tiistai 25. syyskuuta 2012

Pieni paljastus...

Minäpä teen heti alkuun pienen paljastuksen:
Oon syöny parina päivänä irtokarkkeja!

Kutakuinkin sellasen 15 kpl, mutta ne on ollu aika isoja. Sekä salmiakkia että suklaata.

Ja miks oon karkkia syöny? No siitä syytän kaikkia paitsi itseäni, vaikka oma käsihän siellä pussilla kävi ;) Oma vika siis, mutta sunnuntaina appivanhemmat toi hervottoman pussillisen irtokarkkeja, kun ne oli ollu jossain tarjouksessa. Mä ajattelin aluks, että eipä noi mua houkuttele, olkoon siellä kaapissa vaan.

Siivoamisen takia aamupala jäin niin myöhäiseks, että päätin puuron sijasta syödä pari kananmunaa ja lasillisen appelsiinimehua. Kananmunien kanssa meni vähän suolaa, ei kaikkea kuvassa olevaa! ;)

Ja niin kauan kun ne pysy kaapissa, niin ei mulla mitään hätää ollukkaan. Mutta sittenpä sunnuntai-iltana mies oli nostanut sen pussin olkkarin pöydälle, ja siinä sitten telkkarin eteen sohvalle istuessani en enää pystyny vastustamaan. Siinä meni heti sellaset 8-10 karkkia.
Ja sama toistui eilen, tosin en syöny yhtä montaa.

Mutta jos se pussi on vielä tänään siellä pöydällä, niin saa olla. Enempää en syö!

Lisäks veli toi laivaöta tuliaisena Pingviinisalmiakkeja, joista söin viikonloppuna muutaman hassun. Ne loput saa kans kaapissa odotella. Syön vasta sitten, jos mun oikeesti tekee tosi paljon niitä mieli.

Lounaaksi Jalostajan hernekeittoa sinapilla.



Lisukkeena sämpylää Oivariinilla ja iso lasi vettä.
Karkkeja ei varmaan oo tullu tänään liikuttua pois, mutta ihan löhöillessä ei oo onneks päivä menny. Kävin lasten ja koiran kanssa lyhyellä lenkillä, ja esikoinen halus itse kävellä, joten ei mikään hikilenkki ollu kyseessä. Mutta puolisen tuntia löntysteltiin, joten parempi kuitenkin kun sohvalla makoilu.

Lisäks oon siivoillu, ja radio oli aamupäivän päällä, joten vähän tanssahtelinkin. Sanoisin että kolmisen tuntia kaikkiaan oon vähäisesti liikkunu. Sais olla enemmänkin. Aika hyvä suoritus kuitenkin kolmen tunnin yöunien jälkeen :)


Välipalana rypälerahkaa.

Tänään en oo syöny mitään herkkuja, joten ylpee olen! :) Jos nyt taas sais ne herkut ihan minimiin, niin pääsis taas kiinni asian ytimeen.

Liikuntaakin vois vähän koittaa lisätä, pitää katsoa mitä huomenna saa aikaan. Jotenki tuntu töissä se liikunta niin helpolta, kun se oli "pakko" tehdä. Ei se nyttenkään vastenmielistä oo, mutta tuntuu etten vaan ehdi. En tajua mihin nää päivät oikein kuluu...

Päivälliseksi kaalipataa.
(anteeks huono kuva, ei oo kovin vakaa käsi ;D )

Alkais taas olemaan aika vaatemuutoskuville, eli katsotaan saisko jotain pieniä vaatteita taas ahdettua päälle. Pitää katsoa oisko mulla huomenna aikaa :)

4 kommenttia:

  1. Ei mitään hätää, kokonaisuudessa pari irtokarkkia ei tunnu yhtikäs missään. Nyt vaan katse eteenpäin! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) Tollaset karkit vaan tuntuu pahemmalta kun esim. kahvipullat, kun niitä karkkeja on oikein "herkutellu". Juu, ei lannistuta. Kiitos :)

      Poista
  2. Ei tuo projektia kaada! Mietipä miten mitätön määrä tuo olisi ollut "entisessä elämässä". Nyt vaan herkutonta jonkun aikaa niin pääset takas ratsaille.

    Tuo on muuten tylsää, kun karkkeja mussutetaan nenän edessä, tiedän nimittäin omalta kohdaltani. Jokaisella on tietenkin vapaus tehdä mitä haluaa, mutta jos toisen laihispyrkimyksiä haluaa yhtään tukea niin mieluummin söis namit sillon kun laihduttaja ei ole vieressä tuoksuttelemassa irtarien tuoksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ennen olisin saattanu vetää melkein koko pussillisen. Ja siinä tais kuitenkin olla kilon verran karkkia! No en ehkä ihan koko pussillista, mutta ihan totta mitä sanoit, että tosi mitätön määrä entiseen verrattuna :)

      Kyllä se mies jossain vaiheessa koitti sitä pussia nykästä pois, kun mun käsi sitä lähesty. Mutta mä vaan suutuin, koska siinä vaiheessa mulla oli jo niin mieletön karkkihimo. Tosin nyt osasin vähän nauttiakin niistä karkeista, enkä vaan mättäny menemään :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D