On vaan aika typerää heittää haasteita ilmaan, kun ei itse pysy yhtään kurissa! Mietin jopa, etten edes halua tänään mitään kirjottaa, sen verran tukalalta tuntuu... :(
Puolustelen kuitenkin herkutteluani, mutten niinkään muille, vaan itselleni. Kaikki mun lipsahduket on sattunu kyläillessä, ja ikäänkuin emännän "painostaessa". Torstainen ohut kakkuviipale oli välipalan unohduksen syytä, perjantainen pulla, kakkupala (mansikka-marenkikakku) ja mustikkapiirakkaviipale oli niiiiiin hyvän näköisiä, ja tämän päiväinen pulla...no, sille ei mitään syytä ollu.
Eilen siis ajeltiin äitille yökylään, tai käytiin ensin serkun luona kahvilla (jossa söin pullan). Saatiinkin sitten yhtäkkiä kutsu tädilleni syömään, ja eipä ollu syytä olla menemättä. No, ruokailu meni hyvin, oli kaikkea ihanaa itse tehtyä perunasalaattia, silliä yms. Mutta kun sitten kahvikuppi kädessä kävelin mansikkakakun ohi, ja tätini seisoi vieressä sanomassa että otahan kakkua, niin mulla ei enää mennytkään niin mallikkaasti. Otin ja maistoin. Liian hyvää! Ohuen ohut viipale, mutta silti. Maistoin myös pikku viipaleen mustikkapiirakkaa.
Tänään käytiin mummolla, ja siellä söin makkarakastiketta. Niin, munhan ei pitäny syödä tällä viikolla makkaraa. Mutta mitäpä sanot mummollesi, joka on rakkaudella tehnyt ruokaa? Söin, en kadu! Mulla oli mukana myös toissapäiväisiä korvapuusteja, ja taas kahvin tuoksuessa kupissani, käsi kävi pussilla, ja loppu on historiaa. Tää nyt kuitenkin oli ihan omaa hölmöyttä, sen ois voinu myös jättää syömättä.
Lopputiivistyksenä todettakoon, ettei herkkujen pois jättäminen tee mulle muuta kun sen, että jossain vaiheessa tasaan tilanteen. Kolmen päivän herkuttomuus johti kolmen päivän herkutteluun. Tällaista haastetta en siis ainakaan vähään aikaan enää yritä.
Mutta ens viikon haaste on taas liikuntahaaste, jonka oisin viime viikollakin handlannu kokonaan, jos ei olis vatsatautia tullu.
Nojoo, mutta haaste ajalle 16.7-22.7:
Viikkohaaste 3: Kokeile uutta lajia!
Nyt siis joko opitaan uusi laji, tai ainakin kokeillaan viikon ajan miltä tuntuu. Laji voi tietysti olla joku tuttukin, jota ei vaan ole ennen hallinnut kunnolla. Mulle yks tosi mieluinen kokeiltava ois tankotanssi, mutta täällä ei oo lähimainkaan sellasta tarjota :(
Meillä kun ei siis täällä korvessa oo mitään kauheen monipuolisia valikoimia, niin päätin opetella lajin, jota en oo koskaan osannu: Hula-hula! Vanne odottaa jo valmiina, ja ensi viikon sunnuntaihin mennessä meinaan osata! Luulis sellasella hieman lantioläskienkin sulavan :D
Mikäli joku tarttuu haasteeseen, niin kommentoikaa! :D
Kanasalaattia päivälliseksi
Vielä yks päivä tätä viikkoa jäljellä, ja sen on mentävä muulla tavalla kuin löhöillen. Tää viikko alkoi ihan mukavasti tanssahdellen, mutta sitten tuli jonkinmoinen "suvantovaihe". Tänään kuitenkin vajaa 1,5 tuntia kasattiin äitin kanssa jättimäinen kasallinen polttopuita lavoille.
Ma: Kävely 1 h
Ti: Tanssi/jumppa 40 min + siivous 30 min
Ke: Tanssi/jumppa 30min
To: -
Pe: -
La: Polttopuiden pinoaminen 1 h
Kuten huomaatte, aika vähän "järjestettyä" liikuntaa. Hyötyliikunta on edelleen se mun juttu, ja vaikka voinkin kuvitella, ja toivonkin, lisääväni liikuntaa, niin teen sen vähitellen. Kuten olen useasti ennenkin maininnut, teen tästä elämäntavan, eikä tää oo mikään hetken kestävä laihdutuskuuri.
Edelleen satoa odotellessa
Äiti laittoi vielä tässä iltasella viestiä, että iskä oli kysyny josko äitikin oli huomannut että oon laihtunu! :D Jaa, vaikkei noissa edellisissä vertailukuvissa mitään eroa ole, niin kai tässä pitää sitten kuitenkin uskoa että jotain on tapahtunu :)
Ja tänkin lauseen perään tulee hymiö, anteeksi, mutta mun housut meinas koko ajan liukua jalasta tänään! :)
Lupailin että kahden päivän tekstit ja kuvat tulis tänään. Tekstipuoli kunnossa, kuvapuoli ei :( En tullu ottaneeks juuri yhtään kuvaa kahteen päivään. Sitä se teettää kun on hauskaa ;) Huomenna taas paparazzi räpsyttelee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D