maanantai 25. helmikuuta 2013

Miten äitinä ehtii laihduttamaan...?

Ajattelin että nyt vois olla taas toivepostauksen aika.

Aiheena olis ajankäyttö äitinä.
Kyseltiin, että miten saan homman toimimaan tässä härdellin keskellä.
Miten saan aikaa liikkumiseen, ja miten hoidan ruoanlaiton.



Mä en oo missään vaiheessa ajatellu että lapset olis esteenä laihduttamiselle. Jos joku, niin mun laiskuus on ollu se suurin este! :D

Lapsethan mun on pakko syöttää viis kertaa päivässä. Ainakin noin periaatteessa ;) Joskus niillä on useamminkin nälkä, joskus taas heräävät niin myöhään ettei ehdi päivän aikana syödä kun neljä kertaa.

Esikoisen ollessa pieni hoidin kyllä hänelle ruokaa. Mutta se oma syöminen "unohtu" kokonaan. Varsinkin sillon purrkiruoka-aikaan en syöny itse kuin ehkä kerran päivässä, koska en mä nyt itelleni jaksanu lähteä mitään ruokaa vääntämään. Lapselle vaan Bona mikroon, ja sitten syöttämään.


Kun lapsi alko syömään samaa ruokaa kuin me, niin sillon tuli vähän enemmän itsekin syötyä päivisin. Laiskoina päivinä söin yleensä jauheliha-makaroniössöä, joka ei oo ollenkaan huono vaihtoehto. Mutta usein myös kalapuikkoja majoneesilla (eikä mitään muuta!), kokonainen 400g maksalaatikko puolukkahillolla tai jotain muuta valmisruokaa.
Joskus harvoin kävi sellanen mäihä, että edelliseltä päivältä oli jääny ruokaa yli.

Tähän väliin voin kertoa, että joskus syötiin miehen kanssa kahdestaan sama määrä ruokaa kun nyt koko perhe syö. Ja nykyään saattaa vielä jäädä ruokaa ylikin! :)

Nojoo, mutta siis oon sitoutunu (tai ainaki parhaani mukaan) syömään 5-6 kertaa päivässä. Ja koska lapsille annan ruokaa, niin miksen samalla vaivalla söis itsekin? :)


Aamulla annan lapsille leipää, puuroa, jogurttia tai mitä milloinkin haluavat. Alotan aamun laittamalla kaurahiutaleet ja veden mikroon, ja sillä aikaa kun puuro tekeytyy, niin laitan lasten aamupalan pöytään. Jos meillä sattuu olemaan kauhee sotku keittiössä, niin saatan vielä siinä puuron jäähtyessä vähän siivoilla keittiötä.


Lounaaksi teen yleensä jotain nopeeta ruokaa, esimerkiks sitä jauheliha-makaronimössöä. Lapset tykkää siitä, ja kun kylkeen heittää vähän vihanneksia niin siinä on aika täydellinen ruoka, joten miksi ei? :)

Esikoinen tulee yleensä mielellään auttamaan, ja nuorempi pyörii jaloissa. Juu, toi pienempi on sellanen, että kun näkee että ruoka on valmistumassa, niin seisoo jo odottamassa syöttötuolin juuressa ja huutaa suora kurkkua :D
Tässä asiassa oon vähän sitä mieltä, että jos ruoka on tehtävä, niin se huutava lapsi pärjää kyllä siinä sen pari minuuttia lattialla jalkojen juuressakin, kun tietää ettei sillä oo hätää. Mutta tietysti hän pääsee myös tarpeen vaatiessa syliin, ja paistelen sitten jauhelihat yhdellä kädellä :D


Välipalalla lapset syö myös millon mitäkin, mitä heidän sattuu tekemän mieli. Jogurttia, leipää, karjalanpiirakkaa, hedelmiä, naksuja jne...Itselle toi välipala on edelleen vähän vaikea juttu. En oikeen tiedä mikä ois mulle mieluisa välipala, joten itsekin vaihtelen sitä päivittäin.
Töissähän se on ollu se patukka (josta tahtoisin luopua), mutta kotona saatan syödä rahkaa, leipää, pähkinöitä tai mitä satun keksimään kaapista.


