Mistä saan motivaatiota?

Niin, no...Tässä viime aikoina mun motivaation tasossa on ollu yhtä paljon vaihtelua kuin Suomen säässä, ja nyt tuntuu että vimmenen kuukaus on ollu yhtä vuoristorataa.
Toisinaan mennään täyttä höyryä eteenpäin, ja toisinaan taas kieritään itsesäälissä ja harkitaan luovuttamista. 

Mutta sillon kun sitä motivaatiota löytyy, niin sen syntymiseen on vaihtelevia syitä.

Joskus vaan katson peiliin, ja huomaan miten paljon oon muuttunu. 

Tän kuun eka viikonloppu ja se alkuviikkokin kun meni vähän miten meni, niin musta rupes tuntumaan että hällä väliä. Syön minkä haluan, ja se siitä. Jatkan sitten taas joskus.

Mutta sitten katsoin saman viikon perjantaina itseäni peilistä, ja näin yhtäkkiä itseni hoikkana. En siis niin hoikkana kuin haluaisin, mutta tajusin että sieltä peilistä katsoo ihan eri näköinen ihminen kuin vielä vähän aikaa sitten. Eikä pelkästään ulkonäöltä erilainen, vaan myös olemukselta. 

Tajusin, että se mä haluan olla. Juuri se, mikä siellä peilissä näkyy. En se, joka tönöttää posket pullollaan niissä alkukesästä otetuissa valokuvissa!

Joskus katselen mun vanhoja kuvia "nuoruusvuosilta". 

Harmi, ettei musta oo kauheesti kuvia 18-22 vuotiaana, jolloin olin pienimmilläni (60-65 kiloa). Ne kuvat jotka löytyy, on suurimmaksi osaksi tollasia teini-iän nettiposeerauksia, joista ei ehkä ihan paljastu koko totuus. 

Todennäköisesti vedän vähän vatsaa sisään joka kuvassa. Ne saattaa olla myös vähän photoshopattuja (ei vartalosta, mutta kasvojen näpyt on poistettu). 

Joten kyllä, kuva saattaa olla ruusuisempi kuin todellisuus. Mutta kroppa niissä on ihan oikea ilman muokkausta. 

Jatkuvasti näkee "motivaatiokuvia" todella hoikista, lihaksikkaista naisista, ja siinä päällä motivoiva teksti. Toki se teksti motivoi, mutta ei ne kuvat. Itse asiassa sellaset kuvat tekee mulle joskus jopa päinvastoin, kun tajuan että en mä ikinä tolta voi näyttää. (Ja jos kuvan nainen on todella hoikka, niin en haluakkaan). 

Enemmän mua motivoi siis nämä oman nuoruuden kuvat, joissa oon hoikempi. Ne on ainakin realistisempia, sillä oonhan mä ollu jo kerran sen kokoinen. Toki täytyy muistaa että raskauksien ja iänkin myötä on vähän eri kropan malli kuin silloin; kummasti lantion leveys tuplaantunu, hartiat lyyhistyny entistäkin alemmas ja tissit viistää maata. 

Mutta ne poislukien, niihin mittoihin voin vielä päästä!

Ja vielä yksi motivaation tuoja on ihan oikeat ihmiset; ystävät ja tutut, tuntemattomatkin, jotka näyttävät vartalossaan hyvännäköisiltä, hyvinvoivilta ja onnellisilta. Tulee tunne että tolta minäkin haluan näyttää!

Ja näin hieman vahingoniloisesti ja itseni pirulliseksi ihmiseksi tuntien myönnän myös, että ne itseäni lihavammatkin ihmiset motivoi. Välillä ajattelen, että jos en tee tätä kunnolla, olen kohta saman kokoinen kuin he. 

En tiedä, onko se moraalisesti niin oikein, mutta uskon että varmasti joku on ajatellu mustakin samalla tavalla. Joku vanha tuttu nähnyt mut parin vuoden tauon jälkeen ja ajatellu että onpas se lihonnu, onneks en MÄ oo!

Hieman jo tuohon ensimmäiseen kohtaan liittyen, niin tulokset myös motivoi. 

Pienentyny vaakalukema on ihan numero yks, mutta myös valokuvat ja senttilukemat. 

Välillä edessä olevat kilot harmittaa, mutta kun katsoo millsen matkan on jo tehny, niin kummasti helpottaa. 

Sitä koittaa vaan pitää mielessä että miten "vaivatta" tää on menny, ja että jos pystyin siihen, niin pystyn pudottamaan vielä loputkin!

Omat muutoskuvat.

Laitan tähän viel' viimeiseksi kuvan siitä, miten kasvot ovat muuttunu puolessa vuodessa. Kuvakulma on eri, ja naama sumennettu, mutta kyllä mä ainakin eron itse huomaan! Ihanaa! :D

...................................

Nyt pitää vaan vielä löytää se sama kimmoke liikkumiseen! 

