torstai 26. heinäkuuta 2012

Ajatuksiani ruoasta


Eka ajastettu postaus, katsotaan toimiiko :)
Tässä siis hieman ajatuksiani ruoasta.

Ruokapäiväkirja:


Eilen lähdin pohtimaan, että millä tavalla mä toteuttaisin ton ruokapäiväkirjan. Mulla on aika harvoin mahdollisuus ottaa kuvaa jokaisesta päivän ateriasta, ihan jo lapsista johtuvan kaaoksen takia ruokaillessa, ja toisekseen ei aina syödä kotona. On aika vaikeeta selittää kyläillessä miksi otan kuvan ruoasta. "On vaan niin mahdottoman hyvän näköistä, nappaanpa tästä muistoksi kuvan" ei välttämättä toimi joka kerta :D

Yks ongelma mihin törmäsin on se, etten niin tarkalleen mittaile mun annoksia. Vaakaa käytän ainoastaan reseptejä noudattaessa, joten mitään grammamääriä en tiedä, paitsi tietysti niiden ainesten kohdalla jotka syön ns suoraan paketista johon grammamäärä merkattu (pähkinät, rahka jne...). Tästä syystä siis suurin osa ruokamääristä on ilmoitettu tilavuusmittana, jonka olen kuitenkin arvioinu, en sentään desimitta kourassa juossu :D

Tässä kuitenkin mun eilinen päivä ruokien suhteen. Alla sitten hieman analyysia ;)

Aamupala:
Kaurapuuro (1dl hiutaleita, 2dl vettä)
Kevytmaitoa (1dl puuroon, 2dl lasiin)
Multitabs (syön edelleen raskausvitamiineja, kun niitä jäi yli)

(Kuva toissapäiväiseltä päivälliseltä)
Lounas:
Savulohta (n.1dl)
Kermaviilikastiketta (n.3 rkl)
Sinappisilliä (1 pala) ja sipulisilliä (3 palaa)
Uusia perunoita (2 pientä)
Salaattia (1/2 lautasta)
0,4dl vettä

Välipala:
Ehrmann rasvaton maitorahka (2/3 purkillista)
Tuoreita mustikoita (reilu dl)
0,4dl vettä

kahvia (3dl)
hedelmäsalaattia (n.1,5dl)


Päivällinen:
Jauheliha-spagettivuokaa ja tonnikala-spagettivuokaa (n. 1dl kutakin)
Vihersalaattia (1/2 lautasta)
0,3 dl vettä


Iltapala:
Ehrmann rasvaton maitorahka (2/3 purkkia)
Pirkka ananaspaloja (1 pieni purkillinen)
0,4dl vettä
Pakastettuja rypäleitä (n.1dl)

Tää ei oo vielä täydellinen ruokapäivä. Ensinnäkin toi välipala on noin iso, koska mun vanhemmat tuli käymään, ja piti niille tarjota jotain kahvin kanssa.
Toisekseen, en syö läheskään tarpeeksi kuituja. Oonkin tässä kuumeisesti koittanu miettiä, että mihin väliin mä sen tungen, kun tässä on aika lailla mun normi päivä ruokailun suhteen, ja tämä määrä ruokaa on ollu mulle passeli. Laihdun, ja mulla on hyvä olo.

Jaa-a, mikä vois olla sellanen tosi hyvä kuidin lähde, ettei tarttis kuutta ruisleipää vetää päivässä? :D Näkkärissä olis vissiin aika hyvin kuitua, oonkin miettiny että joko väli- tai iltapalan korvais sillä. Se olis varmaan ihan ok, kun mulla tulee maitotuotteita kuitenkin tarpeellinen määrä päivän aikana, ja syön päivittäin lihaa/kanaa/kalaa eli proteiiniakin pitäis tulla hyvin.

En ole missään nimessä mikään ravintoasiantuntija, mutta olen pikkiriikkisen ottanu asioista selvää. Se tieto, mitä oon keränny, on auttanu mua aloittamaan tän projektin tosissani ja terveellisesti. Mulla se pääpaino on toistaiseksi ollu ruokatapojen muuttamisessa, liikuntaan keskityn suuremmin sitten kun saan tuon ruokapuolen oikein kunnolla rullaamaan.


Herkut
Mun suhde herkkuihin on aika ristiriitainen. Oon aikaisemminkin maininnu, että mulla on nykyään ihan kivasti tahdonvoimaa olla ottamatta lisää kun oon vähän maistanu. Olen tosi hyvin oppinu ottamaan kakkua vain ohuen viipaleen, ja yhden keksin/karkin/sipsin.
Aikaisemmissa laihdutusyrityksissä oon kieltänyt itseltäni herkut, ollu karkkilakossa, syöny light-tuotteita. Tahdonvoimaa ja itsekuria löytyy, muttei nyt sentään noin paljoa!
Nykyään en kiellä itseltäni muuta kuin isot määrät. Saatan syödä herkkuja jopa viitenä päivänä viikossa, mutta pidän määrän pienenä.




Esimerkkinä:
kakkuviipale - mahdollisimman ohut
karkkeja - pieniä n.10/isompia n.5
leivokset/keksit - pienin tarjolla oleva kappale, ja jos mahdollista, annan osan siitä isommalle lapselleni.


Toisilla toimii herkkupäivä, mulla toimii tämä. Jos oon syöny enemmänkin herkkuja (kuten viime viikonloppu), niin mun ei tee yhtään mieli vähään aikaan. Tai sanotaan että saattaa herahtaa vesi kielelle, mutta mun mieli on tässä vaiheessa vahvempi kuin kieli ;)
Ajatuksena mulla on, että lipsahduksia sattuu, mutta ne ei kaada tätä hommaa. Sitten vaan jatketaan eteenpäin kuin mummo lumessa :D



Haastellisimmat tilanteet:
Haluttiin tietää, mitkä on mun suurimmat kompastuskivet. Ruoan suhteen ehdottomasti kyläilytilanteet!


