lauantai 23. kesäkuuta 2012

Jussin jälkimainingit

Jaahas, onkos sitä toivuttu eilisestä juhannuksen vietosta? No, mun osalta vastaus on kyllä! :D


Tuli käytyä lasten ja koiran kanssa 40 minsan metsälenkillä. Lenkillä on sellanen reilu 100m pitkä, paikoin jyrkkä mäki. Siitä oli mukava mennä vetävän 40-kilosen koiran, ja tuplarattaiden kanssa. Sai pitää aika kovin vastaan ettei lapset lähteny vierimään tai koira päässy repimään mammaa mäkeä alas :D



Mutta hupsista vaan, traktorit oli ainoat sillä tiellä ajaneet, ja siitäkin aikaa. Oli sitten puolessavälissä lenkkiä isoja mutakuoppia täys vettä, ja siinä missä ei ollu kuoppia, niin oli metrin pituista heinää. Jepp, tuplarattailla ja crocsit jalassa en lähteny edes yrittämään. Joten, ei muuta kun U-käännös! Olin vielä miettiny että meen sen lenkin siihen suuntaan, ettei tarvii sitä mäkeä mennä ylöspäin. Mutta nyt oli pakko kiivetä, jos meinas päästä metsästä pois ;) Muuten meni ihan pienellä hengästymisellä, mutta se ylämäki teki tiukkaa: vaunut painaa tyhjillään 16 kiloa, lapset yhteensä yli 20 kiloa. Joten jonkun verran vastustakin oli. Keuhkot huusi hoosiannaa, mutta selvisin. Tosin nyt on selvä, ettei vieläkään mitään zumbaa pysty tekemään... :(



Vesieste...



Oli muuten aikamoinen aivopieru mennä metsään lenkille tällasena hyttyskesänä. Mutta toisaalta ihan hyvä juttu, oli pakko pysyä liikkeessä, ja kovaa meninkin. Ja lisäks metsässä pysty antaa koiran juosta vapaasti, sai hänkin vähän spurtata pitkästä aikaa :)



Meiän poitsu määräs tahdin.


Nyt kyllä huomaa, että heti kun syö tollasta ylimäärästä sokeria yms, niin olo huononee. Oon ollu nyt kuukauden oikeesti niin mahottoman hyvällä tuulella, ja jotenkin sellanen energinen olo. Mutta tänään on tuntunu että kaikki asiat jurppii. Onneks toi lenkki autto vähäsen, ehkä ton huonotuulisuuden taustalla voi osittain olla myös se, kun harmittaa eilinen mässäily.
Mutta kun oikein miettii, niin se mitä eilen söin, on tasan sellanen satsi mitä vetäsin normi perjantai- ja lauantai-iltoina aikaisemmin. No, paitsi ehken siideriä, mutta limua vähintään. Ja nyt sellanen satsi hirvittää, joten on tässä vissiin jonkinmoinen parannus tehty.

Tää viimesen viikon pieni pudotus jyystää vielä tuolla takaraivossa. Tiedän kyllä, että liikkumattomuus varmaan vaikuttaa, ja suunta toki oli alaspäin. Mutta ei se harmitusta vähennä. Mietin koko ajan, että miten kivaa on parin viikon päästä ottaa uudet kuvat itsestään, vertailun vuoks. Mutta kun mitään muutosta tuskin on tapahtunu...Juu, tein itseni kanssa diilin, että pysyvyyttä haetaan, ja tiedostan että tällä tavalla homma on hiiiidasta. Mistäs saisin vähän positiivisuutta taas? Kunpa edes tässä kohta sais vaikka yhdenkin ennen liian pienen olleen vaatteen mahtumaan päälle...
Oon koittanu tota vyötäröäkin mittailla, mutta oon sellanen uuno sen mittanauhan kanssa, etten saa sitä kahta kertaa samaan kohtaan. Heittää siis ihan häränpyllyä ne lukemat joka kerta :D Mutta jos mahdollista, niin oon ollu huomaavinani että housut on vähän mukavammat jalassa. Ja yhdet tyköistuvat housut ehkä hieman väljät...Mahtaako olla toiveajattelua?

Synkkiä ja itsesäälimäisiä mietteitä, varsinkin tällaselta yleipositiiviselta ihmiseltä....Ravistetaan kaikki höpsötykset mielestä pois, ja hymyssä suin kohti huomista! :D

4 kommenttia:

  1. Mikä ihana meidän Anttonin näköinen koiruli teillä on? Ihana karvakamu! Reipas oot ollut!

    VastaaPoista
  2. Sekarotunen poitsuli: Norjan harmaa - labbis -sakemanni sekoitus.

    Päässy meiän poika kans vähän laihdutuksen makuun, kun mamma on ryhdistäytyny ja tehdään vähän pidempiä lenkkejä kun niitä 10 minsan kusetuksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans :) Anttonissa on norjan harmaa, suomen pystykorva ja sakemanni =) Nää on vähän niinku samaa rotua siis ;) Omaa ihanaa, karvaista rotuansa!

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D