sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sitä saa mitä tilaa... ;D

En oo pitkään aikaan kirjotellu muuta kuin hehkuttanu sitä miten "hyvin" mulla  paino laskee, ja ootte joutunu postauksesta toiseen katselemaan muutoskuvia.


Mutta meneekö mulla sitten niin hyvin?

Eilinen aamupala: Ruisleipää, créme bonjouria, kalkkunaa ja kahvia.
Missä puuro?

Vaikka paino putoaakin, niin ei mee aina ihan nappiin mun valinnat.

Välillä poden jopa "huonoa omaatuntoa" sillon, kun mun paino laskee vaikka vetelen päivittäin jonkun kahvipullan, karkkeja tms., ja joku toinen joka ei syö yhtään herkkuja, jumittaa painonsa kanssa.
Se tuntuu itsestäkin epäreilulta, että kaikille ei toimi samat keinot :(

Kyllähän mä pystyn syömään nyt töissä ollessani pikkasen vapaammin kuin kotona ollessa, mutta jos tää jatkuu samaan malliin, niin se kostautuu aivan varmasti jossain vaiheessa.

Välipalaa: Rahkaa, rypäleitä, muromysliä (vähän) ja pähkinäsekoitusta (naturell).


Ja sen tiedän varmasti, koska vaikka olinkin samassa työssä tavatessani avomieheni, niin lihoin silti melko nopeasti kymmenen kiloa, nimenomaan viikonloppuherkuilla.
Vähän perjantaina sipsiä. Ja vähän lisää lauantaina. Sunnuntaina vielä ehkä uus pussi. Joskus arkipäivinäkin. Ja karkkia tietysti. Ja vähän jotain leivoksia...
No, tuttua varmaan monelle.


No en mä ihan kaikkea tätä sentään syöny... ;D
Tänä viikonloppuna oon vähän maistellu mun entistä elämää.
Hetken aikaa se tuntu hyvältä idealta, sipsiä meni ihan kaksin käsin, enkä säästelly dippikastikkeessakaan.
Karkkia, suklaata, kakkua, keksejä ja patonkia tuorejuustolla meni myös sellaset määrät että napaa kiristi.

Jep, napaa kiristi kirjaimellisesti. Voi elämän kevät että mua turvotti! Perjantaina ennen nukkumaan menoa vedin topin päälle, ja näytti kun oisin ollu taas raskaana!
Mutta lauantai-aamuna oli jo sen verran paljon parempi, että sama meno jatku, eikä tänäänkään oo herkut jääny kaappiin mätänemään...

Päivällinen: Lohta, perunaa, porkkanaa ja salaattia.

Jaa että miksi näin?
En tiedä.

Tavallaan jossain tuolla takaraivossa kyti ajatus, että "nyt tällanen viikonloppu on ihan ok. Oon jo pian normaalipainonen, eikä tollaset mässäilyt missään tunnu."

Ehkä ei, mutta mites sitten kun näitä tuntuu olevan jo aika monta peräkkäin?
En oo kylläkään pitkään aikaan syöny niin paljon hyvää kun tänä viikonloppuna, mutta jos tästä viikonloppumässäilystä tulee tapa, niin ollaan pian taas siinä pisteessä mistä lähdettiin.

Ei sillä että ekassakaan kuvassa mikään littana vatsa olis,
mutta kyllä melko pulleana oltiin viikonlopun ajan...

Mutta en mä ehkä kuitenkaan menis sanomaan että mulla ois mikään herkkumorkkis tällä kertaa. Oon rangaistukseni kärsiny, sen verran napakasti vatsaa kouristi koko viikonlopun.
Ei voi kun olla tyytyväinen siihen, että kroppa ilmottaa että nyt teit ison virheen!

Ja jos paljastan vielä sen verran, että mun kroppa rankaisi myös mun lähellä olevia. Jos turvottaa muualta kuin vatsasta, niin se on usein nestettä, mutta kun mahaa turvottaa, niin...No, täytyyhän sen pois tulla...
Oon siis ollu tosi hehkee pallomahassani!! ;)
Joten jos ei se motivoi jatkossa pysymään vähän fiksummissa valinnoissa, niin ei sitten mikään! ;D






6 kommenttia:

  1. Tuota mä olen just välillä miettinyt, että miten sitten, kun paino on laskenut riittävästi. Palaanko entiseen ruokailumalliin vai pystynkö luomaan oman uudenlaisen terveellisemmän ruokailutavan lopun elämäkseni. Sehän tässä kuitenkin on tarkoitus. Normaalipainossa pysyminen on varmasti taitolaji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se suurin haaste onkin, kun ei tavallaan enää "tarvitse" laihduttaa.
      Mä luulen että kyse on samanlaisesta opettelusta kuin itse laihduttamisessakin, pitää vaan erehdyksen kautta oppia tekemään oikeat valinnat :)

      Ja tietysti varmaan tärkeetä on sekin, että muistaa sittenkin punnita itseään säännöllisesti, että ehtii reagoimaan ajoissa mikäli paino rupeaa nousemaan.

      Poista
  2. Kirjoitit näin: "Välillä poden jopa "huonoa omaatuntoa" sillon, kun mun paino laskee vaikka vetelen päivittäin jonkun kahvipullan, karkkeja tms., ja joku toinen joka ei syö yhtään herkkuja, jumittaa painonsa kanssa." Oletko miettinyt miten paljon sinulla paino tippuisi, jos jättäisit nuo päivittäiset herkut syömättä? Saavuttaisit normaalipainon nopeammin ja harjoittelisit samalla tuota tavallista ruokailua josta Minttukin mainitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut niin asiaa. Mulla on vaan niin sisäänrakennettu se ajatus, että sillon kun kahvitellaan niin syödään jotain pullaa siinä samassa.
      Tää onkin se mun suurin ongelma laihdutuksessa. Oon koittanu noita vähentää, ja melko hyvin onkin menny kahvi ilman pullaakin. Nyt vaan töiden takia oon "sallinu" itselleni vähän liikaa kaikkea. Nyt onkin korjausliikkeen aika sen asian suhteen :)

      Poista
  3. Mä en näe mitään väärää jos välillä repsahtaa tai nautiskelee enempi, kunhan sen itse tiedostaa ja osaa painaa jarruja, ettei lähe lapasesta. Eihän niin voi laihduttaa, että kieltää kaiken herkun itseltään jos ei sitä voi myös tehdä normalipainoisena kun syö "normaalisti" eikä laihduta. Sittenhän se herluttelu alkaa kun tavote on saavutettu. Parempi laihiksen aikana löytää tasapaino omien syömisten kanssa. Ei se kahvipulla haittaa jos laihtuu ja aikoo myös normipainosena myös nauttia pullaa :) jos ymmärait yhtään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juurikin näin. Tärkeintä on se, että itse huomaa mihin suuntaan sitä on menossa, ja osaa kääntää homman taas oikein päin :)

      Mulle ei tosiaan toimis se, että kiellän itseltäni jotain kokonaan. Mutta se kohtuullistaminen täytyy taas saada toimimaan, ennen kun mulla karkaa mopo käsistä ;D

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D