Voihan räkä!

Otsikko ei viittaa mihinkään suureen ketutukseen, mitä nyt vähän flunssaa pukkaa.

Kuppi kuumaa.

Joskus aikoinaan flunssasena oleminen on tarkottanu mulle syömättömyyttä. Tai jos oon jotain syöny, niin se on ollu jotain hyvää, sillä oonhan kipee ja ansainnut kasan herkkuja.

Mutta enää se ei oo samanlaista: kipeenäkin täytyy syödä, koska muuten ei parane, tai niin mä ainakin ajattelen. Ja kyllä mulle nykyään kipeenäkin ruoka maittaa, se on lähinnä se juominen joka ei oo niin mukavaa kun kurkkuun sattuu ja pään sisällä kipristelee.

Pyttipannu ja porkkanaraaste maistui tänään.

Kipeenä olo ei myöskään tarkota enää sitä että en voi tehdä mitään fyysistä. Tänään olin ihan normaalisti töissä, ja kotiin tultua järkkäilin vähän paikkoja, laittelin tiskiä ja pyykkiä. Tietenkään ei voi pelleillä terveytensä kanssa, mutta kyllä vaan huomaa kipeenäkin jaksavansa paremmin kuin aiemmin :)

Mä oon huomannu että nykyään kiinnitän enemmän huomiota koko ulkonäkööni. Ennen ei esim. vaatteilla ollu mitään väliä, koska kuten jo aiemminkin oon sanonu, niin niitä ei vaan löytyny. Samoiten hiuksiinkin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota.

Mutta tänään on ollu ihan raihnanen olo, tukka vaan nutturalle, kotiin tultua lökähousut jalkaan, eikä meikkikään ollu kummonen. Kurkkupastillien pureskelusta ilmaa mahassa ja turvottaa. Mutta välillä näin, ei kai se olo aina niin hehkee voi olla :D

Blääh, onneks flunssa ei oo ikuinen!

Kuulumisia ja ruokakuvia viime viikoilta.

Mitäs mä oon puuhaillu viime aikoina? En oikeestaan edes muista. Lähinnä ollu töissä, tehny aikaisia aamuvuoroja.

Viikonlopuna oltiin vähän viihteellä ystävien kanssa, ja kaikkihan sen tietää miten siinä tuppaa käymään: kolmeen pekkaan tuhottiin pari kulhoa sipsiä, pussillinen suolattuja cashew-pähkinöitä sekä jumbopussi karkkia. Juomista puhumattakaan.
Mutta välillä otetaan rennosti, ja sitten taas tiukempaa linjaa.

Tehtiin miehen kanssa diili, että silloin tällöin maistetaan eksottisia hedelmiä. Tämä oli nimeltään kiwano.
Ei  ollu mun mieleen, ei maistunut millekkään :(

Tänään söin pitkästä aikaa kaurapuuroa aamiaiseksi! Lounaaksi kanasalaatin (myönnetään, oli mäkkärin kanapestosalaatti, mutta parempi silti kun burgeri!), päivällisellä keitettyä perunaa, tonnikalaa ja silliä, iltapalaksi rahkaa.
Ja pähkinänaksuja! Löysin Lidlistä, ja on kyllä ihan mielettömän hyviä! Voisin vetää niitä pussikaupalla, mutta rahkan jälkeen ei onneks enää niin paljoa uppookkaan.

Sen verran oon blogeja lukenu, että nappasin Raparperilta banaanilettujen ohjeen.
Vaikkei ihan kasassa pysyny mkun versiot, niin tein tällasia aamupalaksi itselle ja lapsille :)

Huomaan että syömisiä en sen kummemmin enää ajattele. Jotenkin tuntuu että tää on nyt vihdoinkin niin iskostunu mun päähän, ettei mun tarvii miettiä sitä. Tiedän että herkkuja ei pitäis syödä, ei vaikka on liikkunut. Mutta tiedän myös millon oon liikkunu sen verran, ettei herkut "haittaa" mun projektia.

