Koska väsytti.
Paljon!
..........
Söin tänään melko hyvin.
Aamupalaa en.
Koska nukuin pitkään.
..........
Söin myös karkkeja.
En montaa.
Ne oli eilen jääny pöydälle kulhoon.
Olin heikko.
..........
En oo ainakaan kahteen kuukauteen ostanu itselleni herkkuja kotiin.
Mutta niitä löytyy täältä silti.
Muut on tuonu niitä.
Ottaa päähän!
..........
Lepoviikko?
Ei ainakaan liikunnan kannalta, keskiviikkoon saakka tanssin joka päivä.
Mutta syömisten suhteen kyllä.
Vois olettaa että seuraava vaakatulos on huono. Mutta turha sitä on voivotella.
 |
| Ei enää? |
Miks musta tuntuu tältä? Onhan näitä huonoja hetkiä ollu ennenkin, ja niistä on selvitty.
No siksi, että nyt oon mässänny menemään ihan olan takaa, ja samalla se vanha ajatus "syödään nyt kun tää on muutenki jo menny pieleen" rupes taas kolkuttelemaan takaraivossa.
Tuntuu että oon lähtöpisteessä. En tietenkään painon suhteen, mutta ajatusten suhteen. Motivaatio on onneks vielä olemassa, ja se on hyvä juttu. Mä tiedän että mä pystyn jatkamaan. Ja tiedän, etä mitä pidempään jatkan tätä lipsumista, sen vaikeampaa on taas päästä ruotuun.
Aloin tänään miettimään näitä viime päiviä, ja yhtäkkiä tuli oikein kylmät väreet: Jos saavutan tavoitepainon, niin miten mä onnistun siinä pysymään, jos olen näin heikko?
Laihtumisen myötä olo on ihan mielettömän hyvä. Vaatteet mahtuu, ja on kaikin puolin parempi olla.
Jos asia on niin jo nyt, en osaa edes kuvitella miltä musta tuntuu sitten kun pääsen tavoitteeseen! Haluanko oikeesti tuhota mun tähänastiset saavutukset, saatika mahdollisuuden koskaan saada tietää miltä musta tuntuu painaa alle 70 kiloa?
En!
En halua olla enää lihava!
En halua enää ikinä XL-osastolta vaatteita!
Haluan kyetä istumaan tuolilla pelkäämättä että se romahtaa!
Haluan hankkia meille trampoliinin ja hyppiä siinä lasten kanssa!
Haluan kehdata mennä rannalle bikineissä!
Haluan saada ihailevia katseita!
Haluan pukeutua nätisti, ja tuntea oloni hyväks näteissä vaatteissa!
Haluan tuntea oloni ylipäätään hyväksi!
 |
| Ei pahalla possua kohtaan, mutta mä en enää halua tuntea oloani tällaiseksi. |
Hitto vieköön, mässäily loppu tähän! Mä haluan kaikkea tota edellä mainittua. Mun on pakko ottaa itseäni nyt niskasta.
Tänään ei oo ollu niin huono päivä enää, ja huomenna on täydellinen päivä! Lupaan sen itselleni.
Herkuton päivä, ja sopivasti liikuntaa.
Ja tähän loppuun otsikon lause:
Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!
Sinä olet onnistunut ihan mielettömän hyvin, joten älä ole kauhean ankara itsellesi! Ymmärrän kyllä pelkosi siitä, että kilot alkaa tulla takaisin, olen itsekin kauhuissani sen suhteen! Mutta; koska sinä olet pärjännyt noin hyvin, ei ole mitään syytä, miksi se ei jatkuisi! Uskon, että ei mene kauaakaan, kun tulet näyttämään meille kuvia itsestäsi 65 -kiloisena!
VastaaPoistaVoisitko muuten saada motivaatiota iästäsi, ensinnäkin sitä kautta, että mitä nuorempi olet, sitä helpompaa laihdutus kuulemma on ja myös siksi, että jos ihailevat katseet on tavoitteenasi, nyt on sitten viimeiset vuodet käsillä ennen kuin on 30 mittarissa? Ja mitä nuorempana laihtuu, sitä epätodennäköisempää on, että kilot tulee takaisin. Näin ainakin sanoi iltalehti ja jos emme voi luottaa iltalehden tietoihin, niin mihin sitten...
Ja olet niin lähellä seiskalla alkavaa painoa; ajattele, että voit saavuttaa sen jo tällä viikolla! Se on ihan mieletön saavutus!
Toi on muuten ihan hyvä pointti, että kannattaa miettiä että tää on nyt helpompaa. Ja haluan olla kunnossa kun täytän 30 :)
PoistaIltalehti! :D
Jotenki kai sitä voi pitää hyvänä merkkinä, että pelkää ettei pysy painossa. Muuten ei pysyis varpaillaan, ja ote saattas alkaa livetä.
Mä oon nyt kuukauden pörränny samoissa lukemissa ja odotellu sitä seiskalla alkavaa painoa. Toivoisin että olis tän vuoden puolella saavutettu, mutta epäilen suuresti. Katsotaan kuin käy :)
Tottahan se on, että mitä nuorempi - sitä helpompi on laihduttaa! Mutta hei, kyllä noita repsahduksia tulee. Musta sulla on just hyvä asenne että oli mitä oli ja nyt sitten taas ruotuun. Hoikkanakin niitä repsahduksia tulee ja ne sallittakoon. Siinä laihdutetun painon pitämisessä minusta (monta laihdutusta kokeneena) on tärkeää käydä puntarilla säännöllisesti. Ja reagoida muutamaankin kiloon.
VastaaPoistaJos jättää puntarilla käymisen puoleksi vuodeksi, ja on selkeesti laihduttanut aikasemmin paljon, sitä ei välttämättä huomaa niitä takaisintulevia kiloja samalla tavalla.
Mä ainakin ite oon huomannut joskus ajattelevani, että jos takana on vaikka 30 laihdutettua kiloa niin "muutama kilo sinne tai tänne" - mut ei se käy päihinsä. Siitä se nimittäin muutamista kiloista se nousu taas lähtee takaisin.
Ja sit on vaan sitkeästi harjoiteltava sitä uutta elämäntapaa ruokailun ja liikunnan suhteen kunnes se on niin hyvin selkärangassa, että uskaltaa välillä jättää käymättä puntarilla ja luottaa se se homma sujuu.
Tsempit! Täällä PMS/ultraväsymys (nuorempi tekee hampaita yötäpäivää) vaivaa ja kaikki karkit maistuis jos vaan suinkin antais ittelle periks.
Tosi hyvin sanottu tosta painossa pysymisestä. Mä oisin just kans varmaan sellanen että miettisin noin: "mitä muutamasta kilosta".
PoistaPitääkin koittaa sitten joskus jos tavoitteeseen pääsen, niin käydä viikottain puntarilla :)
Kiitos tsempeistä! :)
Jaksamisia sinne, täälläkin viime yö "nukuttu" huonosti :(