Päivällistä teen myös usein yhdessä esikoisen kanssa (mitä nyt Pikku kakkosen katsomiselta malttaa tulla auttamaan) sillä välin kun nuorempi nukkuu. Myös mies tykkää tehdä ruokaa, eli jos hän on kotona niin melkolailla hän on vastuussa päivällisestä.

Iltapalalla ollaan useimmiten koko perhe pöydän ääressä. Joskus syön itsekin iltapalan samaan aikaan kuin lapset, välillä otan iltapalan mukaan kun meen nukuttamaan lapset, ja joskus jätän iltapalan myöhemmäks.
Oon ottanu tavaks itse viedä lapset nukkumaan. Mulla on läppäri mukana, ja sillä välin kun lapset pyörii sängyssä niin mä bloggailen :D


Työpäivinä syön tietysti työvuorosta riippuen eri aterioita töissä. Tai no koitan syödä aterioita, mutta vähän on tohon patukkaosastolle homma karannu... :S
Mutta muulla tavalla ei työpäivä eroa paljoa vapaapäivästä. Aamuvuorosta kotiin tullessa päivä jatkuu samaan malliin, ja ennen iltavuoroa aamu menee kuten vapaallakin.

Meillä nuorempi lapsi nukkuu vielä kahdet päiväunet. Vähän on ollu ajatuksissa että vähentäis ne yksiin uniin, mutta ainakin toistaseks tuntuu vielä kaipaavan ton verran unta. Vapaapäivänä aikaa liikunnalle siis löytyis lounaan jälkeen noin 1- 1,5 tunnin verran.


Jos päätän liikkua, niin siirrän omaa lounastani liikunnan jälkeen syötäväks, eli lapset saa toki lounaan ajallaan. Meillä on siitä hyvä asunto (vanha talo), että voin viedä lapsen yläkertaan nukkumaan, ja sinne ei kuulu kauheesti alakerrasta äänet vaikka pitäisin liikkuessa musiikkia kovallakin.
Liikunta mulla on yleensä tanssia.



Toinen vaihtoehto on, että lounaan jälkeen otan rennosti, mutta kun kuopus herää päikyiltä, niin ennen välipalaa vähän jumppaillaan yhdessä. Lapsille laitan vaikka piirrettyjä telkkariin taustalle, sillä ne kyllästyy melko nopeesti. Voin sitten itse jatkaa jumppaa ilman keskeytyksiä (joita toki välillä tulee pakostakin kun on kaks pientä lasta).

Venyttelyt on tossa tilanteessa vähän hankala juttu, kun lapset haluaa kiivetä selän ja vatsan päälle, ja painelevat kaukosäätimestä jotain ihan eri musiikkia kun sen mun rauhallisen venyyttelymusiikin ;D Mutta koitan silti parhaani mukaan venytellä ja olla kauheesti ottamatta paineita siitä että lapset haluaa osallistua.
Mä ymmärrän että ihmisiä ottaa kupoliin kun lapset tulee siihen hääräämään (muakin usein), mutta koitan aina miettiä että mikä mulle loppupeleissä on tärkeintä <3

Kuva viime kesältä.

Eilen riehuin lasten kanssa lattialla melko kauan. Nostelin heitä ilmaan, leikittiin lentokonetta, välillä lapset istu jalkojen päällä ja nostelin jalkoja ilmaan. Saa vähän lisäpainoa jumppaan ;)

Oon mä jatkanu jumppaa sillonkin, kun meidän 14 kilonen esikoinen tuli mun selän päälle istumaan lankkua tehdessä. Vähän haastetta elämään! :D

Kuten jo kaikki tietää, niin mun työ on fyysistä. Ja sen takia en oo kauheesti muuta liikuntaa viime aikoina tehnykkään koska ei vaan yksinkertasesti työpäivän kälkeen kykene. Tänäänkin jalkoja särki ihan älyttömästi, kun koko päivän olin liikkeellä.


