Voihan oikein syömisen vaikeus!!

Taas olis pieni hetki aikaa näpytellä :)

Salilla käynnistä oon pitänyt kiinni. Pari kertaa viikossa hyvä tulee, ja ensi viikon treenitkin on jo sovittuna. Vähän ensin epäröin ostaa heti kättelyssä pidemmän aiakvälin jäsenyyden, mutta ainakin nyt on "pakko" käydä ettei rahat kulu hukkaan.

Vaikka toisaalta muutenkaan jättäisin käymättä, on se vaan niin hurjan ihanaa kun salilta hikisenä tulee ja pääsee suihkuun, ja koko päivän tietää tehneensä jotain. Ja seuraavana päivänä voi lihaskiouinensa ajatella että ainakin treeni on tehonnut :)

Pari päivää oon näitä vedelly. Ei enää yhtään mulle, kiitos!

Tää viikko on ollu töissä ihan hullunmyllyä, ja oon saanu aika reippaasti juosta. Ja sitten kun en oo malttanu niitä taukojani pitää, niin syömisetkään ei oo ollu mitään huippuluokkaa. Lähinnä sellasta että työpäivän aikana syön kerran rahkaa lisukkeilla, ja sitten seuraavan kerran vasta töiden jälkeen.

Joo, ihan hyvä satsi mutta vois sitä päivän aikana muutakin syödä...

Jännä miten se meneekin aina niin, että jos liikuntapuoli on kunnossa, niin syömiset on jotain ihan muuta. Salipäivinä tulee usein syötyä vähän enemmän, koska mulla yksinkertasesti kroppa huutaa enemmän ruokaa. Sillon onkin helppo muistaa syödä, mutta muut päivät ei nyt viime aikoina oo ihan putkeen menny.

Sitä ruokapuolta siis nyt vähän fiksailemaan, niin ehkä paino vielä hieman putoais alaspäin että pääsisin pysyvästi sinne normipainon puolelle.

Entinen sohvaperuna kävi aamusalilla

Mitat on viimeks päivitetty kesäkuussa, joten ajattelin että päivitän vähän niitä. Olipas mukava huomata että kyllä joka kohdasta on lähtenyt sentti, joistain kohdista parikin! :) Että eipä se paino merkkaa kaikkea, vaikka toki sen parisen kiloa kesäkuusta on lähtenytkin.

Vietän tänään vapaapäivää, ja tein aamulla jotain jota en ois vielä pari kuukautta sitten uskonu tekeväni: Kävin aamusalilla! :)

Oon kokeillu sellasta vatsalihaslaitetta, mutta en saa sitä liikettä millään tuntumaan vatsalihaksissa, vaan jostain syystä tulee tehtyä se liike käsivarsien lihaksilla. Päätinkin kokeilla vatsalihaspenkkiä (onko oikea nimi?).

Pömppiksen poistamisen eteen saa tehdä vielä jonki verran töitä.

Totesin vielä ystävälleni että en taatusti saa yhtäkään tehtyä, kun oon aina ollu siinä niin huono. No, laitoin jalat paikoilleen ja kävin makuulle, ja ihan kevyesti sain itseni nostettua ylös! Olin hieman yllättyny että se olikin niin kevyttä. En tullu laskeneeksi kuinka monta liikettä tein, mutta kyllä niitä olis melkosen määrän kyennyt tekemään. Joten ens kerralla teen liikkeeni siinä penkissä enkä laitteessa.

Ja penkkipunerrus on kans mulle haastava, koska mua pelottaa että onnistun tiputtamaan sen tangon lattialle kun se menee aina ihan vinoon. Rintalihaksille löysin sellasen laitteen joka vähän imitoi penkkinpunnerrusta, joten sillä kokeilin tänään, ja se tuntu helpommalta. Kai näitä voi sitten soveltaa sen mukaan mikä tuntuu parhaalle?

Rintalihaksista ja senteistä puheen ollen, niin niitä senttejä on viime aikoina tainnu eniten lähteä tisseistä :( Tähän asti on suhteessa kaikkialta lähteny samaa tahtia, mutta nyt oon joutunu ostamaan koko ajan pienempiä liivejä.

