Pelkkä polttoaine?

"Ruoka on vain kehon polttoaine. Sitä ei ole tarkoitettu nautintoaineeksi."
(Tuossa tiivistettynä se, mitä monessa eri laihdutusta koskevassa tekstissä mainitaan)

"Ei ne luolaihmisetkään syöny pullaa"
(Tätä kuulee aina silloin tällöin laihduttamisesta keskustellessa)

Jotenkin mulla tökkii se, kun ajatellaan että ihminen on edelleen samalainen kuin luolaihmiset. Ei me tietenkään tarvita kauheita määriä sokeria ja roiskeläppä-"pizzaa". Mutta ollaan taatusti muututtu siitä mitä joskus oltiin.
En misään nimessä oo sitä mieltä että ihminen on muuttunu niin paljon että ylenpalttiset määrät ruokaa tai herkkuja on se mitä keho tarvitsee. Mutta entäs mieli?

Jos tolla ekalla sanonnalla tarkoitetaan että ruoka syödään ainoastaan jotta pysyttäis hengissä, niin sillon asia on ihan ymmärrettävä, sillä sehän on totta. Mutta jos kaiken itseltään kieltää, niin eikö se mene jo vähän liiallisuuksiin?
Jotkin ihmiset jättää jopa ruoasta mausteet pois, ettei se maistuis niin hyvälle, ja täten ei tule syötyä niin paljon. Mikäpäs siinä, jos ihan oikeesti tuohon kykenee. Mutta on kyllä aika hurjan kuuloista.

Kyllä mä ainakin haluan nauttia ruoasta. Mä jopa lisään mausteita mun "parempiin valintoihin", jotta ne uppoais paremmin. Eli meen tässä hommassa nurinpäin :D Esimerkiksi salaatinlehtien päälle laitan usein ainakin suolaa ja pippuria, välillä oliiviöljyä ja balsamicoa.
Samoiten ruoan ulkonäölläkin on väliä! :)

On asia erikseen, jos olis vauvasta asti opetettu syömään kaikkea mautonta, mutta kun on hyvän makuun päässy, niin ei mitään pahaa enää mielellään syö.
Voishan sitä ajatella, että ei ne lääkkeetkään hyvälle maistu, mutta ne parantaa. Toki, mutta se on kuitenkin asia erikseen.

Fyysisesti maku ei vaikuta mitenkään, vaan se mitä syöt. Mutta henkisesti sillä maulla on iso merkitys. Jos jo ruoka maistuu hyvälle ja siitä nauttii, niin niitä herkkuja tuskin samalla tavalla himoitsee.

Muusi ja jauhelihakastike salaatilla

vrs.

jauhelihamurut, pari makaronia ja kasa salaatinlehtiä.

Toinen on fyysisesti parempi, toinen ehkä miellyttää henkisesti. 

Makuaistit pääsee hyötykäyttöön, ja tietää syöneensä jotain hyvää. 

Jos ruokaa käyttää ns. "lohturuokana", niin siihen en ota kantaa. Nyt puhun vaan ihan tavallisesta syömisestä.

Toisille on luotu ihan mahdoton mielenlujuus, ja he kykenee jättämään kaiken herkullisen pois kokonaan. Makuaisti tottuu aika nopeasti uuteen tyyliin, ja rupeaa porkkanakin olemaan ihan mielettömän hyvää. Mutta oon aina ihmetelly että pystyykö joku pitämään tollasen linjan loppuelämänsä?
Ja jos ei pysty, niin miten käy jos kerran maistaa jotain mikä ennen oli suurinta herkkua? Ja jos sattuu maistamisen jälkeen ottamaan vielä lisää? Ja lisää?

Iltapala tänään: Rahkaa, mustikoita, punasia viinimarjoja ja rypäleitä.

Noissa jutuissa on pointti ihan järkeenkäypä, ja tuskin kukaan voi olla ihan täysin eri mieltä siitä ettei ruoka oo nautintoaine. Mutta ei se maukas ruoka meitä kuitenkaan tapa, kunhan osataan sitä käyttää oikein. Vai ihanko tosissaan joku meinaa ettei ne luolaihmiset tykänny ainakin jostain syömästään?

Mä oon nyt yrittäny kokonaan välttää ainoastaan eineksiä ja makkaroita. Karkkeja ja muuta hyvää oon koittanu vähentää, ja kohtuullistaa.

Mutta ruoan mausta en suostu luopumaan!
Entäs te?