keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tosi pitkä litannia liikunta-ajatuksista

Noniin. liikunta-aiheista postausta pukkaa :)
Tuli tosi pitkä postaus, joten jos joku meinaa jaksaa lukea loppuun asti, niin suosittelen vaikka eväitä tähän mukaan ;D

Bloggaamisen alkuaikoina, viime kesänä.
Tanssia vesipullojen kanssa.

Pidempään seuranneet jo tietääkin, että mä en oo mikään himoliikkuja, jos nyt liikkuja ollenkaan. En tiedä tuleeko tästä tylsä teksti, jos palaan ihan lapsuuteen asti, mutta jos nopeesti poiketaan varhaislapsuudessa ja sit koitan pikapikaa johdattaa teidät nykyhetkeen? ;D

Eli, meidän isä oli aina kova koittamaan saada mietä innostumaan liikunnasta. Mun veli onkin ollu sellanen yleisurheilija/jalkapalloilija. Itse oisin myös futiksesta ollu kiinnostunu, mutta jotenkin mun veli lyttäs mun haaveet sanomalla että ei musta olis siihen. Olin sillon vielä aika pieni, ehkä eka luokalla, ja otin sillon tosi paljon itseeni.



Isän kanssa käytiin paljon uimassa, ja mä oonkin joskus ala-asteen alkuaikoina uinu jopa kilometrin matkan (uimahallissa).
Lisäks isän kanssa hiihdettiin paljon, ja koitti se pitää meille muksuille pientä kuntorinkiäkin kotona, osti oikein painojakin. Siellä minä 6-vuotiaana nostelin 8-kilon painoa yhdellä kädellä (tekee muuten nykyään varmaan tiukempaa kuin sillon ;D)


Koulussa en tykänny urheilusta yhtään. Liikkatunnit oli suoraan sanottuna perseestä, koska mä olin joka lajissa niin huono, ja vaikken nyt ehkä suoraan minkään kiusaamisen kohteeks asiasta joutunutkaan, niin eipä se silti ollu kauheen kiva kun kukaan ei halunnu mua niiden joukkueeseen. Tein aina jalkapallossakin omia maaleja jne. Joo, olin ihan kökkö.

Vaikken koululiikunnasta tykännyt, niin kävin vapaa-ajalla hiphop-tanssitunneilla, lastenjumpassa, äitin kanssa salilla ja nuorempana jossain satubaletissa jne...

Mutta, arvaatkaa vaan nappasko mikään liikunta sitten enää yläsaste-ikäisenä? No ei todellakaan! Ja siellä ne liikkatunnit vasta inhottavia olikin.
Yläasteikäisen tytön pahin inhotus on varmaan yhteiset liikkatunnit poikien kanssa. Varsinkin uimareissut ja kaiken maailman Cooper-testit, hyi!!!
Ei vapaa-ajallakaan liikunta kiinnostanu, joten jotain satunnaista keilausta lukuun ottamatta en oo oikeestaan sen kummemmin ala-asteen jälkeen liikkunu. Koulussa ne pakolliset, ja muuten oonkin sitten vaan ollu ja loikoillu.

Mun ensimmäisessä pidemmässä seurustelusuhteessa (18-21 vuotiaana) liikuin sitten vähän enemmän. Tein sillon torimyyjän hommia, johon sisälty aikaisin aamulla myyntikojun rakentaminen, tavaran esille laittaminen, vähintään kahdeksan tuntia jaloilla seisten tavaroita myydessä, tavaran kantaminen autoon ja myyntikojun purkaminen.
Lisäks silloinen poikaystävä teki paljon töitä, ja sillä välin mulla oli tapana laittaa musiikki soimaan ja tanssia (tätä oon tehny koko ikäni, pienestä lähtien).

