Jospa taas koittais :) (hieman kuulumisia)

Oon niin kauan ajatellu että pitäis ja pitäis, mutta jotenki blogin jatkaminen on aina vaan jääny. Millon ei oo jaksanu, millon ei ehtiny, millon ei oo ollu kuvia mitä laittaa.

Mutta ei tästä tuu mitään, ellei vaan rupea taas kirjottelemaan. Sama juttu kun laihduttamisen kanssa, se vaatii sen pienen itsensä pakottamisen alkuun, jotta homma lähtee rullaamaan.

Mulla olis muuten teille pieni paljastus ;D

Vannoin vielä jonki aikaa sitten, etten koskaan mee salille. Mutta, never say never! Tässä on nyt pari viikkoa oltu ähertämässä punttiksella :)

Mä tiedän ettei muutama hassu salikerta näy missään, mutta nostelutyön ja niiden muutaman salilla käynnin takia oon saanu vuodessa vähän pulleemmat kädet.
Kuvat viime syksy --> tammikuu --> nykyhetki

Ei tää ihan mikään ex tempore-juttu ollu, mutta ystäväni oli niin sitkeä mukaanpyytäjä, että lopulta taivuin ja huomasin että kaikki ne syyt miksen "voinu" salilla alkaa käymään, olikin tekosyitä. Nyt vaan aamuvuoron jälkeen tai ennen iltavuoroa hieman painoja nostelemaan, ja fiilis on sanoinkuvaamattoman hyvä! :D

Toistaiseksi ollaan käyty pari kertaa viikossa, ja ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Lähinnä vielä kokeillaan laitteita, kun ne kaikki on vielä meille melko vieraita. Koko kroppa ollaan koitettu vetää läpi, ja tunnin verran viihdytty treenin parissa, joskus jopa pidempäänkin.

Tää on siis toistaseks vielä vähän sellasta hakemista, mutta ajattelin jossain vaiheessa vähän etsiä netistä sopivia ohjelmia kunhan aikataulut tasaantuu, ja "uskaltaa" käydä yksikseen eikä oo niin paljon kaverin työvuorojen varassa.

Kropan ulkomuodossa ei kesäkuulta mitään eroa (näyttäs jopa että oisin leveempi nyt), mutta josko mun uudella harrastuksella sais jotain muutosta aikaan! :)

Painon suhteen ei oo tullu muutoksia, tässä normipainon rajoilla heilutaan. Herkuttelua oon harrastanu satunnaisesti, mutta jotenkin ei se oo enää tuntunu niin erikoiselta. Eilen söin muutaman sipsin, suklaata ja salmiakkia. Mutta luultavasti ens viikko menee taas ilman herkkuja, ne kun on jokseenkin jääny viikonlopulle jos sillekkään.

Oon kylläkin huomannu että kun herkuttelulle antaa pikkusormen, niin se äkkiä vie sormen kerrallaan ;) Mutta sitten on vaan pyristeltävä irti otteesta. On mukava huomata, että se ei enää oo niin vaikeeta. Käyn vaan peilin edessä ja muistan mikä on syy siihen etten halua herkutella enää.

Sunnuntain possuttelun kunniaks söin lounaaksi nakkikastiketta makaronilla ja oman maan kurkkuja.
Ja päivällisen jälkeen vielä omenapiirakkaa ja pari lakupatukkaa. Aijai! ;)

Painon jumituskin on osaaltaan tehny sen, että mulla on usein vielä todella läskiplösö olo. Tuntuu että maha pömpöttää, ahteri on jättimäinen, allit heiluu ja reidet hölskyy. Peilistä näen edelleen sen saman vanhan jättikokoisen tyypin, kuvista saatan joskus katsoa että oonpas mä hoikka.

Mutta painon tasaantuminen on saanu aikaan sen että silmä on tottunu nyt uuteen olomuotoon, eikä enää muista sitä vanhaa tilannetta mistä lähdettiin. Sen takia ei oo helppo ymmärtää olevansa pienempi. Toivottavasti se vielä joku päivä kolahtaa päähän :)

Normaali!!!! :D :D :D

Musta on tullu niin huono bloggaaja :(

Oon ollu niin itseeni tyytyväinen, että oon viihtyny paremmin tuolla maailmalla esittelemässä itseäni kun tässä koneen ääressä :)

Torstaina kävin vaa´alla, ja otsikostakin jo varmaan päättelitte että sieltä se tuli: normaalipaino! :D 

Mä oon niin ilonen, vaikka tottakai tiedän että se voi tosta vielä vähän heitellä yli maagisen rajankin. Mutta se on ainakin nyt kertaalleen saavutettu.

