Afrikan lapset

Mahtaakohan kukaan olla niin onnekas, että olisi säästynyt kuulemasta kyseistä termiä? Mua ainakin muistutettiin siitä, kuinka lapset Afrikassa kärsii ja näkee nälkää, ja minä en suostu syömään lautasta tyhjäks vaan joudutaan kompostiin heittämään. Sitten sitä alko miettimään niitä kuvia joita lehdissä ja uutisissa näkee, kun pienet hoikat lapset kaapivat viimeisiä riisejä kattilan pohjalta. Se mielikuva sai aina syömään kaikki, mitä lautasella oli.

Kyllä, vihaan maailmassa olevaa vääryyttä, ja toivon että voisin asialle jotain rakentavaa tehdä. Valitettavasti vaan se mun lautasen tyhjäks syöminen ei hetkauta heidän tilannettaan mihinkään suuntaan.  Ajatushan on sinällään ihan ymmärrettävä, että ollaan me täällä onnekkaita, kun voidaan heittää ruokaa pois. Mutta jos hintana on se, että aikuisena sitä ei kehtaa jättää ruokaa lautaselle, vaikka on niin täys että vatsanahkaa kiristää, niin jättäisin mieluummin opettamasta lapsille tällaista. 

Yhtä lailla kun he kärsivät siellä aliravitsemuksesta, on täällä meillä ongelmana liiallinen syöminen. Miksi, voi miksi, meille on tällainen syömismalli opetettu? Köyhyyttä on tietysti ollut, ja silloinhan tämä on enemmänkin kuin ymmärrettävää. Mutta ehkä pääpainon olis parempi olla siinä mitä syö, ja kuinka paljon, sen sijaan että lautanen tyhäks ja piste. Kaikkihan tietysti kiteytyy siihen, että paljonko ruokaa siihen lautaselle ahdetaan.

Tää kuva on reilu vuoden vanha. 

Tässä ihan ok annos muuten, mutta tota lohta on aika iso kasa.

Nyt olen ymmärtänyt, että lautasen ei tarvitse olla tupaten täynnä ruokaa. 

- Lisää ei tarvitse ottaa vain siksi että on hyvää (ja jos syö säännöllisesti, niin pienempikin annos ruokaa täyttää niin ettei edes nälän takia tarvitse santsata). 

- Ravintolassa ON ihan ok jättää ruokaa lautaselle jos ei jaksa. 

- Buffetissa et kuitenkaan useimmiten pysty syömään "rahojen edestä", eikö olisi mukavampi poistua pöydästä kaikkea hyvää maistaneena, kuin että ylös noustessa housunnappi lentää tiehensä?

Lautasmalli oli mulle aikasemmin sellainen vähän sumussa leijuva asia. Hahmotin sen heikosti, mutten kunnolla nähnyt sitä. Mietin aina, että mistä mä muka saan kerättyä lautaselle noin paljon kasviksia? Juu, vieläkään ei joka kyläilyreissulla löydy salaattia, mutta silloinkin koitan pitää sen ruoan määrän puolessa lautasessa, ja syön kasvikset sitten kun niitä on käsillä. Pitää myös muistaa, että isompi lautanen ei tarkoita isompaa annosta! :)

Viime aikoina olen huomannut, että mulla tulee vatsa täyteen jo aika pienestä annoksesta, enkä kykene ottamaan lisää. Sen kokoinen annos, mikä ennen meni kepeästi, aiheuttaa jo aikamoisen ähkyn. Olen ennenkin tiennyt, että vatsalaukun koko muuttuu sen mukaan miten sen totutat täyttymään, mutta nyt olen sen ihan kunnolla itse todennut.

Ja meillähän ei muuten ruoantähteitä heitetä pois, vaan meillä on tuo nelijalkainen jätemylly tuossa hoitamassa ne! :D

Mulle tuli tänään Seppälästä tilattuja vaatteita. Lupasin itselleni, että kun 90kg alittuu, niin saan mennä shoppailemaan. Nyt kuiteski sattu noi vaatteet olemaan -70% alessa, ja mä tarviin niitä! ;D Otin vähän kuviakin, mutta jos vaikka huomenna laitan niitä sitten...