Syömisten osalta motivaatio suhteellisen korkeella, lukuunottamatta näitä lyhyitä heikompia kausia silloin tällöin. 

"Mistähän löytäisin sen lurjuksen, ken vei mun liikuntamotivaation...?" 

Mahtava reissu takana :)

Monen mutkan kautta taas vihdoin kotona! :)

Keli on ollu niin surkee, että oltiin jumissa äitillä pari päivää. Eikä siinä valittamista, ihanaa oli, mutta on se ihan mukavaa olla kotonakin välillä.

Paljon on tapahtunu tänä aikana, pari uutta lukijaakin tullu :) Tervetuloa!

Tällanen oli sitten baariasu. Kengät tosin puuttuu kuvasta...

Viron reissun ajan mulla oli pienonen tauko dieetissä.
Ei, sen ei pitäny mennä niin. Mutta meni, ja se siitä.
Kun alottaa päivänsä lonkerotuopillisella ja pienellä Pringles-purkillisella, niin on ehkä sanomattakin selvä ettei loppupäiväkään menny ihan terveelliseen tyyliin.

Muutamakin lonkero tuli siis juotua, ja iltasella vielä Bailey´s:ia.

Lounaaksi tonnikalasandwich, päivälliseksi pippuripihviä lohkoperunoilla ja yöpalaksi pizzaa.
Siinäpä lauantain sapuskat.

Sunnuntain sitten paastosin, ainakin melkein.
Syötiin ihana hotellin aamiainen. Söin kylläkin melko kohtuudella, ja jätin jopa kaikki ihanat croissantit ja leivokset rauhaan. Illalla äitillä söin ison satsin makaronilaatikkoa, ja noiden välissä olevan kymmenen tunnin aikana söin neljä cheddartäytettyä jalapenoa.
Että silleen.

No, mutta sillä ajatuksella oltiin liikenteessä, että kun kerranki mennään tolleen tyttöjen kesken reissuun, niin sitten mennään kunnolla. Ei olis kenelläkään kauheen kivaa ajella taksilla ympäri Tallinnaa etsimään yhdelle sitä rahkaa. Ja eipä se olis varmaan siinä koko päivän juopottelun jälkeen oikein maistunutkaan ;)
Mä kuitenki juon tosi harvoin, ehkä 3-4 kertaa vuodessa, että jospa nää nyt tällaiset sallin itselleni ilman omantunnontuskia :)

Tässä sitten pari viimeistä päivää ollaan koitettu päästä takas ruotuun. Eikä se niin kauheen vaikeeta oo ollu, mitä nyt ehkä kasviksia olis voinu syödä enemmän.
Mutta tänään siis tultiin kotiin, joten kyllä tää taas tästä helpottuu :)

Tallinnan joulutori

Mä muuten ajattelin antaa loppuvuoden mennä vähän omallla painollaan, sen kummempia stressaamatta. Koitan syödä mahdollisimman hyvin, mutta jos joku päivä menee vähän pieleen, niin se on fine.
Aattona varmaan herkutellaan, ja joulupäivänäkin. Niin ja uutenavuotena.
Mutta jos muina päivinä sais pidettyä homman hallussa, niin ei tarttis sit koko loppuvuotta piereskellä ;D

Niin, ja vielä tuli yks juttu mieleen!
Mulla paino oli noussu taas tossa viime torstain punnitukseen 400 grammaa :( En sit millään meinaa päästä sinne seiskalukuihin.
Tänään ajattelin sitten punnita ja katsoa että oliko reissulla vaikutusta painoon, kun moni kertoo että isomman herkuttelun jälkeen on paino noussu. No, iltapainoksi sain 80,6, että ei ainakaan toistaseks... :) Lyödäänkö vetoa että nyt kun hehkutan, niin tosrtaina painan 85 kiloa!? :S

........................

Joo, nyt koitan taas saada aikaan päivittäisiä tekstejä, mitä nyt ehkä sitten aattoina saattaa jäädä välistä, mutta ehkä ei sillon niin moni oo täällä lukemassakaan ;)

Blondiiii!

Hellou kaikki!

Otin oikeen oman koneen mukaan tänne äitille, että saisin kunnolla laitettua kuvia postauksiin.
Mutta enpä sitten muistanu että äitillä on mokkula jota en osaa omaan koneeseen asentaa. Ja siksi siis sanon että oon blondi, vaikka nyt oon myös oikeesti, kun värjäsin hiukset.
Enkä noita kuvia (joita en tosin edes oo yhtään ottanu) viitsi (jaksa) tälle koneelle laittaa.

Mutta halusin vaan kertoa että taisin löytää kivat vaatteet reissuun! :D VeroModa:sta mustat pillihousut ja paita. Sitten mukaan lähtee myös farkkuhame, joten saas nähdä mitä puen sitten baariin.

