3 kk töissäoloa takana (huhtikuun muutoskuvat)

Tänään lyhyt postaus pelkkien muutoskuvien merkeissä. Mulla on ollu nyt ihan hirveesti puuhaa ja pitkää työpäivää ja menoja ja, ja, ja....

Noniin, mutta muutoskuviin siis.
Oon nyt ollu kolme kuukautta töissä, ja ainakin omasta mielestä kuvissa alkaa jo näkyä että töistä saadusta liikunnasta on ollu jotain hyötyä. Ei toi muutos nyt mikään ihan hurja ole, mutta jotain sentään :)

Eka kuva siis tammikuulta ennen töiden alkua, ja sitten joka kuulta tähän päivään:

Alkaa ne läskit vihdoinkin vähän häviämään myös vatsasta, jess!
Harmi vaan että näyttäs nyt tulevan vähän tota kengurupussia... :(

Sitten ajattelin vielä laittaa kuvat viimesen 10 kuukauden ajasta, eli kuvat on kesäkuulta 2012,marraskuulta 2012 ja huhikuulta 2013:

Tällasta siis tänään, ihan hyvä mieli tuli itselle kuvista. Jaksaa taas näistä saadun motivaation voimin vetää huomenna täysillä töissä! :D

Liian vähän(kö?)

Jumitus!
Se on yks ärsyttävimpiä asioita tän projektin aikan. Ja siitähän tässä on ollu jo pidempään kyse. Paino on toki pikkuhiljaa laskenu, mutta musta tuntuu että tässä 73-74 kilon paikkeilla on jumitettu ihan liian kauan.

Tänään päivälliseksi jauhelihakastiketta ja pussimuussia, sekä salaattia, paprikaa ja fetaa.

Eilen satuin lukemaan Miinus Kymmenen:n postauksen. Kirjoituksessaan Miinus Kymmenen meinas että hänen tulee syötyä liian vähän.
Ja tadaa! Tajusin että siitä taitaa olla nyt munkin kohdalla kyse. En syö liian vähän herkkuja, päinvastoin. Mutta ruokaa pitäis syödä paljon enemmän!


Laitoin mun tän viikon ruokailuja kiloklubiin, ja korkein päivittäinen kalorimäärä jonka sain oli 1600 kcal. Aika vähän siis, kun mun suositus on 1800. Oon laittanu sinne että teen fyysistä työtä, että luultavasti se laskee sen kaloritarpeen melko hyvin. Karkeesti laskettu kalorinkulutus täydessä kahdeksan tunnin työpäivässä lähentelee 1000 kaloria, tarkkaa määrää ei voi tietää ennen kun hommaa sykemittarin ja katsoo siitä.

Jatkossa vois herkut olla noista oikeanpuolimmaisista:
Fishermaneja (sokerittomia) tai Turkinpippuri-purkkaa.

Eihän tän laihduttamisen pitäny olla mitään rakettitiedettä??
No, eihän se olekaan. Enkä mä tykkää pulailla noiden kalorien kanssa, mutta aina välillä on pakko pohtia mistä mikäkin johtuu.
Nyt siis tulin tähän tulokseen, että liian vähäinen hyvän ruoan syöminen yhdistettynä liialliseen herkkujen syöntiin = painonjumitus ja läskien kertyminen vyötärölle.

Tässä eiliseen postaukseen tarkotetut kuvat yhteen läntättynä :D

Niinpä, vyötärö on nyt se kaikista vaikein kohta vartalossa, siitä on reilu kahdessa kuukaudessa hävinny hädintuskin yksi sentti. Kaikista muista mittauskohdista (paitsi käsivarsista, reisistä ja rintojen alta) on lähteny paremmin senttejä. Päivitän mittoja tonne ylävälilehteen, mutta oleellisimmat on tässä:

1. tammikuuta ---> 12. huhtikuuta

paino 76,4 ----> 73,4
Napa 95 ----> 92,5
Lantio 104 ----> 102
Peppu 106,5 ----> 104

Reidet ja käsivarret alkaa olemaan "laihdutetut". En siis väitä etteikö rasvaa niistä löydy, vaan sitä ettei ne taida enää niin nopeesti kaventua.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin miellyttävää huomata että senttejä lähteny, vaikka painosta ei niinkään :)

Jotain oleellista on jäänyt tekemättä

Hellurei!

