa. Ehkä se on vähän eri asia kun täältä läskimmästä suunnasta tullaan alaspäin, niin niiden lihasten tuntuminen on niin mahtavaa. Ehkei lihotessa ookkaan niin siistiä kun tuntee kymmenen sentin kerroksen ihraa lihastensa päällä :D Mutta ainakin mä oon ihan fiiliksissä!

Tossa jo kesällä mainitsin, että yks laji jota ois kiva kokeilla, on tankotanssi. Ois hauska nähdä, että oppisinko mä koskaan kiipeämään siihen tankoon, kun en ainakaan koulussa osaannu niitä köysiä pitkin nousta.

Joogasta tykkään myös, ja sitä voiskin alkaa taas tekemään. Jostain etsis sopivan jooga-DVD:n ja alkais venyttämään itseänsä. Joskus opiskeluaikoina telkkarista tuli joogaa, ja sillon joka ilta joogasin. Muistan, että sen vuoden aikana mulla ei ollu kertaakaan päänsärkyä tai muitakaan kremppoja :)

Pakaraliikkeitä 5-7 kertaa viikossa (kipeenä ei oo toteutunu)

Vieläkin tässä siis mietiskellään, että onko mulle olemassa sellanen yks ja oikee laji. Oon kyllä sen verran nopeesti kyllästyvää sorttia etten edes mun lempiliikuntaa, tanssia, jaksa tehdä kuin pari päivää putkeen ennen kun alkaa maistumaan puulta. Ehkä mä vaan sit oon tällanen ikuinen tuuliviiri, enkä koskaan kykene sitoutumaan yhteen tiettyyn lajiin?

Varmaa on vain se, että jatkuvasti mieli halajaa enemmän liikuntaa. Joka askeleella jonka otan, mietin että se on parempi kuin sohvalla löhöäminen.
Mutta tietysti myöskin sillon kun tuntuu ettei vaan kykene, niin jätän väliin. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän ettei se yhden liikunnan skippaaminen tarkoita, että jäisin seuraavankin kerran sohvaperunaks.

Allinpoistoliike

Mun kohdalla toimii parhaiten se, että sillon kun huvittaa liikkua, niin sillon liikun. Siinä vaiheessa kun nautin liikunnasta, en koko ajan katso kelloa ja mieti että "ei hitto, vasta viis minuuttia menny!"

Joten, ainakin toistaseks jatkan samaan malliin kuin nyt. Teen niitä peppuliikkeitä kun jaksan, nostelen painoja kun huvittaa, vedän bailut pystyyn kun radiosta tulee hyvä biisi, ja tuijottelen ihmeissäni mun kasaan purettua fitness-vannetta kun kävelen sen ohi miettien "ehkä vielä joku päivä".

Hyllylle unohtunut...

En aseta itselleni mitään paineita, mä tiedän että se polte tulee sieltä vielä. Jos ei muuten tule, niin täytyy miettiä että miltä mä haluan niissä biksuissa kesällä näyttää. Sillä sellaset mä päälleni vedän ja meen rannalle, se on ainoastaan musta itsestäni kiinni että roikkuuko maha reunan yli vai ei!

Vielä ois tekemistä...

Bongaa uutta luettavaa! :D

Nina Koo toivo että kertoisin omista lempiblogeistani. Joten tässäpä tulee "pienoinen" juttu siitä aiheesta. Aion kyllä toteuttaa muidenkin postaustoiveita kuin Ninan, tää nyt vaan sattuu sopimaan hyvin tälle päivälle, kun mulla ei oo yhtään kuvia ;D

Jostain sillon viime kesänä vaan tuli mieleen, kun laihdutusjuttuja netistä etsin, että oliskohan olemassa laihdutusblogeja. Ja olihan niitä!