P.S. Tänään en ehtinyt hulailemaan, oli kiirettä. Liikuin kuiteski kaappien siirron, kauppareissun ja koiranpissattamisen merkeissä :)


Niin ja vielä sellanen juttu, että osasinpa vihdoin lisätä tuonne ylös välilehden! :) Sinne heitän jatkossa muutoskuvat :)

Hula-hoop!

No eipä tässä sen kummemmin eilisen jäljiltä lihaksiin satu. Ne paikat, mitkä osasin venyttää, on ihan kunnossa. Hieman tossa ylävatsalihaksissa ja pakaroissa tuntuu, samoiten nää...noh... (termit hukassa)...no kummiski tässä olkapäiden ja kainaloiden välissä, etupuolella vartaloa. Valaiskaa joku jos tiedätte mistä puhun! :)

Hauikset ei ilmoita mitään kipuja. Taitavat nauraa aivoilleni, jotka epätoivoisena pisti ne treenaamaan kahden kilon punteilla, tajuamatta että noi muksut painaa moninkertaisesti ja niitä kuiteski nostellaan päivittäin ;)

Tänään sitten eka päivä hula-harjoituksia takana. Ei kyllä meinannu sujua millään. Sain maksimissaan 5 kierrosta kerrallaan, ja musta tuntuukin että se rinkula oli enemmän lattialla kun vyötäröllä. No, treeniä se kumartelukin tavallaan on ;D

Kävin sitten vähän googlettamassa asian tiimoilta, ja kävi ilmi että mulla on aaaaivan liian pieni vanne! No, toi on kyllä tollanen lasten koko, ja jotenki ajattelin että ois helpompi sellasella. Mutta noup, iso sen olla pitää. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin käyhän se järkeen, ettei tällasella pallomahalla tollasta pikkurinkulaa pyöritellä :D

Huomenna pitää käydä metsästämässä uutta.

Tänään tuli syötyä lounaaksi eineskeittoa. Oltiin menossa katsomaan ystäväni vauvaa, ja piti äkkiä jotain syödä ennen sitä. Mies oli eilen meille tällaset ostanu, niin syötiin pois.

Kyläillessä join vain kahvia, vaikka pöydällä oli yhtä sun toista tarjolla. Tänään helpottu vähän, kun meitä oli niin monta paikalla, ettei kukaan kytänny mitä otin ja mitä en.

Vaavelin ihastelemisen jälkeen mentiin käymään kaupassa. Meinasin, että ostan itselleni jotain välipalaa. Mutta ohhoh, se ei olekaan edes isossa marketissa mitenkään helppoa hommaa! Kaikki eväspatongit ja leivät on tungettu täyteen majoneesia. Lihapiirakat, einespizzat ja kaikki sellaset, mitä ennen olisin heti napannu hyllystä mukaan, ei kiinnostanu tippaakaan. Tuntu ettei koko kaupasta löydy mitään sopivaa, ellei sitten olis banaania halunnu.

Aikani kiertelin, ja sitten tuli mieleen välipalapatukat. Näissä kyseisissä kaloreita oli vähän enemmän kun joissakin toisissa, mutta ennemmin ostin kuitenkin näitä kun on mun mielestä paremman makuisia. Söin näitä kaksi, eli 264kcal tuli niistä... o_o

Miten itse koette, löytyykö kaupasta helposti laihduttajalle sopivaa välipalaa?

Päivälliseksi tein kanakastiketta. Ihan näppäränä tyttönä otin kauheesti kuvia ja ajattelin ikäänkuin reseptiä laittaa. Mutta kappas, meillä oli käynykin kookosmaitovarkaita, joten tällä kertaa tein kastikkeen kermasta. Mutta kookosmaito siis sopii tohon paljon paremmin!

Mulla on tapana laittaa riisin sekaan pikkaisen kuminaa. Joku voi vähän vieroksua sitä, mutta mun mielestä on hyvää.

