sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Olipa kerran...

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Pienessä talossa, metsän reunassa, oltiin juuri käyty nukkumaan. Äitiä pelotti taivaalla välkkyvät salamat ja ukkosen jyrinä. Lapsia ei pelottanut, sillä he olivat jo syvässä unessa, eivätkä tienneet yhtään mitään siitä mitä ulkona tapahtuu. 

Isä piti äitiä kädestä, ja lohdutti häntä kun tämä oli murheissaan siitä ettei voinut pitää sähköjohtoja seinässä. Äitiä se harmitti, sillä hän olisi mielellään käynyt kirjoittamassa pienen tekstin blogiinsa. Valitettavasti se ei onnistunut, sillä modeemi ja tietokone olisivat vaatineet toimiakseen sähköä. 

Lopulta äiti kuitenkin nukahti, ja aamulla myrsky oli jo ohi. Äiti oli kuitenkin koko päivän niin kiireinen, ettei ehtinyt kirjoitella tekstiään. Seuraavana iltana äiti kuitenkin vihdoin sai virtajohdot seinään, ja oli onnellinen!

Myrsky-yötä edelsi erittäin lämmin päivä. Tuttuun tapaan otti äiti kaapista esiin kaurahiutaleita, kaatoi niitä lautaselle ja lisäsi vettä. Puuron valmistuessa mikrossa hän hoiti aamutoimet.

Äiti oli niin onnessaan tästä kesäisestä säästä, että hän vietti perheen lasten kanssa koko päivän pihalla. Lapset söivät herneitä ja pulikoivat pienessä uima-altaassa äidin viimeistellessä terassin siivousta.

Lämpimän sään vuoksi äidillä ei ollut kovinkaan nälkä, joten hän söi lounaalla ananasrahkaa, ja välipalaksi ruisleipää voilla ja vuohenjuustolla sekä varasti nuoremmalta lapseltaan mangososetta.


Perheen isä toi kotiin tullessaan päivälliseksi muorinsa tekemää kana-couscous-wokkia. Äitihän ei sellaisenaan sitä tahtonut syödä, vaan lisäsi lautaselleen kurkkua ja paprikaa.

Illan tullen isäntä kysyi äidiltä, josko he kävisivät kylältä hakemassa jotakin naposteltavaa illaksi. Äiti oli kuitenkin sitä mieltä, että hänelle löytyy varmasti jo tarvittavat syötävät kotoa.

Isän lämmitellessä mikrossa popcornia, äiti pilkkoi kuusi porkkanaa, kaksi pientä paprikaa ja pienen kukkakaalin sopiviksi suupaloiksi.

Hän maustoi kermaviilin mieluisillaan mausteilla, ja kaatoi dippikastikkeen sopivaan kulhoon. Näitä hän söikin sitten televisiota katsellessa, ja isä söi omia herkkujansa. Jäihän äidiltä sitten hieman kasviksia vielä vadille.

Äiti oli aiemmin päivällä kaupassa käydessään löytänyt sokerittomia salmiakkikaramelleja, jotka hänen mielestään sopivat erittäin hyvin hänen uusiin syömistapoihinsa sillä pussi sisälsi 50g pastilleja, joissa oli 102,5 kaloria. Näitä hän ei tietenkän syönyt koko pussillista, johan siinä olisi vatsa kipeytynyt.

Myrskyisän yön jälkeen äiti oli niin kovin väsynyt, että nukkui hieman tavallista pidempään. Hänen rakas miehensä oli valmistanut uunissa lämmitettyä ruisleipää, jonka päällä oli vuohenjuustoa, Edamia, paprikaa, kirsikkatomaattia ja ruohosipulia, ja lisäksi hän sai kahvia.
Vaikkei sellainen määrä juustoa oikein ollut äidille hyväksi, niin hän söi silti hyvin mielin rakkaudella valmistetun aamiaisen.

Päivällä isä vei perheensä ajelulle, ja he kävivät ulkona syömässä. Muun perheen syödessä burgerit, söi äiti kiltisti vuohenjuusto-kana-salaatin. Äiti piti siitä todella paljon, ja tajusikin vuohenjuustosta tulleen hänelle uusi intohimo.


Välipalaa äidin ei olisi ollenkaan tehnyt mieli syödä, mutta tietäen että syömättä jättäminen olisi iltaa kohti kasvattanut nälän liian suureksi, hän päätti valmistaa itselleen mehussa olevista persikanpuolikkaista ja rahkasta herkullisen välipalan.
Iltaan mennessä äitiä alkoi laiskottamaan, joten hän lämmitti edelliseltä illalta ylijäänyttä wokkia, ja söi sen päivälliseksi puolikkaan tuorekurkun kanssa.

Nyt äiti istuu naputtelemassa tietokonettaan. Vieressään hänellä on miehensä sekoittama ananasrahka, ja hän aikookin tältä seisomalta lopettaa kirjoittamisen ja siirtyä syömään iltapalaansa.

Sen jälkeen hän nukkuu tyytyväisenä yön loppuun saakka.

- Loppu -



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D