Ihan fiiliksissä olen että mulle meni VeroModan housut jalkaan! Wow!
Ei oo reiluun viiteen vuoteen menny sieltä mitään päälle, joten pakko olla iloinen :D

Laitan sitten reissun jälkeen kuvia ja lisää juttuja, nyt rupeen laittaa tavaraa laukkuun :)

Kamala vaatekriisi!!!

Kriisistä kirjotan kohta, laitan tähän alkuun vaan ensin muutoskuvat. Jälleen voisin heittää ton sanan kummallekin puolelle heittomerkit, koska se taitaa olla vaan pikkuhiljaa pakko myöntää, ettei tässä enää niin radikaaleja muutoksia kuukaudessa ehdi tapahtumaan.

Mietinkin että pitäisköhän mun ruveta ottaa noita kuvia vaikka parin-kolmen kuukauden välein...Mutta toisaalta ihan kiva että noita kuvia on joka kuulta, ihan jo itseäni varten. Ja jos kuitenkin niitä otan, niin kai ne samalla voi tännekin laittaa :)

Nää ekat kuvat saa vähän isommaks kun niitä klikkaa.
Kuvat siis kesä-joulukuulta kuukauden välein.

Vielä vertailut marraskuu-joulukuu:

Jep, eipä muutosta näkyvissä. 

Tarvii ottaa vielä vähän mittoja, jos sitä muutosta sentään jossain ois tapahtunu...

Tosin kuvissa vaan sen kilon verran muutosta, eli eipä voi kauheen isoa muutosta odottaakkaan.

...................................

Joo, sitten siihen vaatekriisiin. Pari päivää sitten mainitsin, että ahdistaa se Viron reissu ja mitä laitan sinne päälle.
No, en tiedä vieläkään!

Tänään kokeilin kaikkia vaatteita jotka vaan keksin, mutta kaikki oli yhtä huonoja vaihtehtoja. Mulla vaan on vieläkin niin pirun iso pömppövatsa, että mikään ei näytä hyvältä. Eikä noi kyljetkään kauheesti piiloon mene, vaikka mitä tekis! :(

Tässä vähän satoa, niin näette mitä tarkoitan. Kenkiä en kuviin laittanu, mutta jotku korkkarit tai saappaat olis tarkotus jalkaan laittaa...

Tän tyylisiä vaatteita haluaisin käyttää:

Tän tyylisiä vaatteita mun on käytettävä, että saan vähän peitettyä makkaroita, mutta näitä en välittäis baarissa pitää:

Jaaha, mikähän raita tähän kuvaan tuli...?

Ja tää seuraava mekko on ihan ok, mutta kun se on mun läskinpeittomekko joka mulla on aina ollu päällä. 

Onko siis vähän tylsää?:

Vielä täytyy siis käydä vaatekaupassa tekemässä viime hetken pelastusyritys. 

Ja jos ei mitään löydy, niin sit vaan elän ton mahan kanssa.

Jos vaikka pitelisin kättä vatsan päällä ja hieroisin sitä, jotta ihmiset ajattelee mun olevan raskaana? ;D

Sellanen melkosen jees päivä :D

Mä tiedän että usea teistä on tykänny kun oon rehellisesti kirjotellu mun kömmähdyksistä, repsahduksista ja huonoista päivistä. 

No, mutta mitäs mä nyt teen, kun mulla on ollu ihan törkeen hyvä päivä?? :D

Lunch.

En mä ainakaan viitsis kauhesti valehdellakkaan. Mutta piristäiskö, jos kerron että oli mulla tänään yks heikompikin hetki? ;)

Söin yhden palan eilistä kakkua kahvin kanssa jälkkäriks. Aiaiai!

Mä luulen että mun hyvä päivä johtu siitä, että mä mietin eilen viimesenä ennen nukkumaan menoa, että huomenna kirjotan sitten postauksen mun hyvästä päivästä :) Vissiin sitten alitajunnassa tai muissa mielen syövereissä ajatus lähti pyörimään, ja heräsin hieman lyhykäisten yöunien jälkeen hyvällä tuulella! :) 

Jos tää oikeesti menee näin, niin mähän voisin vaikka huomenna toivoa että oon viis kiloa kevyempi! ;D

Juu, ei mitään saumaa kyetä tekemään oikeeta punnerrusta jalat suorana.
Ja vartaloa tuntuu olevan liian vaikeeta pitää suorana...

No mutta, syömiset ja juomiset meni siis putkeen. Liikunta myös, uskoo ken tahtoo. Tunti jumppaa (tanssia ja painoilla jumppaamista). Sen jälkeen vielä puol tuntia pihalla lapsukaisten kanssa.

Ajattelin olla vielä sen verran epärehellinen, että laitan hämäykseksi kuvan lapsesta ja pulkasta, vaikken pihalla mitään pulkkaa vedelly tai muutenkaan liikkunu. Kunhan seisoskelin ja katselin kun esikoinen teki lumienkeleitä ja laski mäkeä. Mutta sainpahan ainakin raitista ilmaa :)

Ja ehdin vielä tehdä joulukorttejakin esikoisen kanssa tänään. Jee! 