Vuosi ja noin 18 kiloa eroa.

En olis kyllä viime kesän alussa uskonu että tulen olemaan tässä tilanteessa. Haaveilin tästä, mutta ajattelin että mun mahikset on aika heikot. 

Mutta niin sitä vaan tässä ollaan, eikä herkkujakaan tee mieli juuri yhtään enää. 

Ja liikkuminenkin maistuu niiiin hyvältä! :)

Tammikuussa ennen töiden alkamista, ja pari päivää sitten otettu kuva.

Tammikuu ---> Elokuu

Anteeks tää hekutus, mutta mä meinaan nyt nauttia tästä fiiliksestä ihan täysillä, on tää vaan niin mahtavaa! :)

Nopeesti kiitokset :)

Kiitos kaikille aamupalavinkeistä! :)

Luin kaikki kommentit, nyt en valitettavasti ehdi vastata niihin, mutta koitan huomenna saada aikaseks vastailla ja tehdä taas postauksen.

Vanhat tavat ne takaisin hiipii...

En vaan saa aikaan kirjotella mitään :(
Enkä näköjään osaa enää syödäkkään fiksusti. Joka päivä kaupasta tarttuu suklaata tai lakua matkaan mukaan, eikä se muukaan syöminen oo kunnossa.

Taas kerran työnteko vaatis enemmän energian tankkausta, mutta kun ei "ehdi" (malta) syödä fiksusti, niin se puutos tulee korvattua iltapäivällä suklaapatukalla. Aamupuuroa oon koittanu syödä, mutta kun täytyy aamuisin jo viiden jälkeen lähteä, niin tuntuu että haluaa nukkua viime tinkaan (eli torkutan herätystä mahdollisimman pitkään) ja sitten ei olekkaan enää aikaa istua alas puurolautasen eteen :(

Keskivartalolihavuus ei suklaalla katoa :/

Mä koitin yhdessä vaiheessa munakasrullaa, joka olikin ihan hyvä juttu, mutta se on vähän huono mikäli sitä ei oo muistanu edellisenä iltana tehdä.
Mietin tässä kuumeisesti mikä olis sellanen aamupala, jonka voisin napata mukaan työmatkalle, ja jonka avulla jaksais painaa töitä kolme-neljä tuntia.

Mietin että ostaisin jotain täysjyvä-aamiaismuroja ilman sokeria, ja söisin pikasesti töissä ennen töiden alkamista...No, josko sen jossain vaiheessa keksis.

Montakohan tällasta oon syöny viimesen kuukauden aikana? Aika monta!

Tää työssäkäynti on tehny laihduttamisen todella vaikeaks. Ne päivät jolloin muistan ottaa eväät mukaan, menee hyvin. Koska mun eväät on aina edellispäivän ruokaa, ja salaattia on myös aina samanmoinen rasiallinen kuin ruokaakin. Mutta sitten kun eväät unohtuu niin mennäänkin vähän heikommilla vesillä :(

Paino on onneks pysyny kurissa, siinä 71-72 kilon hujakoilla pyöritään (normipaino olis 70,5). Sen verran kovaa tahtia oon koittanu paiskia töitä, ettei ne herkut oo ehtiny lihottaa. Mutta lihotti tai ei, niin ei tää mikään tevreellinen tapa elää ole :(

Pahinta tässä on ettei mun edes oikeesti tee iltapäivisin mieli niitä herkkuja, vaan todellisuudessa huomaan sitä suklaata syödessäni että kaipaan ruokaa. Se patukka nyt vaan aina sattuu olemaan niin paljon helpompi napata mukaan.

Tällasilla eväillä mieluummin :)

Töitä on siis tehtävä, jotta saan homman etenemään. Tällä hetkellä motivaatio alkaa onneks taas nousemaan, varmaan suurilta osin senkin takia että oon tavallaan saanu armahduksen eikä paino oo viikkojen pituisesta herkuttelusta huolimatta humpsahtanu taivaisiin.