2004 ja n.63kg
Mutta sen jälkeen on tullu taas pienoinen paussi tohon liikuntaan. Tietysti mun työ on fyysisesti raskasta, ja ne päivät kun ei halua/joudu tekemään paperihommia, niin sillon saa vetää tukka putkella. Myönnän kyllä, että vielä muutama vuosi sitten en tehny töitä ihan samalla ajatuksella kuin nykyään. Tein työt hyvin, mutta kyllä sillon oli aika usein myös päiviä kun koitin päästä tekemään niitä kevyempiä hommia.

Nyt on kuitenkin asia ihan toinen. Töissä teen mahdollisimman paljon niitä rankempia hommia, ja mua oikeen ärsyttää jos joudun toimistoon täyttelemään jotain lomakkeita! Ihan jo sen takia, että tiedän että kunhan vedän työpäivän täysillä, niin saan ihan älyttömän määrän liikuntaa kasaan!
Lisäks siinä on se hyvä puoli, että tulee nosteltua paljon painavaa tavaraa, ja kunhan tekee reippaaseen tahtiin niin saa hikeäkin pintaan :D

Töissähän mä en oo kunnolla ollu yli vuoteen. Melkein 1,5 vuotta olin kotona lasten kanssa. Sinä aikana mun liikunta on ollu tosi vähäistä. Oonkin odottanu töihinpaluuta kuin kuuta nousevaa, jotta en joutuis näkemään niin paljon vaivaa liikunnan eteen. Töissä kun sitä on pakko tehdä, mutta kotona sohvakin on vaihtoehto...Ja se alottaminenhan se aina vaikeinta on.

Oon koittanu tän projektin aikana vaikka mitä erilaista liikuntaa; hulaamista, tanssia, Fitness-peliä, kotijumppaa ja painojen nostelua. Mikään ei oo kuitenkaan ollu säännöllistä, ja vaikka välillä on ollu viikkoja jolloin oon saattanu jopa viitenä päivänä jumpata, niin silti enimmäkseen oon ottanu iisisti.


Eniten mä tykkään ihan hyötyliikunnasta. Mä voisin kävellä vaikka koko päivän, jos ollaan jossain retkellä (esim. Korkeasaari) ja mulla on hyvää seuraa.
Mutta pelkkä lenkille lähteminen tuntuu ihan liian vaikeelsta ajatukselta. Ei oo yhtään mun juttu. Välillä oon pakottanu itseni kävelylenkeille, ja kesällä niitä ehkä vielä jotenkuten jaksaiskin tehdä...

Oon siitä ennenkin kirjottanu, mutta suurin syy miksen oo aikasemmin onnistunu laihduttamaan (eli siis yrittänyt kunnolla) on se, että kuvittelin liikunnan olevan siinä pääroolissa.
Mutta eihän se ole! Syömistapojen muuttaminen on kaiken A ja O.

Mutta, ilman liikuntaa ei tämä...


...muutu tällaiseksi

kuva: http://www.flickr.com/


Mä oon ollu ihan ihmeissäni viime päivinä, kun mulla on pyöriny ajatukset kuntosalissa. Tiedän etten vieläkään pysty salilla alkaa käymään (ja luulin etten haluakkaan), mutta jotenkin se ajatus on alkanu enemmän houkuttelemaan.
Ei ehkä niinkään se itse salilla ravaaminen päivittäin, vaan ennemminkin haluisin kokeilla että millasiin painoihin mä kykenisin. Katsoa että oonko mä ihan rapakunnossa, vai jaksaisinko nostaa vähän enemmäni painoa? :)
No, suomeksi siis: Paljonko nousee penkistä? :D

Ehkä nyt senkin myötä, että maaliviiva alkaa jo lähestyä (vaikka vielä kaukana onkin), on pistäny vähän enemmän miettimään tota vartaloa. En tiedä onko ihan kuviteltua, mutta itse väittäisin kyllä että multa löytyy niitä lihaksiakin ihan hyvin, kunhan vaan sais vielä vähän läskiä kuorittua päältä pois. Ei mitkään bodarin lihakset, mutta sen verran että mulle kelpais nämäkin. Paha vaan, että niitä ei varmaan taida täysin saada esiin ilman oikeanlaista liikuntaa :(

Oikein kun pullistaa niin ehkä...