Enkä mä enää kykene syömään kun muutaman karkin (paitsi näköjään humalassa), ja se on asia joka on todellakin yllättäny mut. Kun on n.s karkkipäivä, niin en mä pysty syömään enää pussillista karkkia. Enkä sipsejäkään kouratolkulla.

Käytiin yks päivä mummolla syömässä, rakas veljeni oli tehnyt karitsaa rosmariinikastikkeessa, ja itse väsäsin salaattia siihen kaveriksi.

Syömisten sijaan mietin koko ajan kroppaa. Niitä asioita jotka siinä on pielessä.
Hoikempi olen, mutta en silti oo sen näköinen kun haluaisin olla. Mietin jatkuvasti ryhtiä, ja poden huonoa omaatuntoa jos löydän itseni istumassa olkapäät lyhistyneenä. Kävelen koko ajan maha sisään vedettynä, hartiat takana.

Välillä maistuu myös pekoni.
Keitin yks päivä makaronia ja porkkanaa, ja tein  pekonista sekä tomaattipyreestä kastikeen jonka sekoitin joukkoon. Nam!

Lisukkeena salaattia: paprikaa, fetaa, kevätsipulia, herneitä ja kurkkua.

Aina hampaita pestessä teen kyykkyjä, suihkussa teen kyykkyjä, ruokaa tehdessä nostelen polvia rintaan...Ainoa hetki jollon oon paikoillani, on nukkuessa tai ihan iltamyöhään telkkaria katsellessa.

Alan elää toivossa, että kyllä tästä vielä liikunnasta innostutaan.
Enpä olis vuosi sitten uskonut!! :D

Pohkeille treeniä, en halua kanankoipia!!

Täällä taas :)

Jos vaikka nytten. Kirjottaisin siis :)

Tovi on vierähtäny viime postauksesta, eikä siihen oikeestaan sen kummempaa syytä ole. Sillon kun reilu vuos sitten aloitin blogin, niin en oikein osannu muuhun keskittyäkkään. Joka päivä oli "pakko" saada postaus tehtyä, ja mitä tahansa kuvia otinkin, niin otin ne blogia ajatellen.

Nyt asiat on kääntyny toisin päin. Kuvia otan koska haluan muistoja hyvistä hetkistä, elän mahdollisimman paljon hetkessä, ja blogia en oo miettiny vähään aikaan ollenkaan. Tavallaan on ollu mukava keskittyä välillä muuhunkin :)

Nyt alkaa taas tuntumaan siltä, että vois ruveta jotain kirjottamaankin. Nyt ei valitettavasti oo tänään kuvia saatavilla, mutta jospa sitten seuraavaan tekstiin niitä laittaisin.

Ajattelin jakaa teidän kanssa pienen helmen jonka löysin tänään sattumalta arkiston kätköistä. Tästä aika hyvin näkee miks aikoinaan rupesin pyöristymään.  Kun oon tämänlaisen ruokapäiväkirjan tehny, mun paino on ollu melko lailla sama kuin nykyään:

Teetä
Ranskalaiset
Juustohampurilainen
1/2 l Fantaa
Teetä
1 litra lätkäliiga-karkkeja (whaaaat???)
Teetä

Että näin. Aika uskomatonta että tossa on se mitä päivän aikana oon syöny. Mutta nuoruuden hölmöilyistä on onneks päästy tilanteeseen, jossa kaipaan vähintään viittä ateriaa päivässä, ja jo yhdestä suklaapatukasta tulee ällö olo. Ikäkin varmaan vaikuttaa omalta osaltaan, mutta on tässä vuoden aikana ollu melkosta aivotyötäkin tää projetki.

Ja vielä itselleni ihanan iloinen yllätys:
Viime torstaina kävin pitkästä aikaa vaa´alla, ja tulos oli 71,4. Eli enää 800g normaalipainoon. Jippii!! :D

Rannalla...