Kyllä tästä taas eteenpäin porskutellaan! :)

Voihan räkä!

Otsikko ei viittaa mihinkään suureen ketutukseen, mitä nyt vähän flunssaa pukkaa.

Kuppi kuumaa.

Joskus aikoinaan flunssasena oleminen on tarkottanu mulle syömättömyyttä. Tai jos oon jotain syöny, niin se on ollu jotain hyvää, sillä oonhan kipee ja ansainnut kasan herkkuja.

Mutta enää se ei oo samanlaista: kipeenäkin täytyy syödä, koska muuten ei parane, tai niin mä ainakin ajattelen. Ja kyllä mulle nykyään kipeenäkin ruoka maittaa, se on lähinnä se juominen joka ei oo niin mukavaa kun kurkkuun sattuu ja pään sisällä kipristelee.

Pyttipannu ja porkkanaraaste maistui tänään.

Kipeenä olo ei myöskään tarkota enää sitä että en voi tehdä mitään fyysistä. Tänään olin ihan normaalisti töissä, ja kotiin tultua järkkäilin vähän paikkoja, laittelin tiskiä ja pyykkiä. Tietenkään ei voi pelleillä terveytensä kanssa, mutta kyllä vaan huomaa kipeenäkin jaksavansa paremmin kuin aiemmin :)

Mä oon huomannu että nykyään kiinnitän enemmän huomiota koko ulkonäkööni. Ennen ei esim. vaatteilla ollu mitään väliä, koska kuten jo aiemminkin oon sanonu, niin niitä ei vaan löytyny. Samoiten hiuksiinkin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota.

Mutta tänään on ollu ihan raihnanen olo, tukka vaan nutturalle, kotiin tultua lökähousut jalkaan, eikä meikkikään ollu kummonen. Kurkkupastillien pureskelusta ilmaa mahassa ja turvottaa. Mutta välillä näin, ei kai se olo aina niin hehkee voi olla :D

Blääh, onneks flunssa ei oo ikuinen!

Kuulumisia ja ruokakuvia viime viikoilta.

Mitäs mä oon puuhaillu viime aikoina? En oikeestaan edes muista. Lähinnä ollu töissä, tehny aikaisia aamuvuoroja.

Viikonlopuna oltiin vähän viihteellä ystävien kanssa, ja kaikkihan sen tietää miten siinä tuppaa käymään: kolmeen pekkaan tuhottiin pari kulhoa sipsiä, pussillinen suolattuja cashew-pähkinöitä sekä jumbopussi karkkia. Juomista puhumattakaan.
Mutta välillä otetaan rennosti, ja sitten taas tiukempaa linjaa.

Tehtiin miehen kanssa diili, että silloin tällöin maistetaan eksottisia hedelmiä. Tämä oli nimeltään kiwano.
Ei  ollu mun mieleen, ei maistunut millekkään :(

Tänään söin pitkästä aikaa kaurapuuroa aamiaiseksi! Lounaaksi kanasalaatin (myönnetään, oli mäkkärin kanapestosalaatti, mutta parempi silti kun burgeri!), päivällisellä keitettyä perunaa, tonnikalaa ja silliä, iltapalaksi rahkaa.
Ja pähkinänaksuja! Löysin Lidlistä, ja on kyllä ihan mielettömän hyviä! Voisin vetää niitä pussikaupalla, mutta rahkan jälkeen ei onneks enää niin paljoa uppookkaan.

Sen verran oon blogeja lukenu, että nappasin Raparperilta banaanilettujen ohjeen.
Vaikkei ihan kasassa pysyny mkun versiot, niin tein tällasia aamupalaksi itselle ja lapsille :)

Huomaan että syömisiä en sen kummemmin enää ajattele. Jotenkin tuntuu että tää on nyt vihdoinkin niin iskostunu mun päähän, ettei mun tarvii miettiä sitä. Tiedän että herkkuja ei pitäis syödä, ei vaikka on liikkunut. Mutta tiedän myös millon oon liikkunu sen verran, ettei herkut "haittaa" mun projektia.