Olen saanut pari uutta lukijaa, tervetuloa! :)
Tänään tulee kuvaton postaus, koska mun puhelin temppuilee enkä saa kuvia koneelle.

Tänään oli punnituspäivä, ja...
No, tässä on pyöritty aika kauan samoissa lukemissa, ja viime aikoina pudotusta on tullu muutama hassu grammaa kerrallaan. Ja tänään sitten humpsis, tuli puolen kilon plussa!
Ja sehän johtuu vaan kuukautisten aiheuttamasta nesteestä, eikä suinkaan mistään suklaan ja salmiakin popsimisesta iltaisin, eiks niin? ;)

Mitään sen kummempaa lihaskuntoa ei tänään tullu tehtyä, koska kroppa huutaa hoosiannaa kahden raskaan työpäivän jälkeen. Mitenhän mun kroppa reagoi sitten kun rupean taas tekemään täyttä viikkoa, kun nyt jo on koko selkä ihan jumissa, kyljet kipeet, pohkeita särkee...Jopa peppulihaksissa tuntuu että on töissä ollu :)

Eilen mulla oli aika paljon sellasta hommaa jossa jouduin kyyristymään eteenpäin ja isojen laatikoiden reunan yli ja nostella tavaraa niistä pois. Lattia on melko liukas, ja jaloilla joutu aika kovin pitämään vastaan ettei jääny siihen laatikon reunalle vatsasta roikkumaan! :D

Mutta niistä jumeista sitten tajusin yhden asian:
Oon ihan kokonaan unohtanu venyttelyn!

Kaikki ne vuodet jotka oon ollu nykyisessä työösäni, oon kärsiny lihaskivuista melko usein töiden jälkeen. Oon vaan hymähdelly että eipähän tarvii salilla käydä ja  nauranu mun könkkämäiselle kävelytyylille kun reisilihakset jumittaa.
Enkä oo sit tyhmyyksissäni tajunnu että pienelläkin venyttelyllä työpäivän jälkeen vois estää niitä kipuja, tai ainakin lieventää. Ja kai se venyttely muutenkin ihan hyvää tekee...

Tänään sitten kotiin tullessa venyttelin.
Tätä täytyy ehdottomasti tehdä jatkossakin! Miten sitä ei jälleen kerran oo tajunnu näin simppeliä asiaa, kysynpä vaan?
Toisaalta oon tän projektin aikana saanu paljon muitakin ahaa-elämyksiä ja oppinu uusia juttuja. Eipä kai tässä koskaan olla siis ihan "valmiita" ;)

No ei ihan vielä rantakunto 2013 :(

Onks tää myöhäinen kevät meidän laihduttajien pelastus?

Se mun uhoaminen rannalle biksuissa menemisestä kun alkaa vähän jo kaduttaa, kun ei musta todellakaan tunnu siltä että ihan livenä haluan mennä tätä pelastusrengasta esittelemään :(
Joten siinä mielessä hyvä vaan mitä kauemmas se ajankohta siirtyy, että ehtis edes vähän saamaan tätä pois ennen kesää.

Joo ei! :(

Otin itsestäni vähän kuvia bikineissä. Tai siis topissa ja bikinialaosassa, mutta niistä ei tullu edustuskelpoisia.
Sitten kokeilin urheilurintsikoissa ja vähän isommassa bikinialaosassa. Kun ne peittä enemmän, niin kehtaa kuvat tänne laittaakin.

Mutta ei ne peitä silti kaikkea minkä vois, meinaan noi takareisien selluliitit ja vyötärömakkarat on ihan karseita! Mutta enpähän ainakaan pääse ylpistymään liikaa mun saavutuksista, kuvia ottamalla kun näkee hyvin ne ongelmakohdat.

Joo, ei oo ihan rantakunnossa tämä nainen vielä! :(
Ja nää on vielä kaiken lisäks olevinaan ne "parhaimmat kuvat" jotka valikoitu muiden joukosta.

Mutta entä jos se kesä ei tulekkaan?
Pakko sen on tulla, mulla on niin paljon odotuksia sen suhteen!

Oon hommannu jo vaikka ja mitä pihalle, ja sitten tulis töidenkin jälkeen tehtyä muuta kun sohvalla istumista. Puutarhahommat kun kiinnostaa tosi paljon, ja tänä vuonna lapset on vihdoin niin isoja että voin jo vähän jotain tehdäkin pihalla ilman että tarvii ihan koko ajan kyylätä mitä pikkuset puuhaa.