Kastikkeeseen tulee sipulia, valkosipulia, tomaattia, mausteita, kanasuikaleita ja kookosmaitoa (kermaa)

Kuori ja pilko sipulit

Paista tilkassa öljyä

Lisää paloiteltu tomaatti

Lisää mausteita mielen mukaan

(Minä käytin: Garam Masala, kurkuma, curry, korianteri, kaneli, kardemumma, pippuri, chili ja suola)

Muita mitä joskus käytän on anis, kumina & sinapinsiemen

Sekoita joukkoon kanasuikaleet, ja paista hetki jotta kypsyvät

Kaada kookosmaito (kerma) pannulle ja sekoita

Hauduta hetki kannen alla, maista. 

Mikäli mausteita tarvitsee enemmän, lisää ne.

Hauduta vielä n. 10-15 minuuttia välillä sekoittaen.

Tällaisen kanakastikkeen kanssa syödään yleensä Naan-leipää ja jogurttikastiketta (tsatsikin/raitan simppeli versio). Naania en ostanu, enkä ruvennu itsekään tekemään kun kahdestaan A:n kanssa syötiin.

Tässä kuitenkin jogurttikastikkeen ohje:

Kuori ja pilko 1/3-1/2 tuorekurkku mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. 

Sekoita 2dl:n maustamatonta jogurttia (esim. Bulgarian jogurtti). 

Mausta suolalla ja pippurilla.

Annokseni.

Näyttää että tota jugu-kastiketta on hervoton määrä! :D Se kuiteski levis tohon, sitä ei oo niin paljoa kun miltä näyttää...

Huomenna taas lisää hulailua, toivottavasti paremmilla varusteilla!

Miksi ei herkuton viikko toiminut?

Tänään sain nukkua pitkään, ja kylläpä teki hyvää! :D Edellisyönä kun tuli nukuttua vain neljä tuntia.


Pitkään nukkuminen tosi hieman sekoitti taas mun ruokailut, mutta saapahan kroppa vähän mietittävää, kun ei ihan koko ajan mennä samaan malliin ;)


Aamiainen (lounas) oli tänään ananasrahka.

Paras purkkiananas tähän mennessä, palat tosi hyvän kokoisia!

Rahkan ja ananaksen sekoitussuhde

(1 prk ananasta, ~1/3 prk rahkaa)

Tälle päivälle oli yhtä jos toista suunnitelmaa, mutta kaatosade ikäänkuin tuhosi ne :( Olin meinannu siivota auton ihan perusteellisesti, ja tehdä pihalla vähän hommia. Ei tullu siitä mitään. Ulos ois muuten voinu mennä, mutta eihän noille lapsille viitsi mitään kuravaatteita laittaa, kun on sateesta huolimatta tollaset lämpöasteet. Miettii miltä tuntuu kuravaatekangas ihoa vasten, tai vaikka paitakin välissä niin hiostaa. Vietettiin siis sisäpäivä.

Päivällinen: Broilerkoipia (pieniä), riisiä ja salaattia

Oltiin taas kyläilemässä anoppilassa. Sieltä löytyi Diabolo, eli sellanen tiimalasin mallinen kuminen "kiekko", jota rullaillaan kahden kepin väliin sidotun narun kanssa. Sitä siinä pyörittelin jonkin aikaa, mutta mä en vaan hiffannu sitä ajatusta. Pitää kokeilla ens kerralla uudestaan, varmaan ihan mukavan haastavaa, jos vaan onnistuu saamaan sen kiekon pyörimään.

Kahvin kanssa oli tarjolla tällaisia herkkuja:

Olisin voinu vastustaa kyllä, mutta mä en kehtaa kieltäytyä, kun joku tarjoaa. Tiedän itse miltä tuntuu leipoa jotain, ja sitten kukaan ei ota kun kaikki "laihduttaa". Tiedän, tää on typerä ajatusmalli, mutta näin se vaan menee. Alla kuva muffinsista ja mustikkapiirakkaviipaleesta, vaikka se nyt onkin vähän rullalla :S

Tämä viikko meni näin, mutta nää määrät ei varmasti vaikuta ensi viikon punnitukseen. Vaikka tää on itse asiassa eka viikko koko projektin aikana, kun oon neljä päivää putkeen vetäny leivonnaisia. Pieniä kerta-satseja ne on nyttekin ollu entiseen verrattuna, mutta...