Enkä mä enää kykene syömään kun muutaman karkin (paitsi näköjään humalassa), ja se on asia joka on todellakin yllättäny mut. Kun on n.s karkkipäivä, niin en mä pysty syömään enää pussillista karkkia. Enkä sipsejäkään kouratolkulla.

Käytiin yks päivä mummolla syömässä, rakas veljeni oli tehnyt karitsaa rosmariinikastikkeessa, ja itse väsäsin salaattia siihen kaveriksi.

Syömisten sijaan mietin koko ajan kroppaa. Niitä asioita jotka siinä on pielessä.
Hoikempi olen, mutta en silti oo sen näköinen kun haluaisin olla. Mietin jatkuvasti ryhtiä, ja poden huonoa omaatuntoa jos löydän itseni istumassa olkapäät lyhistyneenä. Kävelen koko ajan maha sisään vedettynä, hartiat takana.

Välillä maistuu myös pekoni.
Keitin yks päivä makaronia ja porkkanaa, ja tein  pekonista sekä tomaattipyreestä kastikeen jonka sekoitin joukkoon. Nam!

Lisukkeena salaattia: paprikaa, fetaa, kevätsipulia, herneitä ja kurkkua.

Aina hampaita pestessä teen kyykkyjä, suihkussa teen kyykkyjä, ruokaa tehdessä nostelen polvia rintaan...Ainoa hetki jollon oon paikoillani, on nukkuessa tai ihan iltamyöhään telkkaria katsellessa.

Alan elää toivossa, että kyllä tästä vielä liikunnasta innostutaan.
Enpä olis vuosi sitten uskonut!! :D

Pohkeille treeniä, en halua kanankoipia!!

Täällä taas :)

Jos vaikka nytten. Kirjottaisin siis :)

Tovi on vierähtäny viime postauksesta, eikä siihen oikeestaan sen kummempaa syytä ole. Sillon kun reilu vuos sitten aloitin blogin, niin en oikein osannu muuhun keskittyäkkään. Joka päivä oli "pakko" saada postaus tehtyä, ja mitä tahansa kuvia otinkin, niin otin ne blogia ajatellen.

Nyt asiat on kääntyny toisin päin. Kuvia otan koska haluan muistoja hyvistä hetkistä, elän mahdollisimman paljon hetkessä, ja blogia en oo miettiny vähään aikaan ollenkaan. Tavallaan on ollu mukava keskittyä välillä muuhunkin :)

Nyt alkaa taas tuntumaan siltä, että vois ruveta jotain kirjottamaankin. Nyt ei valitettavasti oo tänään kuvia saatavilla, mutta jospa sitten seuraavaan tekstiin niitä laittaisin.

Ajattelin jakaa teidän kanssa pienen helmen jonka löysin tänään sattumalta arkiston kätköistä. Tästä aika hyvin näkee miks aikoinaan rupesin pyöristymään.  Kun oon tämänlaisen ruokapäiväkirjan tehny, mun paino on ollu melko lailla sama kuin nykyään:

Teetä
Ranskalaiset
Juustohampurilainen
1/2 l Fantaa
Teetä
1 litra lätkäliiga-karkkeja (whaaaat???)
Teetä

Että näin. Aika uskomatonta että tossa on se mitä päivän aikana oon syöny. Mutta nuoruuden hölmöilyistä on onneks päästy tilanteeseen, jossa kaipaan vähintään viittä ateriaa päivässä, ja jo yhdestä suklaapatukasta tulee ällö olo. Ikäkin varmaan vaikuttaa omalta osaltaan, mutta on tässä vuoden aikana ollu melkosta aivotyötäkin tää projetki.

Ja vielä itselleni ihanan iloinen yllätys:
Viime torstaina kävin pitkästä aikaa vaa´alla, ja tulos oli 71,4. Eli enää 800g normaalipainoon. Jippii!! :D

Rannalla...

...viimeinkin :)

Bikinit - kääk!
Niinhän mä uhosin että sellaisissa menen vielä tänä kesänä rannalle. Mutta ei vieläkään ollu ihan se oikea hetki. Melkein kuitenkin.