Mulle on niin pirun vaikeeta kieltäytyä ottamasta jälkiruokaa, kun joku varta vasten on mun vierailua ajatellen jotain tehnyt/leiponut. Kirjoitin jo jossain aikaisemmassa postauksessa, että musta ainakin tuntuu emäntänä pahalta, jos joku ei edes suostu maistamaan. Vaikka syy olisikin se että laihduttaa, niin silti sitä alkaa miettimään että onko mun tekeleissä jokin vialla.
Suuremmissa juhlissa, kun mun syömisiä ei kukaan silleen tarkkaile, niin saatan olla jopa ottamattakin. Sitten kun menen jonkun luokse kahville, ja istutaan siinä keittiön pöydän ääressä, niin otan sen kuuluisan pienen maistiais-palan, ja koitan välttää ottamasta lisää.
En kuitenkaan halua istua pöydässä nirppanokkana, että tämä tyttö nyt laihduttaa, ja hyi yök mä en noita kaloripommeja suuhuni pistä. Yritän mieluummin huomaamatta olla ottamatta lisää, mikä tavallaan helpottuu kun useimmiten lapset on mukana kaikkialla :)

"Ota vaan lisää ruokaa, sitä riittää!" on niin tuttu lause. Jos sanon, että ei kiitos, niin miettiikö ne etten tykännyt? Jos sanon että ei mahdu, on maha täys, miettiikö ne ettei noin pienestä annoksesta kellekkään tuu maha täyteen. Ja entä kun mummo on tehnyt ruokaa (joka kyllä on maailman parasta ja sitä söis vaikka kuinka paljon), mitäs sitten tehdään?
Mikäli olen mummolassa tai muualla missä on "pakko" ottaa lisää, otan aluksi pienemmän annoksen kuin mitä muuten ottaisin. Sitten kun käsketään hakea lisää, niin otan "loppuannoksen". Täten syön joka tapauksessa vain sen määrän mikä mulle on sopiva.
Muualla, ja nyt myös mummolla, olen kertonut pienentäneeni annoskokoja ja nyt vatsa ei enää vedä niin paljoa, kun on tottunut pienempiin määriin. Eipä oo kukaan pakottanu ottamaan lisää, ja tää lause selittää myös tästä ikuisesti eteenpäin miksen syö niin paljoa :)



<90kg
Kunhan pääsen alle 90 kilon, niin laitan tuonne ylös hieman asioita, jotka on ollu mulle tärkeitä apuja tässä projektissa. Voisin toki laittaa niitä nyttenkin, mutten oo mielestäni vielä "oikeutettu" jakamaan neuvoja, kun en oo vielä edes ekassa tavoitteessa. 
Mutta hyvää vauhtia ollaan siihen menossa, ehkä jo perjantaina...? :)



3 kommenttia:

  1. Olipa mukava lukea ajatuksiasi. Tuosta kuidunsaannista, jota pohdit tuli mieleen että mitä jos vaihtaisit esim. tuon iltapalarahkan jälkiuuni ruispalaan. Puurosta saat kuidun aamulla ja sitten söisit vaikka ruisleivän iltapalaksi. Vaasan paloissa on 17g kuitua 100grammassa, joten tosi paljon.

    Itse ajattelen herkkujen suhteen aika samalla tavalla. Eli en halua pitää viikossa mitään tiettyä mässypäivää, jolloin sitten herkutellaan olan takaa :D

    Tiedän, että jatkuvasti tulee kaikkia kylämenoja, ystävän tapaamista joko kahvilla tai syömisen merkeissä tai matkoja. Silloin tulee kuitenkin syötyä normaalista poikkeavalla tavalla. Yritän pitää arkeni mahdollisimman normaalina kuitenkin niin sitten on varaa silloin poiketa normista kun tulee erityistilanne. Kuitenkin olen päättänyt sisällyttää herkkuja myös normaaliin arkeeni. Ei välttämättä joka päivä, mutta olen nytkin kesällä syönyt sen 50g jäätelöä mansikoiden kanssa päivittäin ihan ilman huonoa omaatuntoa. Eilen illalla vielä mietin ennen nukkumaan menoa, että tämä on niin pitkä projekti ja tästä pitää tulla koko elämän kestävä, joten ei voi täysin vetää liinoja kiinni kaiken suhteen. Muuten projekti päättyy lyhyeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan :)

      Mulla oli kans ennen yks herkkupäivä viikossa, mutta lopputulos oli se että jotenkin ajattelin että nyt mun on pakko syödä pussillinen karkkia, navan täydeltä sipsiä ja pullollinen limua, ihan vaan siks että saan.
      Sitten koitin että pe-su saa syödä sen verran kun haluaa, ja se toimi ensin, mutta sitten sekin meni mönkään jos kyläily osu jollekin toiselle päivälle.
      Nyt kun oon tehny näin että sillon syön kun sitä on tarjolla ja tekee mieli, niin yleensä huomaan etten mä edes halua sitä hyvää. Useimmiten jos otan, niin johtuu justiin tosta että joku "tarkkailee".

      Sama ajatus on mulla, loppuelämä pitäis mennä uusilla elämäntavoilla, joten ei hyödytä nyt skarpata jos ei aina siihen kykene. Tulee vaan jojoilua!

      Poista
    2. Niin ja kiitos vinkistä, en ookaan tota Vaasan ruispalaa sen koommin tutkinut. Pitääpä käydä ostamassa :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D