...viimeinkin :)

Bikinit - kääk!
Niinhän mä uhosin että sellaisissa menen vielä tänä kesänä rannalle. Mutta ei vieläkään ollu ihan se oikea hetki. Melkein kuitenkin.

Oisin varmaan muuten mennytkin biksuissa, mutta en löytäny sopivaa alaosaa. Niitä on kolmet, mutta mikään ei sopinu mun kropalle. Joten piiloon vaan alavartalo hameen alle ;)

Ihan kauheeta noissa oli siellä olla!
Joka kerta kun nojasin eteenpäin, tunsin miten maha alkaa roikkumaan. Koitin kuitenkin pitää mielessä että aurinko paistaa, maha ruskettuu (not!) ja sitten raskausarvet ei enää näy niin selvästi.

Enkä toisaalta ainakaan huomannu että kukaan olis sen kummemmin tuijotellu mun läskejä. Joten ehkä vielä uudemmankin kerran saatan mennä rannalle kyseisissä varusteissa.

N.s. herkutteluvapaa oli tänäänkin voimassa, mutta sen verran löysättiin että saatiin rantaevääksi otettujen mansikoiden päälle kermavaahtoa.

Ihana päivä, ja kannatti nauttia auringosta.
Sitä kun ei tiedä millon seuraavan kerran on samanlainen sää!

Sopimus jota ei voi rikkoa

Eilen viiden aikaan tein sopimuksen.
Sovin että seuraavan kerran syön herkkuja vasta lauantaina.

Ja se päätös pitää!
Usein oon näitä päätöksiä tehny, mutta hupsista keikkaa se on unohtunut parin tunnin päästä.
Mutta tällä kertaa ei. Tiedättekö miksi?

Tässä tapauksessa ei ollut merkitystä minkälaisen sopimuksen teen, vaan sillä, kenen kanssa.
Ja tällä kertaa sovin lasten kanssa, että näin on näreet. Ja herkuttomuus sopi niillekin.

No, ehkei toi pienempi ymmärtäny mistä on kyse (jos ois, niin varmasti olis pistäny hanttiin ;) ), mutta isompi oli mukana diilissä.

Tänään oisin toden teolla halunnu syödä töiden jälkeen karkkia, ja töissäkin kahvitauolla teki mieli muffinssia. Mutta ei tällä kertaa.
Vaikka kuinka voisin ajatella että tää on ihan höpö-höpö-juttu, ei lapset sitä tiedä että syönkö herkkuja vai en.

Mutta niin se vaan on, heille annettua lupausta en pysty pettämään!

Otsikko? Juhannus ehkä...?

Aika paljon juhannuspostauksia näyttäis olleen, joten sen vuoksi laitoin eilen jotain ihan muuta. Ja tässäkin vaan vähän sivuutan aihetta.

Viime juhannus vrs. tämä juhannus

Koska kelläpä meistä olis kertoa että helvetin hienosti meni juhannus, heräsin seitsemältä joka aamu, kävin lenkillä, söin puuron, lounassalaatin, terveellisen välipalan huovan päällä nurmikolla, grillailin vähän vihanneksia ja lohta, ja sitten nautin iltapalani auringonlaskua katsellessa ja menin ajoissa nkkumaan?

No ehkä joku vois noin sanoakin, mutta minä en.

Se on toisaalta ihan yks hailee mitä viimeset kolme päivää oon syöny, ettekä te saa koskaan tietää! ;) Mutta voitte varmaan päätellä ettei mitään dieettiruokaa kuitenkaan.

Se siitä, juhannus käsitelty.

Ois aika taas pistä iso vaihde silmään, sillä en oo saanu ravisteltua itseäni irti viikonlopun iltaherkutteluista. Ttänäänkin meni vähän sipsiä ja pala Tobleronea.