Ekana silmiin osui Annan (ent. Erican) blogi, Too big to be me. Ja se oli sitten menoa! Jäin heti koukkuun. Vaikka muistankin, että Anna oli just sillon sattunu tekemään postauksen, jossa paistatteli päivää aurinkolaseissa, tukka laitettuna ja niin nättinä ja hoikan näkösenä. Eka ajatus olikin, että tonko muka tarvii laihduttaa???
Mutta jostain syystä aloin selaamaan vanhempia tekstejä, ja tajusin, että matkaa olikin jo tehty jonku verran.
Pari viikkoa seurasin blogia, ja siitä se ajatus sitten lähti: Jospa minäkin...?

Pikkuhiljaa löysin lisää upeita ja innostavia laihdutusblogeja.
Oonkin jo pariin otteeseen esitelly blogeja, joita tykkään lukea. Oon koittanu tonne vasempaan reunaan päivittää uusia blogeja, joita oon löytäny.

Luin jossain vaiheessa myös mm. kynsiblogeja, mutta jotenkin musta tuntuu että nää laihdutusblogit kuitenkin aina kiinnostaa enemmän, ja muutama treeniblogi myös. Joten tällä hetkellä lukulistalta löytyy vain kyseisiä blogeja.

Eniten tykkään niistä blogeista, jotka päivittyy usein. Itse asiassa poistinkin jo mun lukulistalta pari blogia, joihin ei ollu yli kuukauteen tullu tekstiä. Ymmärrän hyvin että toisilla ei ole yhtä paljon aikaa tekstien kirjottamiseen, mutta silti on mukavaa kun vähintään kerran vikkoon-kahteen tulee postaus :)

Tykkään myös enemmän sellasista blogeista, joissa on kuvia, mutta toki luen myös montaa sellaista blogia, joissa kuvia ei ole. Kaikilla ei edes oo mahista laittaa kuvia. Kasvokuvia sisältävät blogit on tietysti kivoja, kun tietää vähän minkä näköinen tyyppi siellä ruudun takana kirjoittelee, mutta mulla ei oo oikeutta sellasta blogilta vaatia, kun itekin koitan naamaani piilotella ;D Kuvat ei siis oo mulle kaikki kaikessa, tekstihän tietysti blogissa se oleellisin on :)

Joissain laihdutusblogeissa, joita luen, ei välttämättä edes oo vähään aikaan laihduttu, tai on ollu isompiakin takapakkeja. Mutta sehän ei mua haittaa, vaan oon koittanu kirjottajaa tsempata sen sijaan, että oisin jättäny blogin lukematta. Monesta bloggaajasta on tullu ikäänkuin "nettiystäviä", ja onkin ollu mukavaa kun voi toisen auttaa takas raiteille :)

Ajattelin, että jos alan listaamaan blogeja johkin paremmuusjärjestykseen, tai top 5 listaan, niin joku varmasti loukkaantuu tai pahoittaa mielensä. Kaikki mun lukemat blogit on mun mieleen, joten ajattelin listata niitä siinä järjestyksessä jossa ne on päivitetty. Eli jos joku sattuu mun tätä kirjottaessa tekemään postauksen, niin pääsee listan kärkeen  :D
Ja koska yleensä kaikki tykkää kuulla itsestään jotain mukavaa, niin ajattelin kehaista vielä kaikkia vähän :)

Toivottavasti taas löydätte näistä itsellenne uusia tuttavuuksia. Ainakin itse oon löytäny useimmat lukemistani blogeista jonkun toisen blogin kautta  :)

Jos haluatte antaa mulle luvan napata blogiennen etusivusta kuvan tonne blogiesittelyn yhteyteen, niin kommentoikaa tähän postaukseen. Saadaan vähän väriä tähän postaukseen, ja ihmiset näkee vähän että minkä näköisestä blogista on kyse :)


Ensin listaan itselleni uusia blogeja, joista mulla ei oo vielä kauheesti kerrottavaa, kun vasta oon alkanu niitä seurailemaan. Kuitenkin jokaisesta näistä blogeista tykkään:


Aukka:n blogi Suklaan sulatusta
Vasta tässä kuussa aloitettu blogi, joten menkäähän kannustamaan hyvin alkanutta projektia :)

