Nyt kun mies on lomilla, ei tuu kotona jumppailtua, niin tehtiin lasten ja koiran kanssa tunnin lenkki. Mainitsinkin jo aikaisemmin, ettei kävelyt oo mun juttu, enkä tiedä onko vieläkään. Mutta nyt en ookkaan menny lenkille siks että pitää, vaan siks että haluan. Saas nähdä jääkö tää taas hetken huumaks. Mä kyllästyn niin äkkiä jos ei oo vaihtelua maisemissa, ja sitten parin kerran jälkeen en enää jaksa lähteä kävelylle.
Tänään kävin katsastamassa ihan uuden tien, jota pitkin en ollu vielä kävelly. Meidän omaa tietä joutuu menemään reilu kilsan verran, mutta kaks kilsaa oli sitten ihan uutta maisemaa :)
Heh, kattelin vähän googlesta sateliittikuvia meiän tienoilta, josko löytys kivoja lenkkireittejä. Ja löyty niitä, ainakin kolme ihan sopivaa 4-5 km reittiä. Joten kun himo iskee, niin lähden niitä kokeilemaan. Yks niistä on kyllä sellanen, jota oon useesti mennykkin...Täällä pääsis kyllä aika kivojakin polkuja metsässä, mutta ei noi tuplarattaat oikee oo sopivat sellaseen. Pitääpä joku päivä katsoa jos karkais ihan yksin lenkille :D
Oisin vielä lenkin jälkeen jaksanu tehdä vaikka mitä, mutta kokemuksesta tiedän, että mun kannattaa tehdä vaan yks liikunta päivässä. Muuten käy taatusti niin, etten kohta enää jaksa, tai alan miettimään että en tänään liiku, kun eilen tein niin paljon. Ja sitten luovutan. Joten lenkin jälkeen rysähdin hetkeks soffalle! :)
Tänään nukuin muuten pitkään, 12 saakka! o_o Mies siis hoiti aamun lapsia. Muuten ihan mahdottoman ihanaa, mutta aamupala jäi välistä, joten on ollu vähän näkänen olo koko päivä vaikka oon tasasesti syöny :( Pitää varmaan kuiteski tankata vähän enemmän sapuskaa nyt ennen nukkumaanmenoa.
Mitenhän se menee, korvaako uni yhden ruokailun?
Lounas: Kanakastiketta, munanuudelia, luumutomaattia ja tuorekurkkua.
Eilen tein välipalaks rahkaa ja purkkiananasta, kun ajattelin koittaa jättää sokerin rahkasta pois makeampien hedelmien myötä. Tänään kokeilin vähän erilaista, ja hyvää tuli! Tällasta tein:
Monitoimikoneella n. 2 dl rypäleitä murskaksi.
Joukkoon 2 dl rahkaa. Tässä puolet satsista, loput syön huomenna.
(Päällä pakasterypäleitä)
Eilen sitten löysin 6 vuoden takaisia kuvia. Ajattelin niillä motivoida itseäni. Jonkun laihuutta ihannoivan mielestä oon vissiin ollu paksu, mutta omasta mielestä mä oon ollu niiiiin nätti! En vaan sillon ollu samaa mieltä. Ymmärrän kyllä, etten saman näköinen voi enää olla, mutta jos kroppa ois läheskään tollanen, niin oisin varmasti tyytyväinen!
Kuvat on siis kesältä 2006. Suurin osa, ellei kaikki, vaatteet on edelleen tallessa. Joten jos vielä joskus menis päälle...
Musta ei oikeen oo mitään vartalokuvaa nykyisellään. Olenko ehkä tiedostamatta jättäytyny sellasista kuvista pois, en tiedä. Mutta tällasen löysin:
Tää on tosin otettu 5kk esikoisen syntymän jälkeen, mutta siis samoissa mitoissa ollaan, tai saatanpa olla isompikin nykyään...
Kuvat kertoo raskaan totuuden :( Mutta motivaatio niin huipussaan, ettei oo koskaan ollukkaan! :D Ja just tänään lenkillä kun kuuntelin eilen puhelimeen laitettuja biisejä, niin tuli ihan mahtava olo :) Olis vaan tehny mieli tanssia ja laulaa niitä kuunnellessa. Tuntu, että sain siitä musiikista niin paljon energiaa, ja totesinkin itselleni, että mä pystyn tähän.
Toivottavasti jo ens kesänä pääsisin toteuttamaan haaveeni, että saisin pidettyä omalla pihalla pihajumppaa. Ihan pienestä asti oon ollu innokkaasti opettamassa serkuille, veljelle ja kavereille tanssiliikkeitä ja vetäny niille jumppaa. Sitten se vaan jäi. Nyt on taas into puskenu pintaan, mutta tämän kokoinen ohjaaja ei ehkä oo kovin uskottava...
Yks mun lenkkibiiseistä, jonka tahtiin kävelen, on tää, Kardinal Offishall - Body Bounce:
Ihan mahottoman tehokas ylämäkeä mentäessä, kun vaan askeltaa musiikin tahtiin! Ja siihen sitten vielä ne tuplarattaiden ja muksujen paino vastuksena, niin avot! :D Ja jos vielä kävelee kuten noi naikkoset tossa videolla, niin saa lanteisiinkin vähän treeniä ;)
No oli syytäkin olla tyytyväinen, enkä usko, että kukaan sinua paksuna piti. Sinullahan oli todella kaunis vartalo. Eikä sinulla mitään ihan mahdotonta urakkaa ole päästä sinne takaisin, joten nuo kuvat varmasti auttavat hyvin motivoimaan.
VastaaPoistaMinulla on ihan sama juttu, että nyt kun katson nuoruudenaikaisia kuvia, olin ihan ok, mutta silloin luulin olevani ihan valtavan lihava ja ruma. Miksi ihmisen mielen pitääkin toimia näin...
Mutta paljon tsemppiä ja ihan varmasti sinulla vielä on tuollainen vartalo! :)
Toivossa on hyvä elää :)
PoistaNo ei, en pidä sitä ihan täysin mahdottomana, mutta matkaa on. Mielessä siintää mielikuvia siitä, miltä tuntuu sitten taas ton painoisena laittaa kuvia, että kattokaa nyt millanen läski oon ollu :D Mutta mä oon tsempannu itseäni, ja tuohon kuosiin päästään vielä!
Totta, että miten sitä ajatteli että on ihan kauhee sotanorsu...Oon kuullu koko nuoruuteni noita läski-kommentteja, joten ehkä se sitten on niin, että sitä uskoo vaan kaiken sen huonon. Itsetunto on kuitenkin ollu aina hyvä, ja oon saanu itseni pidettyä noiden kommenttien yläpuolella. Elämässä tullu koettua yhtä sun toista sellasta, joka jättää tollaset asiat taka-alalle.
Mutta menneitä asioita, ja nyt keskitytään tähän hetkeen, ja pyritään taas kääntämään katseita ;D
Kiitos kannustuksista, ja tsemiä myös sulle <3
Minulla oli ihan sama juttu, kun joka päivä koulussa kuuli, miten ruma ja läski on, ei osannut edes ajatella tai katsoa itseään peilistä objektiivisesti.
PoistaMinäkin toivon, että jonain päivänä voin laittaa ennen- ja jälkeen- kuvia, joissa näkyy ihan mieletön ero. Sitä odotellessa ei auta kuin yrittää parhaansa. :)
Kiitti! :)
Sulla kuitenki jo edistystä tapahtunu :)
PoistaKyllä me joku kaunis päivä vielä postataan kuvat jossa paistatellaan päivää kesämekossa! :D