Ei voi sanoa kun nyyh, mutta näin se vaan menee :(

Elän vaan toivossa että rintalihaksia treenaamalla saa noi viimeset rippeet pidettyä jotenkuten kunnossa, eikä jää pelkkää tyhjää nahkaa jäljelle.

Jospa taas koittais :) (hieman kuulumisia)

Oon niin kauan ajatellu että pitäis ja pitäis, mutta jotenki blogin jatkaminen on aina vaan jääny. Millon ei oo jaksanu, millon ei ehtiny, millon ei oo ollu kuvia mitä laittaa.

Mutta ei tästä tuu mitään, ellei vaan rupea taas kirjottelemaan. Sama juttu kun laihduttamisen kanssa, se vaatii sen pienen itsensä pakottamisen alkuun, jotta homma lähtee rullaamaan.

Mulla olis muuten teille pieni paljastus ;D

Vannoin vielä jonki aikaa sitten, etten koskaan mee salille. Mutta, never say never! Tässä on nyt pari viikkoa oltu ähertämässä punttiksella :)

Mä tiedän ettei muutama hassu salikerta näy missään, mutta nostelutyön ja niiden muutaman salilla käynnin takia oon saanu vuodessa vähän pulleemmat kädet.
Kuvat viime syksy --> tammikuu --> nykyhetki

Ei tää ihan mikään ex tempore-juttu ollu, mutta ystäväni oli niin sitkeä mukaanpyytäjä, että lopulta taivuin ja huomasin että kaikki ne syyt miksen "voinu" salilla alkaa käymään, olikin tekosyitä. Nyt vaan aamuvuoron jälkeen tai ennen iltavuoroa hieman painoja nostelemaan, ja fiilis on sanoinkuvaamattoman hyvä! :D

Toistaiseksi ollaan käyty pari kertaa viikossa, ja ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Lähinnä vielä kokeillaan laitteita, kun ne kaikki on vielä meille melko vieraita. Koko kroppa ollaan koitettu vetää läpi, ja tunnin verran viihdytty treenin parissa, joskus jopa pidempäänkin.

Tää on siis toistaseks vielä vähän sellasta hakemista, mutta ajattelin jossain vaiheessa vähän etsiä netistä sopivia ohjelmia kunhan aikataulut tasaantuu, ja "uskaltaa" käydä yksikseen eikä oo niin paljon kaverin työvuorojen varassa.

Kropan ulkomuodossa ei kesäkuulta mitään eroa (näyttäs jopa että oisin leveempi nyt), mutta josko mun uudella harrastuksella sais jotain muutosta aikaan! :)

Painon suhteen ei oo tullu muutoksia, tässä normipainon rajoilla heilutaan. Herkuttelua oon harrastanu satunnaisesti, mutta jotenkin ei se oo enää tuntunu niin erikoiselta. Eilen söin muutaman sipsin, suklaata ja salmiakkia. Mutta luultavasti ens viikko menee taas ilman herkkuja, ne kun on jokseenkin jääny viikonlopulle jos sillekkään.

Oon kylläkin huomannu että kun herkuttelulle antaa pikkusormen, niin se äkkiä vie sormen kerrallaan ;) Mutta sitten on vaan pyristeltävä irti otteesta. On mukava huomata, että se ei enää oo niin vaikeeta. Käyn vaan peilin edessä ja muistan mikä on syy siihen etten halua herkutella enää.

Sunnuntain possuttelun kunniaks söin lounaaksi nakkikastiketta makaronilla ja oman maan kurkkuja.
Ja päivällisen jälkeen vielä omenapiirakkaa ja pari lakupatukkaa. Aijai! ;)

Painon jumituskin on osaaltaan tehny sen, että mulla on usein vielä todella läskiplösö olo. Tuntuu että maha pömpöttää, ahteri on jättimäinen, allit heiluu ja reidet hölskyy. Peilistä näen edelleen sen saman vanhan jättikokoisen tyypin, kuvista saatan joskus katsoa että oonpas mä hoikka.

Mutta painon tasaantuminen on saanu aikaan sen että silmä on tottunu nyt uuteen olomuotoon, eikä enää muista sitä vanhaa tilannetta mistä lähdettiin. Sen takia ei oo helppo ymmärtää olevansa pienempi. Toivottavasti se vielä joku päivä kolahtaa päähän :)