Elppen ja Ällän äiti:n blogi Pullamössöstä treenihulluksi
Viime aikoina päivityksiä tullut tiheempään tahtiin. Pudotettuja kiloja takana jo aimo määrä, ja tahti jatkuu vaan :)

Marin blogi Let it train
Mari asuu Rovaniemellä, ja opiskelee personal traineriksi. Tykkään tosi paljon Marin jumppaohjeista, havainnollistavia kuvia :)

tiu:n blogi Vida Boa
Tämä blogi on aloitettu joulukuussa, joten hyvin pääsee vielä hommaan mukaan. Tiu on yhden lapsen äiti, joka on pudottanut jo hirveesti kiloja viime vuonna.

Ninnin blogi Repeat after me
Ninni on ollut aikoinaan ylipainoinen, ja onnistunut karistamaan ylimääräiset kilot. Nykyään Ninni on personal trainer.

(Entinen sadan kilon) Keijukaisen blogi Vauvakilot veks
Kahden lapsen äiti, joka on pudottanut jo huiman määrän kiloja!

hanna v:n blogi Painoprojekti 2013
Hanna on saman ikäinen kuin minä, ja lähtöpainokin melko sama. Blogi aloitettu marraskuussa, joten hyvin ehtii vielä "alusta" mukaan :D Hannalla on myös joka postauksessa kuvia.

Ja sitten näitä joita oon seurannu jo pidempään:

Nina Koo:n blogi Kaurapuurobileet
Noniin, Nina is back on track! Ja millä tarmolla nainen vetää! :) Salilla on käynyt reippaasti, ja syömisetkin tais olla melko mallillaan. Ninasta voi käydä imemässä itseensäkin vähän motivaatiota :)

♥:n blogi Monta kiloa liikaa
♥ on jo kertaalleen onnistunut pudottamaan painoaan, mutta valitettavasti suunta lähti taas ylöspäin. Nyt ♥ on taas raiteilla, alkanut tekemään itselleen viherpirtelöitäkin. Käykäähän häntäkin tsemppaamassa! :D

Raparperin blogi Raparperisydän
Raparperilla on viime aikoina ollut takkuja painonpudotusprojektissa, mutta näyttäis siltä, että hommat alkaa taas sujumaan. Raparperia voi käydä tsemppaamassa ja samalla katsella kuvia!! :D Raparperin kuvat ovat ihania, ja muutenkin blogia katsellessa tulee hyvälle tuulelle :)

Lyijypallon blogi Lyijypallon matka kohti parempaa elämää
Lyijypallolla on kyllä sana hallussa! :D Lyijypallo on myös äiti, ja on ollut ihana lukea tekstejä, jotka usein ovat kuin omasta päästä.

Maijun treeniblogi
Maiju laittaa välillä useammankin postauksen päivässä. Takana on huima painonpudotusprojekti!
Viime aikoina Maiju on testaillu paljon eri liiuntalajeja, ja on suorastaan alkanu ärsyttämään ettei meillä täällä korvessa oo mitään tollasia jumppia ja joogia tarjolla :(
Maiju testailee myös paljon eri tuotteita, joista on mukava lukea arviota. Kevääksi Maiju alkaa taas salilla käynnin :D

100 kilon keijukaisen blogi
Suunnilleen saman ikäinen kuin minä, ja myös kahden lapsen äiti. Tykkää tanssimatolla tanssimisesta :) Postauksia tulee joka päivä, ihanan aktiivinen blogi :D

Jelissan blogi Every step matters
Jelissa on nuori nainen, mutta onpa kova mimmi! Painoa on pudonnu vuodessa hurjasti, melkein 30 kiloa, ja alkaa tämäkin neiti saavuttamaan mun nykyisen painon. Mullahan tulee kiire karkuun! ;D

Pinjan blogi Tiristys
Pinja on kans niin iloinen ja kaunis! Ja joka ikisestä postauksesta saa kyllä naurut, sen verran hauskasti osaa Pinja kirjoittaa :D

