lauantai 30. kesäkuuta 2012

Liikuntapohdiskelua...

Uuden elämän perusperjantai ;D

Tämä päivä meni mallikkaasti, jos ei lasketa sitä, etten syöny aamupalaa.
Nukuin taas pitkään, ja päivän eka ruokailu olikin sitten lounas.

* Lounaaksi söin samaa kun eilen, eli kookos-kanakastiketta, riisiä ja parsakaalia sekä tsatsikia

* Välipala oli rahkaa ananasmurskalla

    

* Päivällinen possunlihakastiketta, riisiä, salaattia ja tsatsikia

* Iltapalaksi salaattia (jääsalaattia, kurkkua, paprikaa, kevätsipulia ja Apetinan oliivi-valkosipulifetaa)

* Lisäksi vähän "kompensoimaan" aamupalan kaloreita otin telkkarin eteen tällaset eväät:



Tässä siis pakasterypäleitä, 
ja toisessa kulhossa mun uus suosikki: rusinaa ja kurpitsansiemeniä.


Rusinat tuntuu sellasenaan aika makealle. Mulla on nyt kyllä oikeesti tapahtunu joku makuaistin muutos! Sellaset jutut, joita en ennen pystyny syömään ilman sokeria, menee oikein hienosti. Ja sellaset, jotka ennen oli tarpeeks makeita, onkin nyt yökkömakeita. 
Aika jännä sinänsä, mutta toisaalta kun ennen söin lähes päivittäin jotain karkkia/suklaata, niin makuaisti tottu sellaseen, ja nyt kun on niitä vähän himmaillu niin alkaa menemään parempaan suuntaan :D


Ajattelin vielä eilisessä hengessä laittaa kuvan tän päiväisestä vaatetuksesta:



Näistä näkee hyvin sen, että mulla suurin ongelma-alue on vatsan seutu ja kyljet. Yleistä synnyttäneillä naisilla. `Elämä on...´ vois tässä kohdin todeta. Mutta enpä totea, koska tälle asialle pystyy tekemään jotain. Ei oo varaa valittaa, ellei ensin yritä saada muutosta aikaan. 

Ajattelin vielä vähän löpistä liikuntajuttuja.

Asun täällä niin sanotusti keskellä ei mitään. Nautin kyllä täällä asumisesta, luonnon ympäröimänä, mutta toisinaan kaipaan takaisin kaupunkiin. Täytyy vaan koittaa miettiä, että nyt mun elämä on täällä, ja tästä otetaan kaikki hyöty irti. Kaupunkiin pääsee kuitenkin ihan milloin vaan haluaa :)
Täällä on parasta maisemat, kun pääsee kävelemään metsään, järven äärelle, pelloille...Pihallakin voi puuhata kaikkea mukavaa :)



Kuntosalikin löytyis tuosta melko läheltä, mutta mulle tuottais isoa työtä järjestää itselleni mahdollisuuksia käydä siellä. Salimaksut on 6kk tai 12kk kerrallaan, ja silloin siis vapaasti saa käyttää mielen mukaan. Ongelmana vaan, etten välttämättä pääse edes kahden viikon välein, niin en viitsi maksaa siitä niin paljoa. Oon joskus nuorena käyny salilla muutamia hassuja kertoja, mutta eihän mulla enää olis hajuakaan miten niitä laitteita käytetään. Joutuisin siis hommaamaan ohjaajankin, jota täällä ei ole salilla tarjota. Eli sekin maksais lisää. Täysin ei kuitenkaan rahasta oo kiinni, vaan useita muitakin syitä: Ei oo ketään joka tulis mukaan, ihmiset kattois että mitä toikin läski täällä tekee jne...Kaikkea höpöhöpöä, osa ehkä myös tekosyitä. Mutta ei siitäkään tuu mitään jos tekee vastoin tahtoaan.

