tiistai 13. marraskuuta 2012

Kieltäymys, tuo laihduttajan kirous.

Eiliseen tekstiin sain NinaKoo:lta kommentin. Hän oli kirjottanu suurinpiirtein niin että ei ollu tajunnutkaan että paljonko mä oon laihtunu :)
Ja itse asiassa en ollu mäkään.

Vasta kun aloin noita pudotettuja kiloja laskemaan, niin tajusin että kuinka paljon tässä on oikeesti paino pudonnu.
Ei.

Mä oon paljon lukenu Erica:n blogia, ja välillä hän on kirjottanu vähän sentyylisiä postauksia kun minä eilen. Kateellisena oon katsellut kuinka hän on edistyny, ja samoin kaikkien muidenkin blogeissa tuntuu ihmiset vaan hoikistuvan.

Musta on aina ollu ihana lukea muiden onnistumistarinoita, siis nimenomaan niistä keinoista joilla on päästy tuloksiin, ja sen takia halusin itsekin tehdä sellasen. Mutta oon jotenki ajatellu että en mä oo vielä "oikeutettu" kirjottamaan sellasia ´miten oon onnistunu´-juttuja, kun eihän tässä oo vielä mitään oikeen tapahtunu.

EI.

On se vaan jännä, miten mieli voikaan kettuilla ihmisen kanssa.

Sama juttuhan on esim. noiden muutoskuvien kanssa. Jos muutoksen itse huomaakin, niin sen kuitenkin kieltää tai selittelee sitä eri asennolla, vaatteilla tms...
Mittaustulokset selittää sillä että mittanauhaa varmaan tällä kertaa piti eri kohdassa, tai vähän kireemmällä....
Vaakatuloksia taas paristojen loppumisella vaa´asta, epätasasella lattialla, huonolla asennolla vaa´alla seistessä...

Katsoin joskus "Nätti nakuna" ja erilaisa muodonmuutosohjelmia, jossa oli usein paljon painoa pudottaneita naisia. He ei millään tuntunu tajuavan olevansa pienempiä. Vaatteet oli edelleen niitä samoja XXL-kokoisia, ja muutenkin he häpesivät itseään.

Ei.

Mulla ei ton pukeutumisen suhteen oo ehkä ihan sellasta, vaan mä taas pelkään laittavani liian pieniä vaatteita, ihan vaan koska ne jotenkuten mahtuu päälle.

Mutta on mulla edelleen missä tahansa vaatteissa melko läski olo.

Ilman vaatteitakin mä nään peilissä edelleen ihan samankokoisen ihmisen kun kesälläkin. Se ottaa niin paljon päähän, kun kuitenkin tiedän että mä en oo enää sellanen.

Ehkä.

Onneks oon noita muutoskuvia ottanu. Muuten en varmaan ymmärtäis mitä tässä on tapahtunu. Niissä kuvissa aina aluks ajattelen että ei oo mitään tapahtunu, ja surkuttelen sitä pari viikkoa. Sitten katson uudestaan ja oon huomaavinani muutosta. Ja sitten totean että ei, mä vaan taas kuvittelen liikoja, ihan samankokonen oon.
Kun vois jotenki saada nää ailahtelevat ajtukset kuriin! Oisko kellään jeesusteippiä?? ;)

Toi eilinen havahtuminen siihen että noin monta kiloa saatu pois, toi ehkä vähän lisää syitä hymyyn :)
Toivotaan että uudet muutoskuvatkin hymyilyttää. Alkais vissiin huomenna olla niiden aika.

Kyllä.
Mutta paita pois housujen sisältä.

Kaikki teidän ihanat kommentitkin on auttanu mua tosi paljon! :) Kiitos siis teille! <3

P.S. Kertokaa oonko oikeilla jäljillä noiden kuvatekstien kanssa.
Kuvien alla lukee siis mun oma mielipide siitä, onko vaate mulle sopiva vai ei.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D