Annan blogi Too big to be me
Annan jo mainitsinkin tossa aiemmin. On niin airinkoinen ihminen :D Ilman Annan blogia en ehkä olis nyt tässä tilanteessa! :D

Saran blogi Go Sara Go
Mitäpäs Sarasta vois sanoa? Ihan mieletön tyyppi :) Mun silmissä Sara ei alunperinkään ollu mikään lihava, mutta jessus minkä työn hän on tehny! Sara tähtää fitnesskisoihin ensi vuonna, ja on ihan huimaa nähdä millaisiin tuloksiin pystyy, kun vaan tekee töitä :)

Iiriksen blogi Äiti tahtoo kuosiin
Iiriksellä on ollut viime aikoina ongelmia terveyden kanssa, mutta siitä huolimatta jaksaa sinnitellä! :) Meillä on suunnilleen saman ikäiset lapset. Iiris on ahkera salillakävijä.

Mirzun blogi Pienempi minä
Mirzu on saman ikäinen kuin minä, hänellä on myös kaksi lasta, samantapainen lähtöpaino sekä sentin lyhkäsempi. Niin paljon samaa siis :D
Ja tyypillä on sen verran kova vauhti päällä, että vaikka blogi on aloitettu elokuussa, niin alkaa jo saavuttaa mua! :)

J.B:n blogi Sitten kun...
J.B:llä on niin suora ja avoin tapa kirjoittaa, että tekstejä on ihana lukea. J.B on ollut laihtumisleikkauksessa, jonka jälkeen painoa pudonnut reippaasti yli 20 kiloa (vaikkakin J.B itse tulostaan  vähättelee ;D).

Eli:n blogi Muutos lähtee minusta
Entinen isokokoinen Eli on laihtunut myös tosi paljon. Afrikka-postauksia on myös aika ajoin, sillä Eli asuu Afrikassa. Ihana sekoitus laihduttamista ja kertoilua sikäläisestä kulttuurista. Vähän erilainen näkökulma laihduttamiseen.
Viimeksi saimme lukea kuinka raejuustopurkki maksaa siellä 9 euroa, joten hieman eri haasteet siellä kuin meillä :D

Sinin blogi: My Cinderella project
Sini on aloittanut projektinsa viime syyskuussa, ja muutama kilo onkin jo karistettu. Sinin muutoskuvista näkee ihanasti kasvoista ison muutoksen. Oon ennenkin maininnu, mutta Sinillä on niin kauniit kasvot, ja odotan innolla näkeväni valmiin tuloksen :)

Jälleen kerran toivon teiltä mainosta omasta blogista, jos en sitä oo vielä tässä maininnu. Aina on kiva löytää uusia tuttavuuksia :D

Voihan viikkokatsaus sentään :(

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! :)

Tää viikko on menny vähän paasto-meiningillä. Sillon kun itse olin kipeenä alkuviikosta, niin ei tehny mieli syödä mitään. Ja nyt kun lapset on kipeinä ja valvottaa öisin, niin on tullu päivisin torkuttua eikä täten syötyä.

Meillä kävi sähkömies asentamassa etälukumittarin torstaina. Sähköt katkes parin minuutin ajaks, niin että liedestä kello nollaantu. Liesi ei toimi ilman että kelloon on asetettu joku aika, ja se näytti edelleen tänään nollaa. Se siis tarkottaa, että itse ei oo paljoa ruokia tehty o_o

Maanantaina meni vielä ihan hyvin.

Muutenkin ollaan eletty miehen kauppareissujen armolla, eli syöty sitä mitä se on tuonu. Ja suurimmaks osaks kyseessä on ollu Saarioisten valmisruoat: kinkkukiusaus ja lohikiusaus, kebab ja pizzaa (pizzaa en ite syöny).
Ei sillä että valmisruoissa mitään vikaa on, ja ennemmin mä niitä syön kun en mitään. Sitä paitsi ajatuksena ehkä oli ettei kipeenä tarvis alkaa kauheesti kokkailemaan, vaan toi on helpompi vaihtoehto, kun vaan käyttää mikrossa.