Huomaan nyt, että kun kiellän itseltäni jotain, niin se kostautuu. Tässähän ollaan nyt kokeilemassa uutta elämää, ja tällaista en pysty enää tekemään. Kai ihminen on rakennettu himoitsemaan eniten kaikkea kiellettyä. Kun jotain ei saa tehdä, kiusaus kasvaa. 

En koe olevani heikko, mutta olen arka. En halua mainostaa laihduttamistani kaikille, tai siis tehdä siitä mitään numeroa. Se on kans niin rasittavaa kun joku istuu pöydässä syömässä katseellaan muiden pullia ja karkkeja, kun ei voi ottaa koska laihduttaa. Ymmärrän toki silloin jos ei osaa kerran maistettuaan jättää ottamatta lisää. Mutta mä osaan. Kykenen ottamaan pienen annoksen, maistamaan yhden karkin, syödä pöydällä olevasta sipsikulhosta vain yhden. 

Mutta en kykene kieltäytymään kun joku on varta vasten vierailuni vuoksi tehnyt jotain tarjottavaa. Enkä näe syytä miksi pitäisi, kun hallitsen edellä mainitsemani asiat. Mielestäni on kohteliasta ainakin maistaa. Jos joku kysyy mikset ota lisää, voin siinä vaiheessa kertoa että oli hyvää, mutta koitan syödä herkkuja vain vähän. Minunkokoisen ihmisen kohdalla ei kukaan oo näin sanottuani inttänyt vastaan, tai sanonut että "eihän sun tarvii mitään laihduttaa!" ;D

Kattokaahan, mitä kaivoin tänään esille:

Mun mielestä noi painot oli raskaat, mutta punnittiin ne keittiövaa´alla, ja oli 1700g kappale. Hah, onko mulla vähän surkastuneet lihakset tai jotain...? ;) Vanha jumppakuminauhakin löyty. Mulla on jumppapallokin, mutta se pitäs vaan pumpata vähän täydemmäks, liiskaantuu ressukka tämän mamman painosta :D

Noilla, ja ilman niitä, jumppailin 30 minsaa iltasella. En mitenkään suunnitellu liikkeitä, tein vaan mitä mieleen juolahti. Erilaisia käsivasriliikkeitä painoilla, vatsalihasliikkeitä, pakaraliikkeitä, reisiliikkeitä yms... Ja toistoja niin monta kun vaan pysty, ja pari päälle :) Venyttelin tosi vähän, kun en oikeen tiedä kaikkien lihasten venytysliikkeitä. Huomenna sitten tietää jos on kunnolla liikkeet tehny.

En muuten muista, millon ois viimeks lihaksissa tuntunu joku liikunta. Pakkohan sitä kipua ei oo tulla, mun käsittääkseni pahin kipu tulee, jos käyttää pitkästä aikaa jotain lihaksia? Eli jotain tapahtuu vaikkei mihinkään sattuis. Esim jos paljon kävelee, niin ei jalkojen tarvii särkeä jotta se ois jalkalihaksia vahvistanu. Mutta kun tekee painojen kanssa, niin väittäisin, että väistämättä se tuntuu lihaksissa ainakin vähän.

No, mutta siis tänään on ihan pikkasen takareisissä, pakaroissa ja selässä ollu sellasta lihaskipua, ja tää johtuu siitä eilisestä halkojen pinoamisesta. Siinä kuitenkin kumarruttiin/kyykistyttiin, nostettiin halkoja syli täyteen, käveltiin pari metriä, kummarruttiin ja kasattiin halot lavalle.

Lopuksi teen vielä pikku tunnustuksen:

Kävin aamulla puntarilla, ja tulos oli 91,1, eli yli kilon vähemmän kuin torstaina. Tässä kuussa taitaa toivottavasti 90 alittua! :)

Huomenna hulailemaan!