Tosin kaiken tän lisäks en oo mitään muuta tehnykkään. Koko kämppä on mullin mallin, mutta jotenki se ei jaksa tänään niin kauheesti ärsyttää, kun kuitenkin muut asiat meni hienosti. Ehtiihän sitä huomennakin siivota, eiks je? ;)

Pyykkiäkin pitäis pestä, kun ens viikonloppuna ollaan menossa neljäks yöks äitille, ja niistä yhden mä oon siellä Virossa. Postaukset ei lopu siihen, mutta saas nähdä miten tää vatipää selviytyy USB-piuhan mukaanottamisesta. Se kun aina tuppaa unohtumaan kotiin, ja sitten en saa puhelimesta kuvia koneelle :( 

Mutta ehkäpä tällä kertaa vedän ilmastointiteipillä auton oviin muistutuslaput, luulis auttavan..? :)

Tämän oisin halunnu reissuun, mutta kun ei oo sopiva niin ei ole :(
Byhyy! ;)

Mua kieltämättä jännittää vähän se reissu. Tai ei reissu itsessään, vaan se että mitä laitan päälle?! Mua niin ahdistaa kun kaikki mun vaatteet on niin tylsiä ja mikään muukaan ei tunnu näyttävän hyvältä mun päällä ja kiristää ja puristaa tai on liian löysää ja ja ja.....

No, katsotaan jos keksin jotain kivaa vaatetta jostain vielä ennen reissua :) Hyvää päivää en pilaa millään vaatekriisillä, vaan lähden tästä iltarahkalle ja Salkkareita katsomaan. Adios!

I love your blog-tunnustus sekä kiitos lukijoille :)

Sain tunnustuksen Siniltä, Mirzulta ja Tuulilta

Kiitos teille <3

On aina kiva tietää, että on osannut tuottaa sellasta sisältöä blogiin, joka jotakuta kiinnostaa. Vaikka blogin kirjotus oli alkuun vaan tapa saada itselleen sisäistettyä päivän tapahtumat, ja toimi ikäänkuin päiväkirjana, oli silti mukavaa kun lukijoita alko ilmestymään :)

Vaikka teitä on jo yli 60, niin silti aina riemastun kun saan lisää lukijoita. Kun on heikompi hetki, ja tuntuu että tänään en jaksa mitään kirjottaa, niin uudet kommentit ja likijamäärät innostavat sittenkin kirjottamaan. Samoiten kun tuntuu että tänään syön just niin kuin itse halua, enkä välitä kaloreista, niin mieleen tulee heti että mitähän ne blogin lukijat siitä ajattelee :D

Olette siis kaikki tosi tärkeitä mun onnistumisen kannalta. Kiitos <3

.......................................................

Tosi moni bloggaaja on varmaan jo saanut tän tunnustuksen, joten en nyt käy teidän blogeissa tätä enää antamassa, vaan teen tässä vähän mainosta sellasille blogeille joita tällä hetkellä luen. Tosta mun lukupalkista vasemmassa reunassa on toki jo muutama, mutta en tiedä onko siinä kaikki joita luen, vaikka kovin oon koittanu niitä sinne päivittää.

No mutta, tässä siis vähän näitä, satunnaisessa järjestyksessä:

Eli:n blogi Muutos lähtee minusta Eli on ollut reilusti yli sata kiloa painavimmillaan, ja on nyt erittäin hoikassa kunnossa. Eli asuu Afrikassa, ja on tosi kiva lukea erilaisesta elämästä siellä, ja miten laihdutus toimii aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin meillä täällä lumisessa Suomessa.

Maijun treeniblogi Maiju on saanut tän tunnustuksen multa ennenkin, mutta tuskin pistää pahakseen ;) Maiju on myös ollu yli sata kiloa painava, ja on tehnyt mielettömän työn painaen nyt 65 kilon paikkeilla. 

Postauksen mielialasta huomaa heti että onko Maiju päässy käymään salilla vai ei ;) On siis tyttö löytänyt lajinsa!

J.B:n blogi Sitten kun... J.B on käynyt läpi laihdutusleikkauksen (anteeksi J.B, kun en muista leikkauksen tarkkaa nimeä). Leikkauksen jälkeen kiloja pudonnut huimasti! J.B kirjoittaa rohkeasti omista ajatuksistaan ja elämästään.

Raparperin blogi Raparperisydän Raparperi kirjoittaa myös paljosta muusta kuin laihdutuksesta, kuten sisustamisesta ja opinnoistaan. 

