Lihava.Sopiva.Lihava.En tiedä...

7 tuntia töitä.
Siitä n.15 minuuttia taukoa.
Eli tänään 6h 45 minuuttia jaloillani olin, ja eilen samanmoinen.
Kyllä tuntee kropassa!
Saas nähdä näkyykö se myös esim. senteissä vähän ajan päästä.

Eilen saamani vaakaluku näytti tasan kymmenen kiloa tavoitteeseen. Mähän olin jo yhessä vaiheessa alle 75, mutta paino vähän pompsahti.
Mulle riittää hyvin tästä se viiskin kiloa, ja noin kun ajattelee, niin se ei oo kauheen paljoa :) Jes, loppusuoralla ollaan! :D (Vaikka johan tässä on viimeset pari kuukautta vedetty loppurutistusta, ilman sen kummempaa tulosta...)

Valitsin joulukuussa blogiin nämä kuvat, koska kaikki muut oli aivan liian karmeita.

Tässä kuitenkin vähän epäsuotuisammat kuvat.
Nyt mä osaan jo katsoa näitä silleen, että ei ne ny niin kauheet ole, ihan minä itse siinä kuvassa mahoineni.
Mutta joulukuussa en ois kehdannu näitä laittaa tänne.

Mulle tuli yks päivä kysymys, että osaanko jo nähdä itseni pienempänä, vai onko mieli jumittuntu siihen että oon iso. Sopivasti myös Aukka oli kirjottanu blogissaan minäkuvasta.

Mulla oli alussa vaikeeta tajuta että oon pienentyny. Vaikka sen tiesi vaaka- ja senttiluvuista, ja tietysti vaatteiden mahtumisesta, niin silti se mitä silmillä näki oli ihan jotain muuta. Ensimmäisissä muutoskuvissa en nähny mitään eroa sillon kun ne otin, mutta nyt jälkeenpäin kun niitä katson niin onhan niissä jotain pientä eroa...ehkä...

Kesäkuu-Heinäkuu-Elokuu
Sillon en nähny muutosta, mutta kyllä näin jäkikäteen huomaa että selkä on erilainen, ja sivukuvasta peppu ja reidet on erilaiset.
Etukuvassa ei oo juurikaan eroa.

Isoin ongelma tässä on nyt se peili! Meillä ei ensinäkään oo kokovartalopeiliä (välillä tuntuu että hyvä niin), joten mulla on tosi vaikee nähdä itseäni kokonaan. Jos nousen peilin eteen jakkaralle seisomaan, niin näen itseni jotenkuten, mutta hieman yläviistosta.

Eipä siitä siis kummoista kuvaa saa, että millanen sitä oikeesti on. Mutta vaikka löytäisinkin sen kokovartalopeilin jostain, niin mä näytän siinäkin ihan kauheelta pullukalta! :(

Ylhäältä päin on suotuisampi kuvata, mutta karseeta mahaa ei saa poistettua edes sillä :(

Tässä yks päivä näin itsestäni pari viikkoa sitten otettuja kuvia, ja aloin miettimään että onko tossa oikeesti minä? Niin hoikat kädet, eikä mahakaan oo enää mikään valtava!
Miks siis sitä ei sitten näin muuten tajua? En mä nyt kuitenkaan niin nopeesti oo laihtunu, etteikö pää pysyis jotenkuten menossa mukana.

Toisaalta muutama kuukaus sitten olin niin innoissani laihtumisesta, että luulin jopa vähän liikaa itsestäni. Kävin kaupassa kokeilemasa mekkoja ja vaatteita, jotka kuvittelin olevan mulle hyviä koska oon laihtunu. Mutta ehei, ei se ollukkaan niin.

Monen monta kertaa tapahtu sama homma, ja koska jouduin joka kerta pettymään kun ne vaatteet oli ihan kauheen näköset (peilin kautta katsoessa), niin luovutin. Aloin taas miettimään että ei mulle mikään sovi.

Joulukuussa olin vähän liian optimistinen...

Ystäväni toi mulle yhdet farkut, jotka oli hänelle liian pienet. Otin housut käteen ja pidin niitä edessäni. Katsoin niitä, ja totesin heti että nää ei kyllä mulle mahdu. Tuumakoko housujen vötärössä on 30. No, otin ja kokeilin housuja, ja kappasa vaan niin nappikin meni kiinni!

Olin kyllä hieman ällikällä lyöty.
Harmi että farkut oli liian lyhkäset, mulla on sit vissiin kuitenkin pitkät jalat, koska ollaan ystäväni kanssa melko saman pituisia. Muuten oisin saanu siitä itelleni housut.

Ennen mä osasin vaatetta katsomalla jo sanoa että meneekö se mulle vai ei, tai näyttääkö hyvältä mun kropalle vai ei. Enää mulla ei oo hajuakaan. Tavallaan kiva, että saa vähän uutta ajatustapaa, mutta toisaalta ärsyttää kun ei yhtään tiedä mikä koko on hyvä, ennen kun sovittaa...

Koka XL.
Mutta oikeesti toi maha! Hyi!

Tosin nyt mun vaatekoko ois melko lailla L (jotkut housut XL), mutta jotenkin mä en sisäistä sitä. En pysty uskomaan sitä, ja vaatekaupassa käteen osuu ekanan aina ne XL-kokoset tai isommat vaatteet.
Jossain vaiheessa nekään ei riittäny, tässä on kuitenkin lähdetty housukoosta 48/50, ja paitakoosta XXL.

Nämäkin on XL:ät.

Vielä ajattelin niihin kuviin sen verran palata, että se vaikuttaa tosi paljon mistä kuvakulmasta ne on otettu, mikä valaistus, kuinka paljon kropasta näkyy jne...

Ainakin omasta mielestä yllä olevassa kuvassa, jossa näkyy pelkkä maha, oon lihavamman näköinen kun alla olevassa jälkimmäisessä kuvassa jossa näkyy melkein koko kroppa.

En tiedä, kaipa tästä jossain vaiheessa rupeaa tajuamaan sen oikean kokonsa, ettei tää olis tällasta vuoristorataa. Tottakai kun paino jatkuvasti muuttuu, niin ei sitä pysy kärryillä että missä mennään.

Ei auta kun katsoa, ehkä pikkuhiljaa rupeaa iskostumaan tää nykyinen koko päähän, kun tässä ei varmaan enää kauheen isoa muutosta tule vaikka pääsisinkin sinne 70 kiloon...