Kyllä on ihminen heikko!

Ei varmaan edes tarvitse otsikon jälkeen kertoa, mutta mun herkuton viikko on ollut herkullinen :( Ei menny putkeen, ei sitten millään. Tulipa sellanen fiilis, että ei oo herkuttomuus mun juttu. 
On vaan aika typerää heittää haasteita ilmaan, kun ei itse pysy yhtään kurissa! Mietin jopa, etten edes halua tänään mitään kirjottaa, sen verran tukalalta tuntuu... :(

Puolustelen kuitenkin herkutteluani, mutten niinkään muille, vaan itselleni. Kaikki mun lipsahduket on sattunu kyläillessä, ja ikäänkuin emännän "painostaessa". Torstainen ohut kakkuviipale oli välipalan unohduksen syytä, perjantainen pulla, kakkupala (mansikka-marenkikakku) ja mustikkapiirakkaviipale oli niiiiiin hyvän näköisiä, ja tämän päiväinen pulla...no, sille ei mitään syytä ollu.

Eilen siis ajeltiin äitille yökylään, tai käytiin ensin serkun luona kahvilla (jossa söin pullan). Saatiinkin sitten yhtäkkiä kutsu tädilleni syömään, ja eipä ollu syytä olla menemättä. No, ruokailu meni hyvin, oli kaikkea ihanaa itse tehtyä perunasalaattia, silliä yms. Mutta kun sitten kahvikuppi kädessä kävelin mansikkakakun ohi, ja tätini seisoi vieressä sanomassa että otahan kakkua, niin mulla ei enää mennytkään niin mallikkaasti. Otin ja maistoin. Liian hyvää! Ohuen ohut viipale, mutta silti. Maistoin myös pikku viipaleen mustikkapiirakkaa.

Tänään käytiin mummolla, ja siellä söin makkarakastiketta. Niin, munhan ei pitäny syödä tällä viikolla makkaraa. Mutta mitäpä sanot mummollesi, joka on rakkaudella tehnyt ruokaa? Söin, en kadu! Mulla oli mukana myös toissapäiväisiä korvapuusteja, ja taas kahvin tuoksuessa kupissani, käsi kävi pussilla, ja loppu on historiaa. Tää nyt kuitenkin oli ihan omaa hölmöyttä, sen ois voinu myös jättää syömättä.

Lopputiivistyksenä todettakoon, ettei herkkujen pois jättäminen tee mulle muuta kun sen, että jossain vaiheessa tasaan tilanteen. Kolmen päivän herkuttomuus johti kolmen päivän herkutteluun. Tällaista haastetta en siis ainakaan vähään aikaan enää yritä.
Mutta ens viikon haaste on taas liikuntahaaste, jonka oisin viime viikollakin handlannu kokonaan, jos ei olis vatsatautia tullu.

Nojoo, mutta haaste ajalle 16.7-22.7:

Viikkohaaste 3: Kokeile uutta lajia!

Nyt siis joko opitaan uusi laji, tai ainakin kokeillaan viikon ajan miltä tuntuu. Laji voi tietysti olla joku tuttukin, jota ei vaan ole ennen hallinnut kunnolla. Mulle yks tosi mieluinen kokeiltava ois tankotanssi, mutta täällä ei oo lähimainkaan sellasta tarjota :(
Meillä kun ei siis täällä korvessa oo mitään kauheen monipuolisia valikoimia, niin päätin opetella lajin, jota en oo koskaan osannu: Hula-hula! Vanne odottaa jo valmiina, ja ensi viikon sunnuntaihin mennessä meinaan osata! Luulis sellasella hieman lantioläskienkin sulavan :D


Mikäli joku tarttuu haasteeseen, niin kommentoikaa! :D

Kanasalaattia päivälliseksi

Vielä yks päivä tätä viikkoa jäljellä, ja sen on mentävä muulla tavalla kuin löhöillen. Tää viikko alkoi ihan mukavasti tanssahdellen, mutta sitten tuli jonkinmoinen "suvantovaihe". Tänään kuitenkin vajaa 1,5 tuntia kasattiin äitin kanssa jättimäinen kasallinen polttopuita lavoille.