Ongelma oli lähinnä siinä, ettei oikeen jaksanu laittaa salaattia tai vihanneksia ruoan kanssa. Pakastevihanneksetkin loppu kesken. Kovasti oon nyt viikonloppuna asiassa yrittäny skarpata, ja onhan se mennykin jo tänään paremmin :)
Tänään mies haki ainekset Caesarsalaattiin, eli syötiin sitten kanacaesarsalaattia ja Naan-leipää. Nami!

Mun teini-iän bravuuriruoka: Nuudelit ja tonnikala.
Mutta missä on...

...salaatti???

Eilen vanhemman lapsen minisipsipussi oli jääny mun yöpöydälle, kun hän katseli illalla meidän sängyssä leffaa. Arvatkaa söinkö niitä sitten yömyöhään? Jep!
Ja oon mä huitassu myös Twix-patukan, ja vähän salmiakkia. Kaikkea sitä, mitä tarjolla on ollu. No, eipä tuu energiavaje niin isoks niistä syömättömistä aterioista... ;D (vitsi, vitsi!)

Kebabinjämät ja hernemaissipaprikaa = Eilinen lämmin ruoka

Itestä tuntuu että tän viikon tekstit on ollu tylsiä ja ikäviä, mutta kyllä tää sairastaminenkin on osa elämää, ja tuntuu vaikuttavan ihan älyttömän paljon projektiinkin.

Jos miettii etukäteen jo sitä että joku päivä on juhlat tai illanistujaiset tiedossa, ja koittaa henkisesti varautua syömään niissä hyvin, niin nyt kehotanki teitä kaikkia tähän:

Kun alkaa tuntumaan että mahdollisesti ois flunssaa tulossa, niin käy heti sillon kaupassa! Hamstraa pakastevihanneksia, raaka-aineita ruokiin (tee vaikka ruokia valmiiks, säilyy pari päivää jääkaapissakin), valmiiksi pilkottuja salaatteja, hedelmiä, pakastemarjoja, rahkaa jne.
Muista myös nenäliinat, kurkkupastillit ja mahdolliset Finrexinit ja Buranat.

Kun sulla on kaapeissa valmiina kaikki mitä muutaman päivän sairastelun ajan tarvitset, niin sun ei tarvii ravata kaupassa kipeenä. Sillä kipeenä vasta hyvää tekeekin mieli! Ei sillon yhtään himota joku mauton salaatti, vaan sillon haluaa suklaata, karkkia ja sipsejä, koska ne lohduttaa kun olo on huono!

Eilinen iltapala: Tonnikalasalaatti.
Parempaan ollaan menossa jo :)

Itsehän en oo nyt käyny herkkuja ostamassa, mutta oon syöny muiden herkut, jota en normaalisti kauheesti harrasta. Jos ois kaapissa ollu sitä rahkaa ja muuta sopivaa, niin tääkin viikko ois saattanu olla erilainen.

Surkee viikko takana siis, mutta jälleen kerran oon jotain uutta oppinut. Seuraavan kerran flunssassa menee paremmin, koska oon vahingosta viisastunu! :)
Huomenna on taas sopivasti maanantai, ja aletaan olla jo paranemaan päin, eli jos alotttais taas puhtaalta pöydältä.

Paranemisia kaikille kipeenä oleville!! <3

Tammikuun vaatekuvat

Alkaa tuntumaan että pikkuhiljaa elämä taas voittaa! :D
Sain tänään vähän tiskikonettakin tyhjennettyä, mutta kauheesti en oo vielä viitsiny reuhtoa menemään.