Töissä söin kyllä oikein mallikkaasti lounassalaatin, ananasrahkaa sekä proteiinipatukan, ja nekin aamupuuron jälkeen. Iltaruokanakin lihakeittoa.
Mutta jostain syystä illalla oli "pakko" vielä saada jotain hyvää.

Vanha motivaatiokuva, alkaa olla samat mitat kohta! :D

Mutta, motivaation lähteitä kun on monenlaisia, niin yks päivä katseltuani jenkkiläisiä musavideoita Youtubesta jonkin aikaa, ei yhtäkkiä enää herkut himottanu.

Jospa se oliskin mulle uus tapa pysyä ruodussa? ;)

http://www.youtube.com/watch?v=1b-mUxSl2TM

Just hyvät :)

Oon tässä muutaman kuukauden kypsytelly ajatusta postauksesta, jossa puhuttais niistä, tisseistä siis. Multa joskus sellasta postausta toivottiin, tai lähinnä että miten suhtaudun rintojen pienenemiseen laihtumisen myötä.

Pohdin ensin että riittääkö mulla rohkeus, mutta sitten totesin että ei kai siihen sen kummempaa rohkeutta tarvita, kunhan vaan osaisin kirjottaa jotain fiksua.

No, harvoin tässä mitään fiksua on muutenkaan kirjoteltu. Joten syteen tai saveen, here we go!

Moni sanoo että tisseistä on imetyksen ja laihtumisen myötä tullu tyhjät pussukat. Varmaankin...Kyllä ne itse kullakin on jo maan vetovoiman ansiosta hieman alempana kun teini-iässä, mutta melko suurella varmuudella voin väittää ettei ne kovinkaan monella kolmeakymppiä lähestyvällä enää ihan ylöspäinkään sojota?

Mä oon aina ollu suhteellisen isorintainen. Jotkut ajattelee sen olevan hyväkin asia, mutta on tässä huonotkin puolensa.

Kun muut ostaa ihania pitsihepeneitä, ja vielä kaiken lisäks tarjouksesta muutamalla eurolla, kipitän minä alusvaateliikkeeseen maksamaan itseni kipeäksi niistä mummomallisista liiveistä, jotka on beigen väriset ja olkaimet yhtä leveät kun auton turvavyöt! Ja niissä liiveissä on vyötärönauhakin leveä ja hakasia ainakin kymmenen.

Vanha alla, uusi päällä.

No, myönnettäköön että nykyään isorintaisillekin löytyy tosi kauniita liivejä, mutta kyllä se niin menee, että mitä isommat rinnat, sitä vähemmän valinnanvaraa.

Eikä ne isot rinnat mitkään kovin kauniit oo misään vaatteessa. Mitä tahansa päällensä puki, niin ne oli silti ikäänkuin "näytillä".
Tätä tarkoitan, eli seuraavanlainen kuvakollaasi, hyi!:

On siis varmaan lievästi rivien välistä luettavissa, että oon ihan tyytyväinen että laihtumisen myötä noi "bosat" on muuttunu rinnoiksi. Ihan vielä en oo vaatekaupan liivivalikoimasta löytäny sopivaa kokoa, kun vyötärönympärykset on niissä liian isoja, mutta toisaalta maksan kyllä rintaliivien kohdalla mielellään laadusta.
Ja nyt oon sen kokoinen että voin jo vähän alkaa valitsemaan mitä haluan :)

Jos nyt sattuis käymään niin että laihdun lisää ja tisseistä katoaa täyte ja ne alkaa roikkua navan paikkeilla, niin olkoon sitten niin.
Jos se on mun suurin ongelma, niin voin todeta olevani onnellinen!

Mitään kompleksia tissien suhteen ei siis ole.
Ne on mitä on, ja mun mielestä just hyvät :)

Way out of my comfort zone!