Ma: Kävely 1 h
Ti: Tanssi/jumppa 40 min + siivous 30 min
Ke: Tanssi/jumppa 30min
To: -
Pe: -
La: Polttopuiden pinoaminen 1 h

Kuten huomaatte, aika vähän "järjestettyä" liikuntaa. Hyötyliikunta on edelleen se mun juttu, ja vaikka voinkin kuvitella, ja toivonkin, lisääväni liikuntaa, niin teen sen vähitellen. Kuten olen useasti ennenkin maininnut, teen tästä elämäntavan, eikä tää oo mikään hetken kestävä laihdutuskuuri.

Edelleen satoa odotellessa

Äiti laittoi vielä tässä iltasella viestiä, että iskä oli kysyny josko äitikin oli huomannut että oon laihtunu! :D Jaa, vaikkei noissa edellisissä vertailukuvissa mitään eroa ole, niin kai tässä pitää sitten kuitenkin uskoa että jotain on tapahtunu :)
Ja tänkin lauseen perään tulee hymiö, anteeksi, mutta mun housut meinas koko ajan liukua jalasta tänään! :)

Lupailin että kahden päivän tekstit ja kuvat tulis tänään. Tekstipuoli kunnossa, kuvapuoli ei :( En tullu ottaneeks juuri yhtään kuvaa kahteen päivään. Sitä se teettää kun on hauskaa ;) Huomenna taas paparazzi räpsyttelee!

Ekat "vertailukuvat"

Tiedättekö mitä?
Tänään mulla kävi pieni hupsis :( Petin itseni totaalisesti. Tai en nyt niin pahasti, mutta koko viikon haaste kosahti tähän päivään:

Iltapäivällä ystäväni R soitti ja pyysi mukaansa ystävämme K:n luokse kahvittelemaan. Siitä on niin pitkä aika kun viimeks nähtiin, joten pakkasin lapset autoon ja mentiin. Vasta perillä tajusin, että annoin lapsille välipalaa, mutten itse syönyt.
Perillä odotti kinuskikreemikakku. Se oli valmis pakastekakku, merkkiä en tiedä. Kun nälkä oli jo niin paha, että oikein tärisytti, niin mä ajattelin että ei mun auta muu. Sentin paksuinen viipale, vähättelemättä, kulkeutui mun lautaselle. Tiesin jo ekalla lusikallisella että se oli oikea päätös. Oli niiiiin hyvää! Annan nyt kuitenkin itselleni krediittiä siitä, että en ottanu kaikesta huolimatta lisää, vaan sen sijaan söin R:n kanssa puoliksi rasiallisen mansikoita siihen päälle :D

Tästä huolimatta aion jatkaa haasteen viemistä loppuun, ja teeskennellä ettei tän päiväistä tapahtunu. Se oli kuitenkin niin pieni pala, että siitä sai n. 4 lusikallista, joten en meinaa ruoskia itseäni tämän takia, vaan tsempillä eteenpäin!

Päivä on ollut jännitystä täynnä. Ystäväni N synnytti illalla esikoisensa! <3 Sitä tyttöjen kanssa fiilisteltiin. Olkoon se kakku vaikka pieni juhlan merkki :)

(Tästä lähtien käytän isommasta lapsesta nimeä A, ja pienemmästä E)

Aamupäivällä käytiin Erican ( http://toobigtobeme.blogspot.fi/2012/07/kesan-paras-marjarahka.html ) innoittamana isomman lapseni A:n kanssa takapihalla kurkkaamassa, joko mustikat ois kypsyneet. Muutamia sinisiä löytyikin, mutta suurin osa kuitenkin vielä raakoja. Bongasin aika monta mätästä täynnä varpuja, mutta ei sitä mustikkaa vielä ihan piirakaks asti kuitenkaan ole. Saa kyllä metsään mennä. Mutta ihan kivasti kuitenkin niin että A saa niitä käydä poimimassa. Ja eiköhän ne tuosta vuosien mittaan ala leviämään kunhan ei käy tallomassa.