Oisin varmaan muuten mennytkin biksuissa, mutta en löytäny sopivaa alaosaa. Niitä on kolmet, mutta mikään ei sopinu mun kropalle. Joten piiloon vaan alavartalo hameen alle ;)

Ihan kauheeta noissa oli siellä olla!
Joka kerta kun nojasin eteenpäin, tunsin miten maha alkaa roikkumaan. Koitin kuitenkin pitää mielessä että aurinko paistaa, maha ruskettuu (not!) ja sitten raskausarvet ei enää näy niin selvästi.

Enkä toisaalta ainakaan huomannu että kukaan olis sen kummemmin tuijotellu mun läskejä. Joten ehkä vielä uudemmankin kerran saatan mennä rannalle kyseisissä varusteissa.

N.s. herkutteluvapaa oli tänäänkin voimassa, mutta sen verran löysättiin että saatiin rantaevääksi otettujen mansikoiden päälle kermavaahtoa.

Ihana päivä, ja kannatti nauttia auringosta.
Sitä kun ei tiedä millon seuraavan kerran on samanlainen sää!

Sopimus jota ei voi rikkoa

Eilen viiden aikaan tein sopimuksen.
Sovin että seuraavan kerran syön herkkuja vasta lauantaina.

Ja se päätös pitää!
Usein oon näitä päätöksiä tehny, mutta hupsista keikkaa se on unohtunut parin tunnin päästä.
Mutta tällä kertaa ei. Tiedättekö miksi?

Tässä tapauksessa ei ollut merkitystä minkälaisen sopimuksen teen, vaan sillä, kenen kanssa.
Ja tällä kertaa sovin lasten kanssa, että näin on näreet. Ja herkuttomuus sopi niillekin.

No, ehkei toi pienempi ymmärtäny mistä on kyse (jos ois, niin varmasti olis pistäny hanttiin ;) ), mutta isompi oli mukana diilissä.

Tänään oisin toden teolla halunnu syödä töiden jälkeen karkkia, ja töissäkin kahvitauolla teki mieli muffinssia. Mutta ei tällä kertaa.
Vaikka kuinka voisin ajatella että tää on ihan höpö-höpö-juttu, ei lapset sitä tiedä että syönkö herkkuja vai en.

Mutta niin se vaan on, heille annettua lupausta en pysty pettämään!

Otsikko? Juhannus ehkä...?

Aika paljon juhannuspostauksia näyttäis olleen, joten sen vuoksi laitoin eilen jotain ihan muuta. Ja tässäkin vaan vähän sivuutan aihetta.

Viime juhannus vrs. tämä juhannus

Koska kelläpä meistä olis kertoa että helvetin hienosti meni juhannus, heräsin seitsemältä joka aamu, kävin lenkillä, söin puuron, lounassalaatin, terveellisen välipalan huovan päällä nurmikolla, grillailin vähän vihanneksia ja lohta, ja sitten nautin iltapalani auringonlaskua katsellessa ja menin ajoissa nkkumaan?

No ehkä joku vois noin sanoakin, mutta minä en.

Se on toisaalta ihan yks hailee mitä viimeset kolme päivää oon syöny, ettekä te saa koskaan tietää! ;) Mutta voitte varmaan päätellä ettei mitään dieettiruokaa kuitenkaan.

Se siitä, juhannus käsitelty.

Ois aika taas pistä iso vaihde silmään, sillä en oo saanu ravisteltua itseäni irti viikonlopun iltaherkutteluista. Ttänäänkin meni vähän sipsiä ja pala Tobleronea.

Töissä söin kyllä oikein mallikkaasti lounassalaatin, ananasrahkaa sekä proteiinipatukan, ja nekin aamupuuron jälkeen. Iltaruokanakin lihakeittoa.
Mutta jostain syystä illalla oli "pakko" vielä saada jotain hyvää.

Vanha motivaatiokuva, alkaa olla samat mitat kohta! :D

Mutta, motivaation lähteitä kun on monenlaisia, niin yks päivä katseltuani jenkkiläisiä musavideoita Youtubesta jonkin aikaa, ei yhtäkkiä enää herkut himottanu.

Jospa se oliskin mulle uus tapa pysyä ruodussa? ;)

http://www.youtube.com/watch?v=1b-mUxSl2TM