Ei sillä, toki toinen silmä täytyy olla niiden perässä edelleen, mutta ainakin voi jo päästää ton nuoremmankin vähän juoksentelemaan ympäri pihaa, kun ei enää oo konttaus-iässä :)

Mun tän päivän lihaskunto keskitty peppuun ja vatsalihaksiin. Ja vartin tein, tänään ilman painoja.
En tiedä lasketaanko se lihaskunnoks jos tekee vaan oman kropan painolla liikkeitä, mutta on se silti jotain muuta kuin paikoillaan oleminen, joten kai siitäkin hyötyä on?

Mä en nyt osaa käyttää tätä?

Toi mun kysely tossa sivupalkissa on jotenki outo, joka päivä siinä lukee ihan eri numeroita ja jotku vastaukset on poistunu!?!?
Onks se normaalia?

Ja huomasin eilen että olin saanu haasteen/tunnustuksen muistaakseni Siiri J:ltä, mutta tänään kun ajattelin sen katsoa, niin kommentti on hävinny :(
Jos jaksat laittaa uudestaan linkin blogiisi, niin katsoisin sen mielellään :)

Blondi + netti = ei hyvä ;D

Maaginen vartti?

Törmäsin yhteen lehtijuttuun, jossa aiheena oli kiire.
Ettei ihmisillä riitä aika minkään tekemiseen.

Mua se kiire ei oo kauheesti rajoittanu, kyllä mulla olis varmaan aikaa vaikka mihin. Ongelmana on ennemminkin ollu se viitseliäisyyden puute.
Kyllä mä haluaisin maalata seinät meidän olkkarissa, järjestää yläkerran makkarit uuteen uskoon, siivota eteisestä kaikki ylimääräinen sälä pois jne...

Ja kyllä mun tekis mieli jumpatakin, mutta kun en vaan saa sitä alotuspotkua persuksille.
Mikä vaan onnistuu, kunhan ensin pääsee alkuun. Ja siivoomisen suhteen toimii kyllä melko hyvin sekin, kun vaan kaikesta mielen vastustamisesta huolimatta nousee sohvalta ja ryhtyy hommiin. Hetken päästä se onkin ihan mukavaa, eikä malta lopettaakkaan. Liikunnan suhteen valitettavasti käy usein kuitenkin niin että ajattelee jo parin minuutin päästä että eiköhän tää ollu tässä.

Marraskuusta tapahtunu muutos on pelkästään laihtumista, mitään lihasta ei oo tullu lisää, koska en oo treenannu.

Mä pystyn töissä painamaan pää kolmantena jalkana kaheksan tuntia putkeen, pystyn kävelemään kokonaisen päivän kaupungilla, pystyn siivoomaan kokonaisen päivän...Mutta kun olis aika varta vasten jumpata, niin ei tuu mitään :(

No, artikkelissa sanottiin että melkein kaikki asiat pystyy "vartittamaan", eli varaa jokaisen asian tekemiseen 15 minuuttia aikaa. Siinä ajassa ehtii tehdä melko paljon. Ja kun rupesin asiaa miettimään, niin se on ihan totta. Vartissa teen m.m. yleensä meidän ruoan, ellen sitten jotain makaronilaatikkoa tee, jonka pitää olla tunti uunissa.

Välipala:
Pinaattilettuja lettuhillolla, kun puolukkahillo oli loppu.

Ja sitten päätin, että jos vartin päivässä tekee sitä lihaskuntoa, niin se ei oo niin mahdoton ajatus mulle. Kuitenkaan en voi lähteä liikkeelle sillä ajatuksella, että se on "pakko" tehdä, vaan joskus ehkä haluan jumpata 5 minuuttia, joku toinen päivä ehkä tunninkin verran. Mutta ajatuksena se vartti on niin helppo, että jos siitä lähtis vaikka liikkeelle :)

Lisäks alotin mun googlettamisen kotona tehtävästä lihaskuntoharjottelusta. Olihan niitä kommentteja joka suuntaan, ja monesti sai lukea että ilman salia ei pysty saamaan lihaksia. Mutta edelleen en oo mitään fitness-vartaloa havittelemassa. Nyt on tavoitteena saada edes jostain kohtaa vartaloa vähän kiinteempi.

