tiistai 20. marraskuuta 2012

Uusi elämä :)

Alotan ympärysmitoilla. Aika jännä, että vaikka painoa pudonnu kuukaudessa vaan se 1,1 kiloa, niin silti ympärysmitat on pienentyny.

Vyötärö ja käsivarret oli suunnilleen samat kuin viime kuussa, ja rinnanympärys oli puol senttiä enemmän.
Mutta nää muut oli pienentyny :)

Napa 98 --> 97 (-1cm)
Lantio 108,5 --> 106,5 (-2cm)
Peppu 109 --> 107 (-2cm)
Reidet oikea/vasen 61 --> 60,5 (-0,5)

Kovasti tota ihmettelin kun ei paino oo pudonnu, mutta kaipa toi tanssiminen on sitten johki vaikuttanu...Hyvä niin :)

Peilikuva ei oo vielä mieluinen, mutta parempi kuin pitkään aikaan!


Onhan noi housut vähän löystyny...

Mä oon nyt toukokuun lopulta, eli kohta puol vuotta, laihduttanu. Aluks tää oli nimenomaan sitä laihduttamista. Stressasin joka päivä ihan älyttömästi että varmasti söin oikein, ja tuloksia odottelin kuin kuuta nousevaa!

Kyttäsin viikottain, usein jopa päivittäin mittanauhan kanssa senttejä. Vaikka olin päättänyt että kerran viikossa on punnituspäivä, niin saatoin silti käydä vaa´alla päivittäin, jopa useita kertoja! :D
Samoiten kävin "salaa" kokeilemassa tavoitevaatteita melko usein, ihan vaan varmuuden vuoks, että jos ne vaikka nyt mahtuis, kun kilo oli pudonnu viikossa.

Kuten tossa torstaina kävi, niin nyt on viime aikoina meinannu se punnitus täysin unohtua. Samoin mittojen ottaminen. Motivaatiovaatteitakaan en muista enää oikeen kokeilla edes sillon kun "pitäis" (kerran kuussa).


Eilinen päivällisannos kanasalaattia.




Tohon vaa´alla ramppaamiseen autto aika paljon se, että vaihdoin meidän vessaan (jossa vaaka on) isomman maton. Sellasen joka peittää koko lattian. Siinä päällä on sitten lasten potta ja wc-jakkara, sekä vessanroskis.
Eipä ihan joka päivä jaksa ruveta noita nostelemaan pois ja mattoa kääriä rullalle. Mä kun nimittäin laitan vaa´an aina samojen kaakeliruutujen sisään, jotta varmasti saan mahdollisimman tarkan tuloksen.

Mutta ihan näin muutenkin alkaa tuntumaan, ettei tää projekti oo enää mun elämässä ykkössijalla. Tai siis tavallaan on, koska kyllä mä päivittäin sitä mietin, ainakin syömisen osalta. Mutta en enää niin kauheesti odota tai jännitä punnitustuloksia, tai muutakaan.
Asenne ei missään nimessä oo "hällä-väliä"-luokkaa, mutta rennompi kuitenkin. Plussatulokset tai pienet pudotukset harmittaa, mutta pääsen melko nopeasti asian yli :)

Välipala tänään.

Tää on tavallaan aika ihana tunne, kun tästä alkaa oikeesti tulla osa elämää, eikä itse laihdutus oo enää niin iso juttu. Nyt on sanomattakin selvä että tahti alkaa hiipumaan, joten se on ihan hyväkin että ei oo enää niin kovat paineet asioiden suhteen.

