En vaan saa aikaan kirjotella mitään :(
Enkä näköjään osaa enää syödäkkään fiksusti. Joka päivä kaupasta tarttuu suklaata tai lakua matkaan mukaan, eikä se muukaan syöminen oo kunnossa.
Taas kerran työnteko vaatis enemmän energian tankkausta, mutta kun ei "ehdi" (malta) syödä fiksusti, niin se puutos tulee korvattua iltapäivällä suklaapatukalla. Aamupuuroa oon koittanu syödä, mutta kun täytyy aamuisin jo viiden jälkeen lähteä, niin tuntuu että haluaa nukkua viime tinkaan (eli torkutan herätystä mahdollisimman pitkään) ja sitten ei olekkaan enää aikaa istua alas puurolautasen eteen :(
 |
Keskivartalolihavuus ei suklaalla katoa :/ |
Mä koitin yhdessä vaiheessa munakasrullaa, joka olikin ihan hyvä juttu, mutta se on vähän huono mikäli sitä ei oo muistanu edellisenä iltana tehdä.
Mietin tässä kuumeisesti mikä olis sellanen aamupala, jonka voisin napata mukaan työmatkalle, ja jonka avulla jaksais painaa töitä kolme-neljä tuntia.
Mietin että ostaisin jotain täysjyvä-aamiaismuroja ilman sokeria, ja söisin pikasesti töissä ennen töiden alkamista...No, josko sen jossain vaiheessa keksis.
 |
Montakohan tällasta oon syöny viimesen kuukauden aikana? Aika monta! |
Tää työssäkäynti on tehny laihduttamisen todella vaikeaks. Ne päivät jolloin muistan ottaa eväät mukaan, menee hyvin. Koska mun eväät on aina edellispäivän ruokaa, ja salaattia on myös aina samanmoinen rasiallinen kuin ruokaakin. Mutta sitten kun eväät unohtuu niin mennäänkin vähän heikommilla vesillä :(
Paino on onneks pysyny kurissa, siinä 71-72 kilon hujakoilla pyöritään (normipaino olis 70,5). Sen verran kovaa tahtia oon koittanu paiskia töitä, ettei ne herkut oo ehtiny lihottaa. Mutta lihotti tai ei, niin ei tää mikään tevreellinen tapa elää ole :(
Pahinta tässä on ettei mun edes oikeesti tee iltapäivisin mieli niitä herkkuja, vaan todellisuudessa huomaan sitä suklaata syödessäni että kaipaan ruokaa. Se patukka nyt vaan aina sattuu olemaan niin paljon helpompi napata mukaan.
 |
Tällasilla eväillä mieluummin :) |
Töitä on siis tehtävä, jotta saan homman etenemään. Tällä hetkellä motivaatio alkaa onneks taas nousemaan, varmaan suurilta osin senkin takia että oon tavallaan saanu armahduksen eikä paino oo viikkojen pituisesta herkuttelusta huolimatta humpsahtanu taivaisiin.
Kyllä tästä taas eteenpäin porskutellaan! :)