Seuraavan kerran kun on hauiskuva puolen vuoden erolla, niin lupaan että muutosta näkyy!
En tiedä onks mulla sittenkin iho alkanu roikkumaan, kun jälkimmäisessä kuvassa on tollanen pussukka käsivarren alla :(

Mä tiedän mitä käsipainoilla ja levytangolla pystyy tekemään. Ja käsille keksinkin vaikka ja mitä liikkeitä. Pitää vaan jatkaa surffaamista, ja löytää itselleen sopivia liikkeitä yhteen sun toiseen kohtaan vartaloa. Yhden mielenkiintosen vatsalihasliikkeen löysinkin jo, kerron siitä sitten lisää kun teen jonkinmoisen treenipostauksen.

Mutta pähkinänkuoressa, vartin treenistä lähdetään liikkeelle! :)

P.S.
Järkkäsin tänään meidän yläkerran uusiks! :D

Pientä motivaation pilkahdusta muutoskuvista :)

Suurkiitokset kaikille edellisiin postauksiin vastanneille! :)

Oon tässä viikonlopun ajan pitäny "luovaa taukoa" kirjottelusta, ja keskittyny välillä muuhun kuin blogiin. Toivottavasti tää pieni etäisyys on tehny hyvää. Tai no etäisyys ja etäisyys, joka päivä oon käyny kommentit lukemassa, mutta vasta tänään sain vastattua kaikille.

Joulukuu -12 / Huhtikuu -13

Joulukuu -12 / Huhtikuu -13

Motivaatiota voi löytää silloinkin kun ei uskois sitä löytyvän. Vaikka kuvassa näyttääkin että kyljet on nyt leveemmät, niin selvästi farkut on vatsan alueelta löysemmät kun joulukuussa! :D

Viime postauksessa mä pohdiskelin miks mun motivaatio on hukkumassa. Edelleen oon sitä mieltä että luotan liikaa siihen että saan työnteolla kiloja pois.
Joo, rasvaa siinä kyllä palaa, ja kilojakin varmasti lähtee. Mutta ei sillä mitään sen kummempaa aikaan saada. Ja jos haluan niitä lihaksia, niin ne on sitten hommattava ihan erilaisin keinoin.

Perjantain "iltapala":
Kotipizzan jauhelihapizzaa, porkkana, fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja anopin tekemää porkkana-kaalisalaattia (tehty jogurttiin!)

Mutta meneekö se sitten niin, että nyt mä vaan päätän että alan hommaamaan itselleni lihakset, ja pian ne mulla jo on?
En usko.
Ei tää alihtuminenkaan menny niin. Kypsyttelin laihtumisajatusta usean vuoden ajan, kuitenkaan tekemättä asialle mitään.

Lauantain lounas:
Kana-kookoskastiketta, riisiä, salaattia, paprikaa ja fetaa.
(söin jo vähän ennen kuvaamista, hups!)

Ei siis toimi mulle se, että yksinkertaisesti teen päätöksen. Sen ajatuksen on oltava niin vahva, että mun ei edes tarvitse miettiä  että teenkö tämän vai en.
En myöskään voi tästä heti pinkasta tonne komerosta hakemaan kymmenen kilon käsipainoja ja alkaa niitä nostella miten sattuu.

Eilinen lounas:
Makaronia ja porkkanaa keitettynä, nakkikastiketta ja vihersalaattia.

Jotta tää toimii, niin mun pitää ottaa asioista selvää. Googlettaa, lukea, katsella onnistumisvideoita, jumppavideoita...Hommata itselleni se kunnon kimmoke että pääsen alkuun.
Ja jos oikeesti rupean lisäämään liikuntaa, niin ruokien täytyy olla vieläkin paremmalla tolalla, että saan tarpeeks energiaa. Ettei käy kuten tänään, että kaupan kassalla salmiakkirasia eksyy hihnalle...

Viime marraskuussa oli vähän köyhän näköinen käsivarsi.
Mulla ei oo vielä tämän hetken kuvaa, mutta jospa huomenna... :)

En siis usko että vielä tällä viikolla tulee postausta siitä miten oon treenannu hauiksia, tai tehny satoja askelkyykkyjä. Niitä rupeaa tulemaan pikkuhiljaa, kunhan löydän oman tapani edetä tässä asiassa.