Raparperille kävi äskettäin vähän hassusti, kun hänen vanha vaakansa oli rikki, ja uusi vaaka näyttikin 8 kiloa enemmän kuin vanha :( Siitä huolimatta hän ei lannistunut, vaan jatkoi eteenpäin! :) Blogissa ihania, tunnelmallisia kuvia joista tulee hyvälle tuulelle :)

Lyijypallon matka kohti parempaa elämää Oon jotenki ihastunut Lyijypallon tapaan kirjoittaa. Joskus tuntuu että tekstit ja ajtukset ovat ihan kuin omasta elämästä :)

Ninakoo:n blogi Kaurapuurobileet Ninakin on muistaakseni saanut tunnustuksen multa jo aikaisemmin :) Ninan projekti lähti hyvin käyntiin, ja hän aloitti juoksuharrastuksenkin. Nyt Ninalla on ollu vähän taukoa laihdutuksessa, joten käykäähän tsemppaamassa naista taas takas raiteille!!! :D

100 kilon keijukainen Kuten nimi kertoo, kyseessä on sata kiloa painava kirjoittaja. Keijukaisella on ollut eri laihdutustapoja kokeilussa, kuten Allevo-kuuri ja nettikuntovalmentaja, joista on ollu mielenkiintoista lukea. Hän on saanut jo hyvän alun projektilleen :)

♥:n blogi Monta kiloa liikaa Kahden lapsen äiti, joten juttua on paljon myös lapsiarjesta ja muusta elämästä :)

Sinin blogi My Cinderelle Project Tätä oon äskettäin alkanu lukemaan. Sini on kaunis, vielä nuori tyttö, joka on aloittanut oman projektinsa tarmokkaasti. Kuvia on paljon, ja on kivaa katsoa kun Sini laihtuu silmissä :)

Jelissan blogi Every Step Matters Tämäkin mulle uus blogi, jonka bongasin toisesta blogista. Jelissa on myös tehnyt jo ison muodonmuutoksen, ja tässä taannoin paljasti blogissaan myös kauniit kasvonsa! :)

Pinjan blogi Tiristys Pinjalla on kyllä sana hallussa. Tällekin blogille olen uus lukija, mutta tekstit on jo tuonut monesti hymyn huulille. Tosi hauska blogi, ja mahtavia tuloksia tietysti myös! :D

Ja tarviiko mun edes enää mainita Ericaa ja Saraa? Uskon että 99% teistä nää tytsyt jo tietää, mutta heille kuitenkin vielä tähän loppuun pikku kunniamaininta. Varsinkin Ericalle, jonka blogia ilman en ois varmaan koskaan tähän pisteeseen päässy :)

......................................

Toivottavasti muistin kaikki, ja toivottavasti joku löytää tästä listasta jonkun uuden kivan blogin. 

Saatte laittaa omienkin blogienne linkkejä tonne kommentteihin, käyn mielelläni tutustumassa! :)

Selvisinkö juhlista voittajana?

No, aika lailla :)

Juhlat on siis juhlittu, ja nyt ei tarvitse enää tän vuoden puolella stressata mistään, vaan voi nauttia tästä loppuvuodesta täysillä :D

Viime aikoina viikonloput on ollu mulle jostain syystä vaikeita syömisten suhteen. Toki tämä ja viime viikonloppu on ollu juhlimista, mutta noin muuten ei sen kummempia syitä siihen mässyilyyn oo ollu. Jotenki oon vaan ajautunu herkkujen kimppuun entistä herkemmin.
Tää viikonloppu meni jo tosi paljon paremmin kuin edellinen, joten ehkä mä pääsen taas pikkuhiljaa tähän hommaan kiinni :)

Perjantai meni melkein koko päivä kakkujen tekemisessä, kaupassa käydessä ja siivoillessa. Ihan siis mukavan touhukas päivä. Ruoatkin oli kunnollisia.
Vähän saatoin popsia kakkua tehdessä maistiasia, ihan pieniä vaan ;)

Perjantain lounas.
Riisiä, broilerfile ja vihanneksia.

Juhlissa tarjottiin kumpanakin päivänä itsetehtyä pizzaa ja salaattia. Eilen tavallista vihersalaattia (lehtisalaattia,paprikaa, tomaattia kurkkua) ja tänään kanasalaattia. 

Pizzaa meni eilen lounaaksi yksi pala, ja illalliseksi toinen. Salaattia sitten iso kasa. Tänään sama juttu. Joten hyvä minä!

Kakkua tietysti tuli syötyä, mutta sitäkin vain yks pala kumpanakin päivänä. 

Eilisen kakun jämät saatiin lahjotettua pois, mutta tämänpäiväinen tuolla kaapissa vielä huutelee. Nyt ei kyllä edes tee mieli, alkaa varmaan jo kakku tulemaan korvista :D

Näihin meinasin jo sortua, kunnes tajusin laittaa rypäleitä pakkaseen itselleni iltaherkuks. Ja kunhan heitän kohta iltarahkan naamaan, niin ei varmaan tee enää näitä mieli ;)

Nyt on hyvä mieli :) 

Osasin syödä juhliessakin kohtuudella, ja nyt ei mikään ahdista. On se vaan niin paljon mukavampaa lopettaa viikko tähän tunteeseen sen kauhean herkkumorkkiksen sijaan. 