Bongasinpa myös metsämansikan, jossa oli mansikka! Noita lehtiä siellä on vaikka kuinka, mutta ei oo tähän asti tuottanu  mitään satoa. Villivadelmiakin oli muutama. Loistavaa! Onkos vähän ihanaa omalta takapihalta poimia kaikkea tuoretta hyvää? :)

Leivottiin sitten tänään pullaa. Meni koko taikina vähän päin honkia, kun peitin jo kulhon pyyhkeellä, ja sitten rupesin katsomaan pöydällä olevaa kananmunaa, että jaa, pitäisköhän tuonkin olla taikinassa? Jälkikäteen sen siihen taikinaan veivasin, ja toivoin että silti tulis jonkinmoisia pullia. (Myöhemmin kuulin anopilta, ettei se muna ois ollu välttämätön)

Tämän taikinatekovaiheen jälkeen sain sen kahvittelukutsun, joten heitin paisuneen taikinan Elmukelmussa jääkaappiin.

No, takas tullessa olikin taikina paisunut "hieman" lisää :D

Ei menny niinku Strömsö:ssä...

Pullista tuli kaiken kaikkiaan kuiteski ihan onnistuneita. Mausta en tiedä, kun en maistanu. En edes taikinaa. A söi kyllä hymyssä suin pullaansa, joten kaipa nuo sitten hyviä oli :D Meinaan laittaa muutaman pakkaseen, ja herkuttelen sitten joku päivä ens viikolla kahvin kanssa.

Ja sittenpä tämän viikon tuloksiin:

Kävin jo päivällä päivittämässä uusimman painon tuonne taulukkoon. Taas oli 900g lähtenyt, painona nyt siis 92,3. Rasvaprosentti taas pudonnu 0,6%-yksikköä, joten edelleen oikeasta paikasta lähtee :)

Mittailin tossa vyötäröä ja lantiota, ja mietin mites ne on isommat kun kuukaus sitten, kunnes tajusin että se ei ollu viisasta mittailla 10 minsaa syömisen jälkeen :D Turvottanukin on tänään koko päivän, joten jätän noi mittaukset toiseen päivään. Reisistä oli kuiteski lähteny 4 senttiä, jota on kyllä vaikea uskoa. Mutta näissä alla olevissa kuvissa ei näy muutosta, niin onkohan läskit lähteny reisistä ainoastaan?? :S

Tuntuu tosi turhalta laittaa näitä kuvia, kun on ihan kun saman kuvan laittas kahteen kertaan. Eri housut oli kans vähän huono idea. Mutta toivotaan että ens kuussa olis selkeempi ero! :)

Huomenna mennään lasten kanssa mummolaan yöks, joten luultavasti tulee yhden päivän blogikatkos. Tarkoittaa siis että lauantaina toivon mukaan enemmän kuvia, kun on parin päivän jaarittelut yhdessä.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille, ja muistakaa ettei perjantain tarvii olla "pizzaperjantai" tai sipsien kera "hölläilyä"! ;D

Linkkivinkki :)

Mikä on n. 1cm pituinen, valvottaa koko yön, ja sen liiskaaminen tuottaa suurta mielihyvää?

Jep, sehän on hyttynen, tuo kesän suurin vitsaus. Tai no, jakaa ykkössijan paarman kanssa.
Viime yö meni yhtä inisevää pirulaista jahdatessa. On se jännä, että niin mahottoman pieni otus voi ajaa ison ihmisen raivon partaalle!
Kuuntelin ininää vielä kahden maissa, sitten vaan sokkona paiskasin kädet yhteen, ja kun sattumalta ininä loppuikin, niin pompin riemusta! Vihdoin sain nukuttua :D

Meinas mennä tämä päivä laiskotteluks. Ulkona kaatamalla tullu vesi ei kauheasti innostanu ulkoilemaankaan. Ikkunan avasin että saatiin ihanaa sateenraikasta ilmaa nuuhkia :)

Selkää alko juilimaan, niin päätin sitten nostaa ahterini penkistä ja koittaa eilistä tanssimista. Tänään ei kuitenkaan kauheen paljoa napannu. Mutta onneks nyt jotain sentään sain aikaan.