Tänään päivälliseksi spagettia, lihapullia ja kastiketta sekä samaa salaattia kun kanakastikkeen kanssa.

Sen sijaan koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada tän blogin taas postausten kannalta henkiin. Oon kuitenkin tottunu kirjottelemaan lähes päivittäin, ja sillä radalla haluan jatkaa. Rupeankin siis tästä miettimään huomiselle sopivaa aihetta.

Siihen asti iloitsen vielä siitä, että nää mun farkut (jotka syyskuussa ei menny kiinni), ja joulukuussa oli "istuvat", on nyt jo sen verran löysät ettei kyykistyessä meinaa pysyä jalassa! :D

Joulukuu -12 / Huhtikuu -13 / Vähän venyttämistä

Hyvää yötä!

Vuodatus, ja pitkä sellanen.

Niin, viime aikoina en oo tosiaan ollu ihan niin tehokas bloggaaja kun haluaisin olla.
Rupesin miettimään syitä siihen, miksen keksi mitään kirjotettavaa, ja mielessä kävi sellanen ajatus, että onkohan syy lähenevässä normaalipainon rajassa?

Ehkä musta tuntuu ettei mulla oo oikeen enää mitään "annettavaa", kun ei noi muutoskuvat enää tuu niin hämmästyttäviä olemaan. Eikä painostakaan oo paljoa kertomista, kun kuukaudessa putoaa sen kilon verran painoa, jos sitäkään.

Ei oo tänä vuonna paljoa muutosta tapahtunu...

Tavoitteena on päästä sinne 65 kiloon, mutta tää vauhti on vaan niin tuskallisen hidas, että musta tuntuu että motivaatio loppuu kesken.
Mä en oikeastaan enää "laihduta", mä vaan odottelen ja toivon (ja ehkä hölmänä jopa luotan) että työni tekee tehtävänsä ja paino putoaa itsellään.

Tänään vähän tällaista...

Niin, voin kai mä ihan rehellisesti kertoa, että ei se pääsiäinen mun kohdalla sillon maanantaina loppunu. Samaa suklaansöntiä jatkui koko tiistain ja eilisenkin päivän. Eilen kyllä alotin aamuni puurolla, mutta...

Tiitaina töissä menin melko reippaaseen tahtiin koko päivän, niin tottahan toki mä "sain" syödä sen jälkeen herkkuja.
Niinpä, ne hiilarit ois ollu parempi ottaa vaikka banaanista kun suklaasta. Mutta kun ei tehny mieli banaania!

Näistäkin oon jo tuhonnu ton "Lakrids figurer"-purkillisen.

Mietin että kun saavutan normaalipainon, niin saankohan mä enää painoa enempää alas kohti lopullista tavoitetta?
Vai tyydynkö saavutukseeni ja koitan pitää painon normaalin rajoissa?
No vaikka koittaisinkin pysytellä siinä painossa, niin näillä herkkumäärillä ei kauaa siinä pysytä, sen tiedän kokemuksesta.

Ei motivoi edessä oleva kesäkään. Ei niin tippaakaan. Lähinnä se vaan tuntuu pahalta, koska halusin olla sellasessa edes jonkinmoisessa rantakunnossa. Sekin ehkä sitten synkistää mun maailmaa, kun tajusin etten mä tuu olemaan siinä kunnossa missä haluaisin olla.

Kyllä viime kesänä ostettu uimapuku on jo tänä vuonna liian iso, kun toi viimenen kuva on otettu joulukuussa ja sillon jo oli löysä.
Mutta ei se silti riitä mulle!

Sellasiin sopiviin rantakeleihin on 2,5-3 kuukautta aikaa, ja tällä vauhdilla se tarkottais ainoastaan 2-3 kilon pudotusta. Olisinhan mä sillon nippa nappa normaalipainoinen, mutta tässä vaiheessa ei enää oo niin paljoa kyse niistä kiloista. Kilomäärään oisin sillon jo tyytyväinen.

Kyse onkin enemmän tästä kehon koostumuksesta, ja mahasta!
Eikä noi jenkkakahvat ja sisäreidetkään oo mun lemppareita.