Noita viimesiä muutoskuviakin katsellessa harmittelin kun ei näy muutosta. Mutta eipä toi kilon pudotus varmaan kellään näkyiskään kauheesti. En edes heti tajunnu miten pieni pudotus mulla viime kuussa oli, mutta kun sen tajusin, niin harmitus loppu muutosten suhteen. Nyt vaan edetään hitaammin, ja se on ihan fine :)

Mulla on tässä painossa jo ihan hyvä olla, paitsi mitä nyt noita eilen mainitsemiani epäkohtia vartalosta löytyy. Vatsa on se pahin, mutta elämä on! ;)


Ennen koko homman alottamista en uskonu että pystyn tähän, tai vaikka pystyisinkin, etten sais painoa pidettyä pois vaan palaisin äkkiä vanhoihin tapoihin. Mutta ihme kyllä, ei tuu mieleenkään tuhota kaikkea mitä on saanu aikaan.

Syön kyllä edelleen kaikkea hyvää ja herkullista, mutta ihan eri määriä kuin ennen. Ja mun suurin pahe, salmiakki, ja karkit ylipäänsä, on jääny melkeen kokonaan pois. (Mitä nyt tossa lauantaina se 80g Haribo-pussi...:D )


Välillä oikeen himottais käydä hakemassa iso pussillinen irtokarkkeja! Mutta se on jotenki hassun tuntoista. Haluan hakea niitä ja syödä niitä. Mutta se tuntuu sellaselta asialta jota täytyy suunnitella. Vähän niinkuin jotain auton ostamista. Siis ajatustasolla yhtä paljon joudun pohtimaan asiaa.
Se ei enää oo sellanen juttu että kipasempa tästä niitä hakemaan, vaan mietin että mikä olis sellanen päivä jolloin antasin itseni syödä niitä? Mikä olis tarpeeks hyvä syy? Haluanko tuhlata rahani niihin?

Mulla on kaikki Frendien tuotantokaudet dvd:llä, ja niitä oon iltasin välillä katsellu. Siinä sarjassa syödään paljon pizzaa! Ja kyllä täytyy myöntää että siinä illalla alkaa vähän tekemään pizzaa mieli. Ei siks että on nälkä, mutta ehkä vähän kuitenki...
Mutta sitten tulee taas samat ajatukset: Miks söisin? Haluanko ihan varmasti?

Sitten kun vielä noiden pienten herkkujen kohdalla tulis samat ajatukset, niin oon ilonen!

Mutta ehkä senkin aika vielä tulee.
Tosin en tiedä tarviiko tulla, kun oon ihan nykyiselläkin toiminnalla saanu painoa putoamaan.

Mutta kaiken kaikkiaan mun silmät on auennu ja oon tajunnu että tän asian kanssa ei oo enää niin kiire. Elämäntapamuutos, se oli mun tavoite nro 1, ja sen voin varmasti jo todeta saavuttaneeni :D Laihtuminen on elämäntapojen muuttamisesta seuraamus. Erittäin mieluisa sellainen.

Nyt vaan nautiskelen tästä uudenlaisesta elämästä, ja riemuitsen ihanista vaakalukemista, senttien vähenemisestä ja vaatteiden mahtumisesta, oli tahti sitten mikä tahansa.
Tästä lähtien mun laihduttaminen on kivaa! :)





6 kommenttia:

  1. Ihanaa luettavaa! ;D Hyvä olo paistaa läpi!

    Kumpa itekki pääsis tollaseen ajattelutapaan... Vielä joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Aivan varmasti pääset. Huonojakin päiviä toki on, mutta enimmäkseen näitä hyviä :)

      Poista
  2. Tsemppiä! Sama täällä, kyllä se paino putoaa vaikka ei vaa'alla ramppaakaan. Kunhn perusasiat on kunnossa voi välillä aivan hyvin syödä vapaammin. Oma paheeni on täysjyväsämpylät ja viini. Noista saa kaloreita helposti mutta sitten muut sen mukaan. Uusimassa Fit lehdessä oli hyvä artikkeli herkkuhimosta ja tunnesyömisestä. Lue!

    T. Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Täytyypä katsoa josko kyseistä lehteä jostain löytää :)

      Poista
  3. Hieno muodonmuutos! Munkin lempinimeni oli vauvana jostain kumman syystä Michelin... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :)

      Haha, vauvat tosiaan on usein vähän sen näkösiä :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D