Tällanen on sitten lähtötilanne :(

Ohhoh, onpa huonosti nukuttu yö takana! Nuorempi lapsista on flunssassa, ja vaikkei hän itse ollu yötä hereillä, niin kieri sängyssään niin, etten ite saanu nukuttua. Taisin sitten vetää ehkä 2,5 tunnin tirsat joskus aamun puolella. Esikoisellekin nousi tänä iltana kuume, joten saas nähdä miten tää yö menee.

Nojoo, mutta asiaan :)

Aamun aloitin mikrokaurapuurolla. 

Tästä on tullu jonkin sortin tapa, reilu kaks kuukautta koittanu tätä noudattaa. Puuro on niin simppeli, kun laittaa ainekset lautasella mikroon, ja käy pari kertaa sekottelemassa. Siinä kerkii sopivasti tyhjennellä astianpesukonetta tms kun puuro tekeytyy. Tää on siitäkin hyvä, että saa tuolle meidän puolivuotiaalle siitä samasta satsista puuroa.

Lounaalla syötiin eiliseltä yli jäänyttä uunilohta, ja lisukkeena parsakaalia, porkkanaraastetta ja romainesalaattia balsamicon ja oliiviöljyn kera.  (kuvan nappasin ennen parsakaalin lisäystä)

Oon kyllä ylpeä itsestäni, että oon ruvennu oikeesti syömään hyvää ruokaa. Ennen saatto napata kalapuikkopaketin pakkasesta ja syötiin siinä majoneesin kera, eikä vihanneksista tietoakaan.

Välipalaksi rahkaa ja puolukoita. Mä repsahdan aina vähän tässä kohtaa, ja heitän vajaa rkl:n sokeria joukkoon... :( Kykenen syömään ilman sokeria myös, mutta kuiteski vähän tökkii. Ja kun oon päättäny etten mitään nyt tee, mitä en koko loppuelämääni pysty tekemään, niin sallin itselleni sen pienen nautinnon :)

Päivällinen, nam! Tein jauhelihakastikkeen naudan jauhelihasta, sipulista ja tomaattimurskasta. Lisänä peruna-porkkanamuusia, rosmariini-uunipunajuuria, parsakaalia, tuorekurkkua ja romainesalaattia balsamicolla.

Esikoisen kanssa kateltiin tossa iltaleffa, niin huitasin leffaherkkuna 50g pähkinähedelmäsekoitusta. Nää pähkinät on mun uus lemppari, karkit on aikalailla jääny paitsioon. Iltapalaks käyn vielä haukkaamassa vähän ruisleipää, kun kiloklubissa muut pallerot vihreenä, paitsi kuidut,

Karkeista sen verran, että mähän oon ollu ihan kamala karkkirohmu! Olen varmaan vieläkin, mutta mulla on taktiikka :D Sellanen nimittäin, että kaupassa vastustan sitä karkin ostamista, jolloin joudun tosi pienen ajan pitämään itseni kurissa. Ja vanha virsi, mutta niin totta, että aina kylläisenä kauppaan! Joten, kun ei oo karkkia kotona, sitä ei voi syödä. Ja laiskana en kyllä salettiin raahaudu illalla enää kaupasta hakemaan. Nyt tosin ei oo tehny kovasti edes karkkia mieli, viime viikolla ostin 100g salmiakkia, mutta niissä meni 5 päivää, eikä oo vielä loppu. Lisäks en edes syöny niitä yksin. Hyvä minä!

Joo-o, ja sitten tää ikävä osuus. Mietin, kehtaanko laittaa tänne kroppakuvia alusvaatteisilla, mutta sitten totesin että niistä saa parhaimman näkemyksen että missä kunnossa täällä ollaan. Pelkäsin että joku tunnistaa, mutta toisaalta, sitten tunnistaa :)

Tälle kuvalle kävi hassusti, ei oo toi Paint ihan mun juttu, oon tottunu muihin ohjelmiin. Mutta selvää siitä saa varmaan. Hurjan näköisiä vielä noi arvet, mutta tiedän että ne vaalenee, enkä ressaa. Ne on kuitenki se pienin ongelma tällä hetkellä.

Tää takaapäin otettu kuva saa mut voimaan pahoin! Tätä ei koskaan pysty itse näkemään. Onhan siitä aina aavistus että millanen kroppa sitä on, mutta kuva järkyttää silti :(

Ja viimeinen. Vatsa on edelleen sellanen kun oisin raskaana. Tiedä sitten onko turvotusta vai mitä. Mutta nyt pitelen peukkuja että toi pallo katoaa samalla kun kaikki muut ylimääräset. Ei naiselle kaljamasua, kiitos!

Meidän vanhasta va´asta oli patterit loppu. Mies oli sitten sitä mieltä, että ostaa saman tein uuden, kun paristot maksaa saman verran. Toipa sitten kotiin puntarin, joka mittaa rasva- ja vesiprosentinkin. Apua! En ois halunnu sitä rasvan määrää tietää, mutta uteliaisuus voitti. Lukua en kehtaa paljastaa, mutta TODELLA paljon yli suosituksen (20-30%).

Vieläpä piti sellanen juttu mainita, että ennen esikoista painoin 75kg paikkeilla, joten nää on niitä surullisen kuuluisia "vauvakiloja". Sinänsä harhaanjohtava sana, se vauva ei niitä nameja syöny, vaan ihan minä itse. Itsessä on syy tähän tilanteeseen, eikä kukaan muu voi sitä korjata. Kaikki toitotti, että kyllä ne kilot sitten lähtee, kun alat imettämään. Juu, lähtee varmaan ne todelliset vauvakilot, mutta nää syömisellä aiheutetut on ja pysyy, kunnes saa itsestään niskaotteen.

Mutta nyt on ote saatu, ja kovasti pidänkin kiinni! Tää lihavuus loppuu nyt!