Tää on jälleen yks asia mitä voin miettiä kun ens kerran tekee mieli pistää elämä ranttaliks ;)

.......................................

Ajattelin vielä ottaa kuvan mun tänpäiväisestä "juhla-lookista". Heittomerkeissä sen takia, että kyseessä oli rennommat juhlat kavereiden kesken, eli tällaset rennon siistit vaatteet vedin päälle. 

Kuvan otin, kun muistin että mulla on samasta paidasta kuva n.15 kiloa sitten, eli ikäänkuin muutoskuvaa pukkaa :D

Tässä vielä kokonaisuus:

Pikainen "ei sen kummempaa asiaa" teksti...

Kiitos kaikille kommenteista liikuntapostaukseen! <3
Paljon herätti ajatuksia :)

Se on muuten jännä, että vaikka tietää jonkun asian laidan, niin silti se ahdistaa kun joku vahvistaa sen. Kuten toi liikuntajuttu, niin useimmat kommentoi että ilman lihastreeniä ei tuu kiinteyttä. Toki mä sen tiesin, mutta vissiin mä salaa toivoin että siihen ois ollu joku huijauskeino ;D

Ei siis muuta kuin totuutta silmiin katsomaan, ja ahteri ylös penkistä!
Koitan pikkuhiljaa alkaa enemmän kiinnittämään huomiota liikuntaan. Siitä sitten ajallaan enemmän.

Täällä eletään kahden kakuntäytteisen päivän välillä, eli tänään oli yhdet juhlat, ja huomenna vielä toiset. Sitten nää ois vihdoin ohi.
Musta jotenki tuntuu kuin oisin vedelly hirveet määrät herkkuja, vaikken edes mielestäni ole. Pitää varmaan huomenna kirjotella syömisiä ylös, koska tällä hetkellä omatunto ja muisti tappelee keskenään ;)

Tänään täytyy vielä koristella huominen kakku, joten taidan sen mennä hoitamaan pois päiväjärjestyksestä.
Huomenna taas pidempää juttua :D

Laiha läski?

Otsikko on ehkä vähän pielessä, sillä enhän mä oo laiha.
Enkä edes hoikka.
Mutta kuitenkin hoikempi kuin aikoihin.

Ihka oikea vatsamakkara.

Mutta se, mistä mun vartalo koostuu, ei kauheesti miellytä. Vaikka ylimääräistä läskiä on hävinnytkin melkein 20 kilon verran, niin silti sohvalla istuessa tulee tippa linssin.
Koitan kyllä aina pitää ne kädet pois vatsan läheltä, etten vahingossa hipaise vatsamakkaroita, jotka vielä lisääntyy istuessa. Ja pidän myös yleensä fleecehuopaa sylissä, etten satu vahingossa vilkaisemaan kyseistä aluetta.

Fiksumpaa ois ehkä olla peittelemättä itsetään noita ongelma-alueita, sillä sohvalla istuessa ne suurimmat herkuttelut on viime aikoina tapahtunu. Ehkä jos ne läskit ois siinä koko ajan esillä, niin ei tulis ahmittua niin paljon ylimääräistä?

Tänään on ainakin ollu melkosen tukala ja ahdistava olo. Pidin nimittäin koko päivän legginssejä, ja niiden vyötärökuminauha ei kauheesti tätä vatsan aluetta kaunista. Katsokaa vaikka itse:

Mä oon niin kateellisena lukenu muiden blogeja, kun musta tuntuu että oon ainoa joka ei käy salilla, tai joka ei muutenkaan jumppaa/liiku säännöllisesti.

Mä oon useesti maininnu, että mulla ei oo mahdollisuutta salilla käyntiin. Ehkä jonkun mielestä se on vaan tekosyy. Jotku ehkä ajattelee, että jos sinne oikeesti haluaa, niin kyllä sitä keinot keksii.
No, se on hyvin mahdollista.
Mutta jos oikein mietin, niin en oo edes ihan varma että haluaisinko niin kovin sinne salille. Ainoa mikä siinä houkuttelee, on se kun näkee millaisia tuloksia ihmiset salitreenillä saa aikaan. Ihan vaan mainitakseni pari, niin Erica ja Sara, jotka monelle varmasti onkin jo tuttuja, omaavat sellaset vartalot joita kadehdin.

En vaan tiedä kuinka pitkälle oon valmis menemään kiinteämmän vartalon vuoksi. Mun suhde liikuntaan kun ei oo (eikä oo koskaan ollutkaan) mikään kauhean rakkaudentäyteinen.
Kyllä, mulla on ehdottomasti aivan mahtava fiilis liikunnan jälkeen! Mutta se itse liikunta ei useimmiten oo kivaa.