Sadat teemukilliset korvaantu tänään kupillisella kahvia <3

Aamupalaa en tänään syöny, mutta muuten alko ruokailut taas olemaan suhteellisen hyvällä mallilla. Lounaaksi vähän eilistä kebabia, ja vihanneksena herne-maissi-paparikaa kun ei ollu kaapissa muuta. Päivälliseksi tonnkilalasalaatti ja iltapalaksi leffan kanssa porkkanoita ja kukkakaalia dipillä.

Lautaselle eksy jostain myös muutama sipsi.
Kuis nyt silleen? ;)

Ja koska lupasin  jotain muuta kuin valitusta siitä miten kipee oon, niin tänään tulee vähän vaatekuvia. Tajusin vaan tossa kuvia katellessa, että oli vähän huono aika kuusta ottaa kuvat ;) Mutta, välillä sitä vaan näyttää toltakin, ei voi mitään...

Tällä kertaa otin enimmäkseen kuvia mekoista. Parissa kuvassa tosi huono laatu, anteeks siitä. Lapset hyppi koko ajan kameran edessä, niin joutu aina keksiä niille jotain mielenkiintosta huoneen toisessa päässä, ja sit nopeesti juosta itse kameran eteen ennen kun lapset ehti ihastelemaan salamanvaloa ;D

Kuten noissa edellisissäkin muutoskuvissa, niin ajattelin taas vähän laittaa pidemmältä aikaväliltä niitä, enkä enää sellasta leveetä kuvasarjaa joka kuulta.

Eka mekkokuva Lokakuu ---> Tammikuu
Eroa muutama hassu kilo, korkeintaan viisi:

Seuraava mekkokuva Joulukuu 2011 ---> Kesäkuu 2012 ---> Tammikuu 2013

Tähän mekkoon kuuluu tollanen "vyö", jota en kuitenkaa käyttäny kauheesti koska se korosti entisestään mun jättimahaa. Nyt se näyttä jo ehkä paremmalta vyön kanssa? :)



Viime kuussa kerroin että mulla on enää yhdet tavoitehousut, jotka ei mee päälle.
No, tänään sain ne kyllä väkisin ängettyä kiinni, mutta kannattiko, hä?? Vetoketju nimittäin meni niistä rikki, ja nyt kyllä v****ttaa :(

Ihan kivat housut kun ovat, niin ois ollu kiva noita vielä käyttää. Ite en osaa tollasta korjata, enkä tiedä onko se hintansa arvosta käydä ne jossain korjauttamassakaan...
No, katsotaan.

Kuvan paitakin on vielä siinä ja siinä, että viitsiikö käyttää. Nousee vielä aika ylös kun liikkuu.


Valkonen kauluspaita, joka ehkä kohta alkais tämäkin menemään.
Kuvat Marraskuu ---> Tammikuu

Kaikki napitkin menee kiinni jo, jess!! :D

Ainoa ongelma on, ettei noi hihojen napit vielä mahdu kiinni, ja olis ihan kiva ettei ne repsottais tolleen...

Seuraava kuva Syyskuu ---> Tammikuu

Vatsa ei antais vieläkään oikeen pitää tollasta, mutta muuten toi liivi on tosi löysä. Ei välttämättä kuvassa niin näy, mutta on kyllä jo vähän liian iso, eikä toi oo ehkä mun kropalle muutenkaan paras vaate.
Meni "liian iso"-laatikkoon, katsotaan jos joku muu sen haluais.



Ja sitten vielä mun vuoden 2013 tavoitemekko, josta nyt muista poiketen edellinen kuva on viime kuulta, koska sen vasta silloin ostin. Noissa kuvissa on ihan eri valaistus jne, joten mekko on tosi erilaisen näkönen. Mut oisko vähän "löysempi" jo?

Huomasin muuten, että mulla on takaapäin olevassa kuvassa jokseenkin outo takamus, vähän lättäpeppu? :(
Nyt en oo kipeenä tehny niitä pakaraliikkeitä, mutta muuten oon edelleen joka päivä koittanu muistaa. Ehkä se sit joskus vuoden päästä näkyy... Tai sit ei! ;D