Olen haaveillut että aina ennen töitä kävisin salilla, kotiin suihkuun ja aamupalalle, ja sitten töihin. Toinen vaihtoehto salin sijasta aamulenkki. Mutta en tiedä voinko koskaan olla sellanen...En ensinnäkään oo aamuihminen, mutta jos on "pakko" herätä aikaisin, niin virkistyn kyllä aika nopeesti. Toiseksi sali tai lenkki ei oo niitä lempilajeja, vaikka ehkä niihinkin oppis ajan mittaan tykästymään.
Mulle mieluisin laji on tanssi ja erilaiset jumpat, ylipäätään kaikki musiikin tahtiin tehtävät jutut. Lenkkikin on ihan mukavaa, kun on musiikkia matkassa :D



Kotona innostun usein tanssimaan. En vaan tykkää jos mua katsellaan silloin. Baarissa asia ei haittaa pätkääkään, mutta kotona jos olen ainut joka tanssii niin tulee rimakauhu. Kuulostaa varmaan ristiriitaiselta sen mun pihajumppahaaveen kanssa, mutta siinähän ne muutkin sitten liikkuis. Lähinnä ehkä ujostuttaa tanssia niin että mies näkee, lapset ei haittaa. Siksipä ei oo sitä tullu tehtyä kun miehellä on kesäloma.
Lenkkeily on ollu nytten suurin osa liikunnasta, ja sitten toi hyötyliikuntaan menevä arkikävely. Sitä on tullu nyt aika paljon, kun ollaan oltu menossa :D Se kävely menee niin huomaamatta, kun ei kävele liikunnan vuoks, vaan siks että haluaa paikasta A paikkaan B.

Tänään tein vähän käsijumppaa vauvan kanssa: makasin selällään lattialla, jalat koukussa. Vauvaa kainaloista kiinni, ja sitten nostin pään taakse ja takas vatsalle. Voi sitä riemun määrää! :D Kun riemu muuttui kyllästymiseksi, aloin keinuttaa polvia ensin toiselle sivulle, sitten toiselle, niin että polvet osu lattiaan. Ja vielä jalat suorina nostin jalan lattiasta ylös, ja vastakkainen kyynärpää (pään taakse taivutettuna) jalkaa kohti.
En laskenu mitään toistojen määrää, mutta n. 30 minuuttia tein näitä. Kun en oo pitkiin aikoihin tehny mitään lihastreeniä, niin tuntui kyllä jo parin toiston jälkeen lihaksissa. Mutta hyvä niin! Jospa tätäkin sitten vielä innostuis tekemään useammin, voihan näitä lihastreenejä kotonakin tehdä, kun se sali on tässä elämäntilanteessa hankala toteuttaa. Pitääkin kehitellä kaikkia kivoja liikkeitä netistä :D



Huomenna lenkkipolku taitaa kutsua, tässä kun on pari päivää taas vaan "oltu"...




4 kommenttia:

  1. Heipsis :) Ite aattelisin niin, että kannattaa alkuun lähteä niistä hyvän fiiliksen jutuista ja pienellä alkuun. Sitten kun aika kuluu niin kroppa alkaa vaatia lisää ja noista "ongelmista" tulee koko ajan pienempiä. Kuulostaa ihanalta toi vauvajumppa <3 siinä varmasti nauttii kumpainenkin :) Ja ajattele, että jos jaksat vaikka 5 kertaa viikossa tehdä sen puoli tuntiakin niin kertyy jo tosi hyvin liikuntaa! Jos tykkäät tanssia niin Youtubesta löytyy hyvin Zumbaa jne eikä maksa mitään. Senkun valkkaa parhaan ohjaajan ja kivoimman tunnin ;) Tsemmpiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempeistä <3

    Toi onkin mielenkiintonen pointti, että kroppa alkaa vaatimaan liikuntaa :) Pitääpä koittaa siis pitää itsensä aktiivisena näillä itseään miellyttävillä jutuilla :D

    Yks päivä vähän noita Zumba-videoita katselinkin, on vaan niin mahottoman surkeet kaiuttimet tässä koneessa, ja mä haluaisin sitä musaa kovalle ;) Pitääpä pistää mies hommaammaan jonkun virityksen koneen ja kaiutinten väliin, niin pääsee jumppaamaan.

    VastaaPoista
  3. Itse olen tosi huono liikkumaan ja ajattelenkin sen pääpainon olevan ensin syömisessä. Itsellä edessä aikamoinen taival kanssa kilojen tiputtamisen suhteen. Tsemppiä sinullekin! Jään lueskelemaan :)

    http://raparperisydan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Joo, se liikkumisen aloittaminen on mullakin se suurin haaste, tässä on ollu vähän taistelua asian kanssa. Pikkuhiljaa se liikuntainnostus alkaa sieltä tulemaan, kun rupes puntarissa näkymään tuloksia :D
    Tää alku on mulla toistaseks ollu 90% vain ruokatottumuksen muutosta, joten silläkin pääsee näköjään hyvin alkuun :)

    Tervetuloa lukijaksi! Käynpä kurkkaamassa sunkin blogia :)

    VastaaPoista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D