Joskus saatan kotona innostua jumppailemaan tai tanssimaan, ja joskus kaivan painot esiin ja nostelen niitä. Kyllä lähes kaikki ne päivät, jolloin mulla on ollu vähänkään "ylimääräistä" aikaa, oon käyttäny liikkumiseen. Ja sillon se on ollu mukavaa.

Mutta nimenomaan sen takia, että oon tehny millon mitäkin. Oon nimittäin huomannu, että jos teen samantyyppistä jumppaa useemman päivän peräkkäin, niin siitä tulee jossain vaiheessa pakkopullaa. Ja se taas johtaa siihen että kyllästyn.
Ei vaan enää huvita.

One hit wonder?

Mietinpä vaan, että onko mulla mitään mahdollisuuksia saada ilman salitreeniä muutosta muussa kun vartalon ääriviivojen läheneminen toisiaan?
Voiko jotain raskaita (koti)töitä verrata noihin salilla tehtäviin treeneihin?
Vai onko ainoa konsti saada läski muutettua lihakseks mennä sinne salille niihin laitteisiin?
Onko sillä väliä, että nostanko salilla painoja, vai saman verran painavia tavaroita kotona? (Toki tiedän että on väliä siirränkö kirjahyllyä maata myöten vai nostelenko levytankoa ilmaan suorin käsin)

En tiedä.
Mutta tällä hetkellä en oo valmis menemään salille. Ensinnäkin sen takia että se ei houkuttele, mutta myös saliharrastuksen vuoksi tehtävien käytännön järjestelyjen vaikeuden takia.

Tämänhetkiset liikunnat ei ehkä tuo sitä unelmavartaloa, eikä kasvata lihasmassaa kauheesti. Mutta se riittää mulle tällä hetkellä. En koskaan sano ei koskaan, sillä saattaa hyvin olla että kymmenen kilon päästä oon muuttanu mieleni.

Sen "tiedän" (kotivaa´an tosi luotettavan mittauksen perusteella) että rasvaprosentti on tässä kuluvan puolen vuoden aikana pienentyny. Kesäkuun alussa se oli 49,7%, ja viime torstaina 38,2. Joten vaikka sitä lihasta ei oliskaan kasvanu, niin ainakin jotain tässä tapahtuu.

Vielä kun pääsis johonkin katsomaan että paljonkohan sitä lihasta oikeasti on, vai onko ollenkaan? :D Kyllähän tuolla jossain kymmenien senttien pehmeän kerroksen alla jotain kiinteempääkin tuntuu, kun oikein pinnistää ;)

Kai tästä vielä ennen pitkää hyvä tulee?

Ajatuksia. Kirjaimellisesti.

Jääkaapin ovi aukeaa.

Käsi kurottelee homejuustoa, se maistuis varmaan näkkärin päällä.

"Ei, ei näkkäriä, homejuusto maistuu paremmalta suolakeksin päällä.

Joo, suolakeksiä sen olla pitää! Kun niitä nyt sattuu tossa olemaan, niin syödään pois.

Ei tässä nyt mikään kauhee nälkä ole, johan mä oon kaikki päivän ateriat syöny, mutta kun tekee mieli jotain hyvää."

Toinen käsi haparoi suolakeksipakettia leipälaatikosta.
Hetkessä suolakeksien päälle ilmestyy isot nokareet valkohomejuustoa.
Televisio aukeaa, ja olohuoneesta kuuluu pelottavia ääniä.
*Rousk, rousk*

"Olipa hyvää iltaherkkua noi suolakeksit. Nam!
Kylläpä tekis mieli jotain makeaa. 
Hmm..Kaapissa taitaa olla vielä salmiakkia..."

"Joo, salmiakkia!
Otetaan sitä tollanen sopiva kasa. Mitä tässä turhia sitä punnitsemaan, heitän ne suuhun niin kukaan ei tiedä."

Pussista tipahtaa pari karkkia kippoon. Pari lisää. Ja vielä vähän.
Käsi nappaa kipon, ja jälleen outoja ääniä.
*Mums, mums*

"Oonks mä syöny tänään jotain herkkuja jo muka? 
En, en vissiin. 
Eiku...Oonpas! Se joulutorttu ja pipari kahvin kanssa. 
Nooh, ei se varmaan mitään haittaa. Mähän söin niin pienen välipalan, että kaipa noi herkut vielä tähän päivään mahtuu."

Kädet vievät karkin toisensa jälkeen suuta kohti.

"Ja jos en kerro näistä blogissa, niin kukaan ei saa koskaan tietää!"

............................

Kädet kurottavat kaapista kaurahiutaleita.
Aamu on jo jonkin aikaa ollut muuttumassa päiväksi.

"Piti sitten eilenki taas vetää ne kaikki herkut. Miten mä en saa itsestäni mitään otetta! 
En mä kehtaa kohta enää pitää koko blogia, kun lihoan takas sellaseks plösöks. 
Plösöks pullataikinaks! Olet mitä syöt..."