Tilasin viime viikolla vaatteita, ja tänään paketti sitten saapui. Innosta pinkeenä riensin sitä hakemaan, vaikka takaraivossa kolkutti ajatus "Ei ne housut mahdu sulle, ei varmasti!".
Ja vielä siinäkin vaiheessa kun avasin paketin ja mallailin housuja, niin olin varma ettei ne mahdu. Koko noissa 42, mutta `slim´-mallia, jota taas minä en ole ;)

Mutta niin vaan pöksyt meni jalkaan, ja vähän sen tuntuiset että päivän käytön jälkeen saattaa tulla tarvetta nykiä niitä ylös.

Tilasin samaan syssyyn myös topin ja kengät, ja ajattelin saavani niistä jonkinmoisen asun:

Noh, kuulkaas...

Kengäthän on mun mielestä tosi kivat, mutta korkein korko jolla oon kävelly on ehkä neljän sentin luokkaa, ja noissa on paljon pidempi korko.
En halua näyttää siltä kun kävelisin puujaloilla, mutta silti aion pitää noi itselläni. Jos vaan ahkerasti kotona harjottelee kävelyä, niin ehkä se alkaa sujumaan. Ja toisaalta varsinkin hieman humaltuneena alkaa kummasti korkkareissa kävely helpottumaan o_o

Kaiken kaikkiaan toi asu on kuitenkin mulle ihan vieras. En tiedä osaisinko olla noissa vaatteissa, eikä toi toppi mun mielestä näytä mulla hyvältä, varsinkaan noiden housujen kanssa. Topinkin aion kuitenkin pitää, koska toisten housujen ja ehkä neuleen kanssa on varmaan ihan kiva.

Housut on ihanat, tykkään!
Mutta enemmän mun tyyliä on jotain tällaista:

Kapenevat housut näyttää mulla hölmöltä,
mutta minkäs teet kun on suotu tollaset Hessu Hopon jalat?

Harjotellaan, ei tässä muu auta.
Vähän on oma tyyli hukassa kun tässä on monta vuotta menty sillä mitä sattuu päälle menemään.
Mutta aikansa kutakin :)

Juhlimassa ennen ja nyt.

Mä nyt jumitin tohon eiliseen aiheeseen sen verran pahasti, että jatkan vielä sitä vähän.
Satuin nimittäin eilen selailemaan vanhoja kuvia, ja sieltä löyty aika paljon kuvia musta, joista suurin osa sellasia joita ei edes koskaan haluais nähdä!

Kolme vuotta sitten miehen sukulaisen rippijuhlissa oli asu tällainen:

Huuui minkä kokonen täti!

Tossa on siis päällä sama mekko joka oli viime vuonna mun tavoitemekkona. Päälle se kyllä meni kun laitto, mutta eipä se kovin kaunis ollu. Ja paitakin oli sen verran tiukka ettei napit menny kiinni!

Ja samana vuonna (2010) vietettiin pikkujoulua meillä, jolloin olin - taas kerran - pukeutunu silloiseen vakio "juhla-asuuni":

Siis oikeesti, olinks mä noin iso?!?!

Tänään oltiin pienen tytön ristiäisissä <3 

Aloitin aamun puurolla, kalkkunaleikkeellä ja porkkanalla. Tiesin ettei tänään tuu olemaan mikään "syö fiksusti"-päivä, joten oli sitten ainakin yks ateria kunnollinen.

Ennen juhliin menoa söin autossa proteiinipatukan. Tilasin Jelissan vinkistä Leaderin patukoita ison laatikollisen, niin nyt niitä sitten löytyy pahan päivän varalle :)

Juhlissa söin voileipäkakkua, mansikkakakkua sekä pienen omenaleivoksen. Oli niin hyvää! Ja lasillinen samppanjaa tuli myös skoolattua pikkuneidin kunniaksi. Ei mitään övereitä, eikä santsauksia. Eli juuri niin kun olen opetellut tekemään.

Enkä niin kuin ennen, että oisin ottanu jo alun alkaen kymmenen sentin paksuisen palan ja sanstannu, ja vielä käyny juhlien jälkeen pyytämässä että jos kakkua jää yli niin voin viedä kotiin. Kyllä, niinkin on tapahtunut...

