keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Loppuelämäni ensimmäinen päivä!

Se pistää itkemään!


Vanhojen kuvien katselu nimittäin. Silloin joskus 10 vuotta sitten, normaalipainoisena, pidin itseäni läskinä.
Juu, toki, teini-ikäisenä on ehkä erilaiset ihanteet kun lähemmäs 3-kymppisenä.
Mutta voi Luoja, antaisin mitä vaan kun olisin taas sen kokoinen! Kasvot niin paljon kauniimmat, joka kuvassa hymyissä suin, kauniit vaatteet jotka istuivat!


No, se oli silloin se. Elämä on tuonut kiloja ja senttejä tullessaan. Avomieheni tavattuani 2006, alkoi sohvalla löhöily, elokuvaa katsellen ja mitäpäs muutakaan kun herkutellen. Lasten saanti 2010 ja 2011 ei auttaneet asiaa.
Edellä mainittuja en missään nimessä kadu! Elämäni kolme rakkainta ihmistä!
Mutta kadun sitä mässäilyä, tyhmyyttä ja itsehillinnän puutetta. Mikä sekin ajatus nyt oli olevinaan, ettei kannata ekan lapsen jälkeen laihduttaa, kun kuitenki kohta lihoaa taas kun halusimme vielä toisen lapsen. Nii-in, olisinko ehkä miettiny että nahka joutuu uudestaan koetukselle, tulee arpia lisää. Voi itku mun kanssa!
Nyt tiedän ettei se nahka edes olis ehtiny palautumaan kun aloin toista odottamaan. Lapsilla melkein 2 vuotta ikäeroa. Toisaalta ei se jojoilukaan ois ehkä ollu hyvästä...


Mutta nyt loppuu menneiden murehtiminen! Mitään se ei auta. Enkä myös liiaksi mieti tulevaa, vaan koitan nauttia hetkestä. (Tässä vielä opeteltavaa)


Motivaatio kilojen karistamiseen on löytynyt, mutta matka on pitkä tavoitteeseen = 30kg pois.
Tällä hetkellä paino 95,5kg, ja tavoite 65kg. Viimeksi painoin sen verran kesällä 2006. Pituus on 168, joten todella pulskassa kunnossa ollaan :(


Kuukausi sitten painoin 98,3, eli pari kiloa lähteny jo. Toistaiseksi en oo muuta tehny kun ruvennu syömään sen 5 kertaa päivässä, lisänny kasviksia ja pari viikkoa ollut Kiloklubin jäsen.
Millekkään dieetille/lakolle en suostu, nyt olen muuttamassa tapojani loppuelämäkseni! Dieetti ei tulis mulla ikinä toimimaan, ja vaikka toimis, niin kilot tulis varmasti takas ennen kun huomaankaan.


Toivon voivani opetta myös lapsiani syömään uusien syömistapojeni kaltaisesti, ja ehkä jossain vaiheessa myös ylipainoiseen mieheeni iskee innostus. Tosin hänen kohdallaan uskon että mun pitää ensin itse onnistua, jotta hän sais motivaatiota.


No, oli niin tai näin, mahtavaa olis kun saisin tsemppareita, ja bonusta tietysti jos kykenen jotakuta muuta motivoimaan.


Itse sain blogi-inspiraation seurattuani Erican blogia ( toobigtobeme.blogspot.com ). Siinä vasta mahtavan upea nainen! Hyvä Erica! :)


Kuvia koitan ruveta kanssa laittamaan, kunhan saan vähän päätä muokattua niistä pois. Pokka ei vielä kestä julkisesti lihavuuttani esitellä, mutta mahdollisesti onnistuttuani voi sitten naamansakin paljastaa :D

6 kommenttia:

  1. Moi neiti Michelin! Oikein paljon tsemppiä pudotukseen toivottaa toinen äiti :) Täytyykin käydä välillä katsomassa kuulumisiasi.
    Vinkkejä liikkumiseen lasten kanssa löytyy omasta blogistani katsolaiskiainenloikkaa.blogspot.com (huomasin, että olit liittynyt lukijaksi, tervetuloa!). Lisää tulossa koko ajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Alkumetreillä tässä vielä ollaan, toukokuun alussa tein päätöksen, ja nyt kun tiedän keinot millä toivottavasti päästään tavoitteeseen, niin uskon että onnistun :)
      Juu, oon lukenu sun blogia alusta asti, tosi hyviä liikuntavinkkejä! Meinaankin tästä taas aktivoitua, ja blogistas nappailla ideoita, kunhan saan tän flunssan menemään ohi.

      Poista
  2. Heippa!!

    Oikein kiva blogi sulla ja oot reippaasti alkanut hommiin! Ihan samoista minäkin aloitin tammikuussa ja nyt oon jo todella pitkällä =) Kunhan muistaa syödä eikä kituuttaa niin jaksaa pitkän urakan! Pystyt siihen varmasti! Tsemppiä ja halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt oon tajunnu homman nimen, nimittäin ton syömisen :) Jännä, että ennen söin määrällisesti jopa vähemmän, mutta se olikin sitten sellasta mättöä.

      Laihdutusmaailmassa sä oot mun idoli, josta sain sen potkun takamukseen! :) Kiitos blogistasi, ja tsemppiä myös sulle!

      Poista
    2. Kiitos <3

      Tunnistin niin oman mahani noista sun kuvista :) Näytin just tuolta, raskausarpineen kaikkineen :) Äkkiä sitä muuttuu, jos vaan unohtaa ne einekset ja mätöt. Kohta ei tulis mieleenkään syödä muutakun "tuoreruokaa" :) Tsemppiä kauheesti urakkaan!

      Poista
    3. Totta turiset! Jotenkin kaikki valmisruoka yököttää, ja hyvä niin :) Ainut, mistä en varmaan pysty luopumaan, on Saarioisten maksalaatikko. Tykkään siitä niin kovin, mutta itse tehty ei oo hyvää. Tosin tätäkin syön enää puoli rasiaa kerrallaan, jos sitäkään, ja nyt oon kerran syöny sitä viimesen kuukauden aikana, joten ei varmaan kovin paha :D

      Mä en kyllä noista sun kuvista bongannu arpia :) Tosin jokaisella on oma näkemys asioista, ja toki ne muutamatkin haaleat arvet saattaa olla omasta mielestä ikäviä. Mutta arvet ei saa olla elämän este, päinvastoin, nehän kertoo vaan elämän kaikkein suurimmista ja rakkaimmista saavutuksista, eikö? <3
      Ja ajan mittaan ne haalistuu kuiteskin :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D