Aamuvuorojen jälkeen jaksan yleensä vielä ihan hyvin kotihommat ja semmoset hoitaa, mutta en kyllä enää mitään varsinaista liikuntaa jaksais tehdä. Ja toisaalta myös pelkään että jos ennen iltavuoroa vetäisin itseni liikunnalla piipuun, niin en jaksais töissä mitään. Joten työpäivinä liikunta olkoon töillä kuitattu.
Vapaapäivinäkään en oo nyt ottanu liikunnasta paljoa stressiä.

Kaiken kaikkiaan siis en oo kokenu että tää projekti olis ollu yhtään sen vaikeampaa lasten kanssa. Ainoa on, että jos tästä nyt yhtäkkiä haluaisin kauheesti salilla alkaa käymään, niin lastenhoitoa on melko vaikee järjestää...

Vaikka kuinka nopeesti koittais ottaa kuvan, niin saattaa silti joku ehtiä kuvaan mukaan ;D

Saattaa tää kuulostaa jonku mielestä liian simppeliltä, mutta eihän se nyt ihan aina mee näin mallikkaasti. Joskus mua väsyttää aamusin tosi paljon, annan lapsille olkkarin pöydälle banaania ja voileivät, ja meen itse torkkumaan sohvalle ilman aamupalaa.
Joskus viikonlopusin unohdun koko päiväks siivoilemaan kun mies leikkii lasten kanssa, ja unohdan syödä välipalan.
Joskus meidät pyydetään johonkin kylään syömään tiettyyn kellonaikaan, joka on ihan ristiriidassa meidän omien aikataulujen kanssa.
Joskus sekä lapset että minä itse ollaan niin kiukkusia, ettei koko päivänä saada yhtään mitään aikaseks.
Välillä ei tee mieli tehdä yhtään mitään, ei edes mennä pihalle.

Tänään mentiin pihalla leikkimään, koska huvitti.
Jos ei tee mieli mennä pihalle, niin ei mennä.

Mutta sitten vaan sopeudutaan. Eihän sitä elämää voi koskaan ihan tarkasti suunnitella. Jos ei välipalaa syöty tasan kello kolme, niin syödään se sitten vaikka viideltä kun ehditään.
Jos ei tänään ehditty puolilta päivin jumpata, niin otetaan illalla imuri esiin ja aletaan siivoomaan kun mies hoitaa lapsia.
Jos meillä on ruoka-aika kuudelta, ja neljäks kutsutaan jonkun luo syömään, niin sillon mennään. Sydään iltapalan sijasta sitten päivällinen.

Jep, huomaatte varmaan ettei mikään superdieetti toimis tässä. En pysty menemään pilkuntarkasti jonkun aikataulun kanssa. En missään nimessä oo mikään ihan huoleton menijä, mutta lähinnä tarkotan että jos ei nyt aina kaikki mee aikataulun mukaan, niin mun maailma ei romahda siihen :)

Pienten lasten kanssa mennään siis aika paljon heidän rytminsä mukaisesti, mutta puolin ja toisin tulee kompromisseja. Lapset on mulla osa elämää, ja he saavat osallistua myös äidin jumppaan ja ruoanlaittoon, samoin kuin minä heidän leikkeihinsä <3





5 kommenttia:

  1. Hei, käytkö sä kodin ulkopuolella liikkumassa? Entäs teetkö täyttä työviikkoa vai lyhennettyä? Oon tässä miettinyt omaa töihin lähtöä, että kun päivän on näiden muksujen kanssa kotona, niin ei tee yhtään häijyä häipyä illalla lenkille tai salille, mutta entä sitten, kun ensin on päivän töissä ja lasten kanssa on illalla yhteistä aikaa noin neljä tuntia, niin tuleekohan tehtyä kompromissejä enemmänkin? Kun se, mikä itselle on tärkeintä, voi ollakin kaksi asiaa yhtä aikaa.