*Pling*
Puuro on valmista.
Kädet kantavat puuron pöytään, ja vievät lusikalla puuroa suuhun.

"Ei hitto kun väsyttää. Pakko saada kahvia! 
Nyt en kyllä syö sitten mitään herkkuja tänään. Pelkkä kahvi, ei muuta! 
Piste."

Kädet valmistavat lounasta. Kanaa ja couscousta.

"No mitä hittoa noissa kanoissa nyt on?? Jotain mustaa raetta! 
Eikä, teflonpannun pinnotetta! 
Selvä se sitten!"

Kädet heittävät teflonpannun ja paketillisen kanaa roskiin, ja avaavat tonnikalapurkin.
Se maistuu varmaan ihan yhtä hyvältä.

...........................

Kello on kahdeksan. Viimeisin ruoka jonka kädet ovat suuhun laittaneet, on lounaaksi syöty tonnikalacouscous seitsemän tuntia aikaisemmin. Kaupasta nopeasti haetusta maksalaatikosta puolet on laitettu mikroon lämpiämään.
*Pling*
Maksalaatikko ja puolukkahilloa lapioidaan suuhun.

"Oli kyllä kiva olla lapsenvahtina. 
Kunpa vaan oisin muistanu syödä välipalaa ennen lähtöä. 
No, ehkä se pipari ei ollu niin huono vaihtoehto, pakkohan siinä oli jotain suuhunsa laittaa. Nyt saan onneks ruokaa, vaikka päivälliseksi aika myöhään syönkin.
Ja ei tää Saarioisten maksalaatikko pitäs olla niin paha, nehän mainostaa ettei näissä oo lisäaineita?"

................................

Kädet kirjottaa täristen tekstiä nettiin.
Kirjottaa. Pyyhkii pois.
Kirjottaa. Pyyhkii pois.

"Uskallanko taas kertoa kaikesta mitä oon suuhuni ahtanu? 
Jos kerron vaan kahdelta viimeseltä päivältä?
Eikä, mähän oon jo kertonu viikonlopustakin, kaikki kakkupalat jotka sunnuntain juhlien jälkeen naamaani ahtasin!"

"Vaikken paljastanu että lauantaista saakka oon joka ilta vetässy ison kourallisen salmiakkia, sekä ylimääräisen iltapalan, niin ketä se haittaa? En mä oo kellekkään tilivelvollinen. Se on mun oma asia. Ja ne ajattelee kuitenkin että haluan vaan sääliä itseäni"

Kädet jatkaa kirjoittamista. Tällä kertaa tekstiä ei pyyhitä pois.

"Tai entä jos mä vaan kirjotan kaikki? 
Oonhan mä ennenkin herkkuja syöny. Melkein päivittäin. Ja oon mä niistä ennenkin täällä kertonu. Silti ihmiset lukee tätä, ja siltikin mun paino putoaa."

"Ehkä mä kirjotan, ja annan muidenkin samanlaisten herkkuhamstereiden huomata, että näitä repsahduksia sattuu muillekin. 
Että se ei oo maailmanloppu. 
Että herkkujen syömisen keskellä täytyy kerta toisensa jälkeen kysyä itseltään mikä on tärkeää."

"Se tunne, jonka tänän kaupassa sain, kun näin että yksi ostoskavereistani osti perheenjäsenilleen karkkipussit, oli pelottava. 
Se ajatus, että miks mä en vaan lopeta tätä? 
Jos en enää laihduttais, niin mäkin voisin ostaa itselleni karkkia ja nauttia niinkuin aina ennenkin. 
Jos jatkan tätä, niin saanko vielä joskus syödä noin ison pussillisen karkkia?"
Pelottava ajatus. Todella pelottava. 
Ja sekunnin murto-osan jopa erittäin houkutteleva."

"Mutta mistä syystä se ajatus tuli? 
Siitä syystä, että en ollu seitsemään tuntiin syöny muuta kuin yhden ohuen piparin. 
Siitä syystä, että en ollu syöny niinkuin mun kuuluisi."

"Kuka tai mikä lie ton ajatuksen mun päähäni laittoi, saa köniinsä vielä!
Yhden nälän vuoksi en halua tätä lopettaa. Enkä edes sen takia, että todennäköisesti en mun uhosta huolimatta ollu niin hyvin varautunu joulukuun houkutuksiin kuin mitä luulin olleeni."

"Hyväksyn oman itseni, ja heikkouteni.
Jos syön liikaa joulutorttuja, niin syön. 
Jos juon liikaa glögiä, niin juon. 
Jos syön liikaa suklaata, niin syön. 
Mutta mun projekti ei siihen kaadu. Kaikki on korjattavissa." 

"Paras olis tietysti olla tekemättä ollenkaan virheitä, 
mutta hei, mäkin oon vaan ihminen. 
Huomenna on taas uus päivä, ja sen voi alottaa aamupuurolla suklaan sijasta!"