Iltaruoka oli tällä kertaa vähän laiskempi homma, kun oltiin sen verran myöhään kotona, mutta sitten  iltapalaksi söin normaalisti rahkan :)

Kaiken kaikkiaan ihanat juhlat, ja tyttö sai todella kauniin nimen! Itsellänikin oli pitkästä aikaa juhlissa rento olo, kun ei tarvinnu jatkuvasti miettiä että pitää vetää mahaa sisään, tai että hitto kun piti laittaa tällaset pöljät vaatteet kun ei mikään muu mahdu päälle.

Mun tämän päiväiset vaatteet on kyllä monta vuotta vanhat, mutta siellä ne on kaapin perukoilla odottanu. Ne ei odottanu tätä päivää, vaan sitä että saan kimmokkeen viedä ne kirpputorille. Mutta kaipa silläkin oli sitten tarkotus etten saanu niitä koskaan vietyä, kun sain nyt niistä ihan kivaa päällepantavaa juhliin :)

Edes vähän yritystä!

Hei oikeesti!
Jos joku teille läheinen, kuten sisko, äiti, tytär, ystävä, pukeutuu näin itseään kunnioittamatta ja laiskasti kun alla olevien kuvien leidi, niin sanokaa nyt ihmeessä sille jotain!

Tässä siis minä vuonna 2011, ja Korkeasaaressa käytiin silloin:

Voi itku sentään! Tiesin mä että näytin vähän hölmöltä. Kun katsoin pari vuotta sitten kuvaa, niin järkytyin mä sillonkin jo, mutta nyt en voi uskoa että oon ollu ton näkösenä ihmisten ilmoilla.

Tavallaan tohon pukeutumiseen on syy, mutta...
Pari numeroa liian isot kengät on sen takia, että varvas oli kipeä enkä voinu pitää yhtään puristavia kenkiä.

Itse vaatteille ei oikeen oo selitystä. Mulla ei ollu muutakaan päälle pantavaa, kun mikään ei mahtunu päälle, ja saattaa olla ettei mua niinkään enää kiinnostanu. Olin heittäny toivon laihtumisesta, ja ikäänkuin annoin periksi.

Ja entäs tämä seuraava? Tää on viime kesältä, ja tässä ollaan Suomenlinnassa:

Ja taas vetää naama punaseks häpeästä. Siis huhhuh! Toi alla oleva mekko, sekä neulekin itsessään ihan ok, mutta ei yhdessä.
Ja mitä jaloissa on? Ballerinat, ja niissä sisällä sukat! Mä en kestä!

Tossa asussa itse asiassa ajattelin olevani ihan ok. Meillä ei kotona oo kokovatalopeiliä, joten en nähny itseäni kunnolla. Ja myöhemmin kuvia katsoessa en kiinnittäny huomiota asuun, vaan siihen miten lihava olin.

Mä voisin melkein vannoa, tai ainakin tosiaan toivon, että tänään näytin himpun verran paremmalta kun parina edellisenä vuonna. Jossain vaiheessa niillä Helsinkiläisilläkin tulee raja vastaan että millasia mörököllejä heidän kaupunkiinsa tulee vierailulle.

Tänään siis Korkeasaaressa tällasella varustuksella:

Ja jotta en nyt loppuvuotta kulje tässä yhdessä ainoassa asussa, niin rupeen pikkuhiljaa hommaamaan uusia kuteita. Oon himoinnu yksiä housuja jo pari kuukautta, ja miettiny että jos niitä vielä kesäkuussa on mun kokoa jäljellä, niin ne on mun.

Ja, niitähän oli jäljellä, ainoastaan mun kokoa! Tässä oli ihan selvä vihje mulle että mun kuuluu ne ostaa, ja saan ne varmaan ens viikolla. Nyt vaan peukut pystyyn että ne on mulle hyvät :)