    Muuten kyllä töissä käyntiä lukuunottamatta kuulostaa hyvin samanlaiselta arjelta kuin meillä. Syön lasten kanssa yhtä aikaa, jumppaan, kun nuorempi on päiväunilla ja isompi katsoo lastenohjelmia, ulkoillaan, kun siltä tuntuu, ja joskus ei oteta pyjamia pois kuin iltapesun ajaksi. :) Lapset on ehtymätön tekosyylimbo, mutta eihän se sitä tarkoita, että sitä tarvitsisi käyttää. Niin kuin sanoit, useimmin se on se oma laiskuus, eikä lapset, mikä estää laihduttamisen tai muun asioihin tarttumisen (kuten minulla siivous;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa kävin sillon tällöin Zumbassa, mutta siinä nousi hinta jo sen verran korkeeks, etten enää sellasta summaa viitsi maksaa siitä :( Tällä hetkellä en siis käy missään liikkumassa.

      Itse en oo koskaan ollu mikään yksin lenkille lähtijä. Mutta jos olisin, niin voisin kuvitella että lasten mentyä nukkumaan saattas jaksaa lähteä pienelle lenkille :)
      Itsellä tulee töissä tosiaan sitä liikuntaa sen verran, että väsymyksen takia en jaksais enää sen kummemmin liikkua työpäivän jälkeen.

      Mulla on joskus niitä päiviä että tuntuu ihanalta hakea lapset hoidosta ja mennä niiden kanssa pihalle ja muutenkin puuhastella kaikkea. Tosinaan taas istun sohvalla katsomassa kelloa että joko pääsis nukkumaan :D
      Mutta niin se oli kotona ollessakin, että välillä jakso puuhata lasten kanssa vaikka mitä, ja välillä laiskotti.

      Mutta kyllähän ne lapset tottuu siihenkin, että pari iltaa viikossa ollaan iskän kanssa illalla hetki, kun äiti käy jumpassa. Vaikka töihin pääsekin vähän "arkea pakoon", nin kyllä se yksin oleminenkin on silti välillä tarpeen :)

      Ihana kuulla että teilläkin välillä vietetään päivä pyjamassa :D

      Poista
    2. Ai niin, unohdin vastata vielä: Joo, teen lyhennettyä työviikkoa, eli en oo joka päivä töissä :)

      Poista
  2. Kiva postaus.
    Mä oon normi 8-16 töissä viitenä päivänä viikossa ja työmatkoihin menee päivässä tunti. Onneks meillä on koura niin sen kans tulee liikuttua. Mä myös käyn juoksemassa ja välillä aamusalilla jos jaksaa herätä. On se silti vähän ajan käytön miettimistä että saa kaikki siivoukset ja kaupassakäynnit hoidettua siinä kaiken sivussa. Mun mielestä on kyl tärkeätä puhaltaa perheen ja erityisesti puolison kans yhteen hiileen niin molemmat pääsee liikkumaan.
    Mulle noi kotitreenit on vähän huonoja kun ei tuu tehtyä mutta tänään päivällä tuli tehtyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      *koura! ;D

      Meillä on kans koira, mutta sen lenkittäminen ei oo niinkään liikuntaa itselle, kun viedään koira tohon metsää juoksemaan. Pääsee siis vapaana menemään siellä :)

      Mä hoidan tällä hetkellä kauppakäynnit samalla kun tuun töistä, koska tää meidän lähikauppa on aika kallis. Vapaapäivänä saatan mennä lastenkin kanssa yhdessä kauppaan.

      Siivoomisesta en oo ottanu kauheesti stressiä. Kerran viikossa teen sellasen paremman siivouksen, ja muina päivinä siivoon vähän sieltä täältä kun siltä tuntuu :)
      Pyykit laitan koneeseen samalla kun käyn vessassa tai suihkussa, ja otan samalla kuivat pyykit mukaan olkkariin ja viikkailen telkkaria katsellessa :)

      Sehän siinä just on, että kukaan ei kotona näe että tekeekö sen jumpan vai ei, niin siitä on helpompi livistää ;D
      Kiva kuulla että innostuit jumppailemaan :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D