Isompi vekara halus syliin tanssimaan, joten hetken aikaa mentiin myös niin. Vähän myös jumpattiin silleen että pidin häntä kainaloista kiinni ja heiluttelin jalkojen väliin ja ilmaan, ja sitten sivulta toiselle. Mun oma rakas 12:n kilon "kahvakuula" <3

Jee, vihdoinkin vähän mun omanlaista tavaraa jääkaapissa, kun ihan itse kävin kaupassa. Vähän on tyhjyyttään huutanu kaappi, kun miehellä yleensä tapana miettiä vasta samana päivänä mitä illalla syödään, ja käy sitten kaupassa. Mä taas tykkään ostaa koko viikolle tavaraa kerrallaan. Älkää kysykö miten voidaan asua yhdessä ;D Jotenkin nää ristiriidat vaan selviää...

Tossahan ei tietty kaikkia meiän viikon ruokia ole, vaan löytyy myös esim. pakastekalaa.

Meidän isompi lapsi halus leipoa huomenna pullaa (korvapuusteja). Voihan rähmä! Mulla on menny hyvin alkuviikko ilman herkkuja, mutta miten mahtais käydä jos leivotaan?

Mä aina kuola valuen himoitsen sitä raakaa taikinaa. Parasta se on kun laittaa voita, kanelia ja sokeria päälle. Ovelana äitinä kiellän lasta syömästä taikinaa, ja samalla vaivihkaa piilotan itselleni ison köntän, ja kun lapsi ei nää, mussutan sitä onnessani :D Tai pitäis kirjottaa menneessä muodossa, enäänhän mä en niin tee? ;)

Välipalana tänään Piltin tyrni- omenasosetta ja rahkaa. Maku oli tosi hyvä, ja toi on mun suosikki noista vauvasoseista. Oisin toisaalta ehkä kaivannu vähän jotain pureksittavaa joukkoon...

Päivällinen oli tällainen. Jauhelihakastiketta, perunamuusia, tomaatti-kevätsipuli -salaattia ja tuorekurkkua. 

Huomaako joku virheen kuvassa?

- Vähemmän kasviksia kuin ruokaa. Aijaijai!

Otin itestäni tänään kolmesta kulmasta kuvia vaatteet päällä.

Ollaan varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että mun suurin ongelma on toi massu? Varsinkin näissä housuissa noi kyljet näyttää ihan suht hyvältä. Toinen asia on sitten kun ei housut purista jenkkakahvoja kasaan :D

Ymmärtääkseni tota vatsaa ei pysty millään täsmäliikkeillä hävittämään, joten se on vaan katsottava ajan kanssa mitä tolle pallukalle tapahtuu, vai tapahtuuko...

Huomenna sitten ihka ensimmäiset vertauskuvat. Aika varmuudella tiedän, ettei niissä oo mitään eroa kuukauden takaisiin...Tuskin tää neljä kiloa vielä missään näkyy. Mutta kun oon ajatellu että kerran kuussa katsotaan, niin nyt se on vaan tehtävä.

Niin, ja onhan se huominen punnituspäivä kans :)

Ja uusi lukija, tervetuloa! :D

             ..............................................................................................................

Löysin muuten eilen sattumalta netistä aika kivan sivuston, josta löytyy kuvia kaikenkokoisista naisista. Siellä voi tehdä haun mm. painon, pituuden, paitakoon ja vartalotyypin mukaan. Tosi hyvin näkee, että vaikka ihmisillä samat perusmitat (paino ja pituus), niin vartalotyyppejä on niin monia, ettei kukaan oo samannäköinen. Ajattelin laittaa myös oman kuvani sinne kunhan kerkiän :)

www.mybodygallery.com