Niin, kyllähän toi työnteko sitä rasvaa polttaa, mutta en usko että sen avulla saavutan sitä mitä haluan. Oonhan mä täällä vannonu etten mä kaipaa mitään näkyviä lihaksia, toisaalta mainitsin myös että ei ne kyllä haittaiskaan.
No, kyllä kai tässä täytyy pikkuhiljaa myöntää että ehkä sellanen vartalo sittenkin houkuttelis. Mutta sen eteen tehtävä työ ei houkuttele.

Jospa hommais vähän lihastakin?

Mä oon painon kanssa nyt siinä pisteessä, että vois olla aika keskittyä muuhunkin kun siihen laihduttamiseen, juurikin tän hitaan tahdin vuoksi.
Keksiä jotain uutta mihin vois saada motivaatiota.
Pitäiskö mun oikeesti ruveta ottamaan vähän kuvia lihaksista, ja alkaa tehdä niiden eteen jotain?
Tehdä itselleni uusia tavotteita, etten menetä mun draivia kokonaan?

Tässä kirjotellessakin jo keksin miljoona tekosytä miksen voi sitä tehdä, kuten se että töiden lisäks en jaksa mitään liikuntaa harrastaa. Ja se on kyllä ihan totta, koska vaikka mitä söisin työpäivän aikana, ja oli työvuoro mikä tahansa, niin se vie musta kyllä mehut täysin. Saatan jaksaa jotain pientä siivousta tehdä, mutta mikään painonnosto ei tulis kyseeseen.

Jos rupean tätä toteuttamaan, niin mun on pakko olla tekemättä itselleni liian tiukkoja tavoitteita. Paras olis ehkä vaan se, että pyrin lisäämään lihastreeniä.
Salilla en vieläkään rupea käymään käytännön järjestelyiden takia, mutta kotoa löytyy levytankoa, käsipainoja, jumppapalloa, jumppakuminauhaa jne...Ja jos ei niitä huvita käyttää, niin mulla on yks 15-kilonen ja yks 11-kilonen elävä paino, joita voin nostella.

Jostain siis kaivan nyt itselleni sitä motivaatiota ja tsemppiä. Ulkona on alkanu olemaan aurinkoisempia päiviä, ja aamun punnitustuloskin oli pääsiäisen huomioon ottaen hyvä. Ei loistava, mutta hyvä (-100g). Kyllä niistäkin pitäis jo vähän saada nostetta tähän hommaan.

Jeah, nyt siis pikkuhiljaa lihasta näkyviin! :D

My journey this far

Projektini alkoi touko-kesäkuun vaihteessa 2012.
Juuri blogin aloittaneena kesäkuun puolessa välissä painoin vähän yli 95 kg:

Sittemmin painoa on pudonnut 22 kiloa. 

Tässä kuvia matkan varrelta noin 2,5 kg:n välein.

92,5 kg:

90 kg:

87,5 kg:

85 kg:

82,5 kg:

80 kg:

77,5 kg:

75 kg:

73 kg, nykytilanne:

Aihe kateissa :(

Miten musta taas tuntuu että aiheet loppuu kesken?

Saattaa olla, että kun tähän kirjottamiseen tuli pieniä katkoksia sairastelun ja pääsiäisen vuoksi, niin on vähän vaikee taas päästä takas siihen tilanteeseen, jossa pää keksii enemmän juttua kuin mitä kerkeää kirjottamaan.

Vähän niinkuin pidemmän herkuttelun ja löhöilyn jälkeen on vaikea päästä takas ruotuun.

Mistäs sitä kirjottais...?

No, mitäs asialle sitten tehdään?
Enpä oikeen tiedä.
Tykkään kauheesti kirjotella ja laittaa kuvia tänne, mutta nyt on oikeesti pää ihan tyhjä.

Enemmän näitä?

Ajattelinkin taas pyytää teitä kertomaan että mistä olis kiva lukea?
Mitään asiantuntijajuttujahan mulla ei oo tarjota, vaan ainoastaan omia mielipiteitä asioista.
Ja tietysti kaikkea juttua jotka oon itse kokemuksen kautta oppinut.

Enemmän näitä?

Jos jotain tulee mieleen, niin heittäkää kommenttia :)

P.S.
Mulla on vieläkin siitä edellisestä toivelistasta se postaus tekemättä, johon mun piti kirjottaa rintaliivikoon pienenemisestä. Jossain vaiheessa kunhan keksin toteuttamistavan, niin sekin on tulossa.
Toivottavasti en viime kerrasta oo unohtanu mitään muita aiheita :)