Oon kyllä huomannu, että koko ajan ne lihakset tuntuu vaan paremmin ja paremmin kädellä kokeiltaessa. Ehkä se on vähän eri asia kun täältä läskimmästä suunnasta tullaan alaspäin, niin niiden lihasten tuntuminen on niin mahtavaa. Ehkei lihotessa ookkaan niin siistiä kun tuntee kymmenen sentin kerroksen ihraa lihastensa päällä :D Mutta ainakin mä oon ihan fiiliksissä!


Tossa jo kesällä mainitsin, että yks laji jota ois kiva kokeilla, on tankotanssi. Ois hauska nähdä, että oppisinko mä koskaan kiipeämään siihen tankoon, kun en ainakaan koulussa osaannu niitä köysiä pitkin nousta.

Joogasta tykkään myös, ja sitä voiskin alkaa taas tekemään. Jostain etsis sopivan jooga-DVD:n ja alkais venyttämään itseänsä. Joskus opiskeluaikoina telkkarista tuli joogaa, ja sillon joka ilta joogasin. Muistan, että sen vuoden aikana mulla ei ollu kertaakaan päänsärkyä tai muitakaan kremppoja :)

Pakaraliikkeitä 5-7 kertaa viikossa (kipeenä ei oo toteutunu)

Vieläkin tässä siis mietiskellään, että onko mulle olemassa sellanen yks ja oikee laji. Oon kyllä sen verran nopeesti kyllästyvää sorttia etten edes mun lempiliikuntaa, tanssia, jaksa tehdä kuin pari päivää putkeen ennen kun alkaa maistumaan puulta. Ehkä mä vaan sit oon tällanen ikuinen tuuliviiri, enkä koskaan kykene sitoutumaan yhteen tiettyyn lajiin?

Varmaa on vain se, että jatkuvasti mieli halajaa enemmän liikuntaa. Joka askeleella jonka otan, mietin että se on parempi kuin sohvalla löhöäminen.
Mutta tietysti myöskin sillon kun tuntuu ettei vaan kykene, niin jätän väliin. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän ettei se yhden liikunnan skippaaminen tarkoita, että jäisin seuraavankin kerran sohvaperunaks.

Allinpoistoliike

Mun kohdalla toimii parhaiten se, että sillon kun huvittaa liikkua, niin sillon liikun. Siinä vaiheessa kun nautin liikunnasta, en koko ajan katso kelloa ja mieti että "ei hitto, vasta viis minuuttia menny!"

Joten, ainakin toistaseks jatkan samaan malliin kuin nyt. Teen niitä peppuliikkeitä kun jaksan, nostelen painoja kun huvittaa, vedän bailut pystyyn kun radiosta tulee hyvä biisi, ja tuijottelen ihmeissäni mun kasaan purettua fitness-vannetta kun kävelen sen ohi miettien "ehkä vielä joku päivä".

Hyllylle unohtunut...

En aseta itselleni mitään paineita, mä tiedän että se polte tulee sieltä vielä. Jos ei muuten tule, niin täytyy miettiä että miltä mä haluan niissä biksuissa kesällä näyttää. Sillä sellaset mä päälleni vedän ja meen rannalle, se on ainoastaan musta itsestäni kiinni että roikkuuko maha reunan yli vai ei!

Vielä ois tekemistä...

16 kommenttia:

  1. Mukava postaus liikuntojen pohdinnoista! Kuinka paljon sulla muuten riittää liikkumiseen aikaa nyt kun olet töissä?
    Itse vaan huomaan kodin, työn ja lasten kanssa ollessa, että aikaa ei hirveästi ole... Onneksi on koira joka liikuttaa vuoropäivin mua ja miestä vähintään tunnin lenkin verran ;) Mä olenkin salikäynnit sijoittanut aamuihin mutta aina ei vaan jaksa herätä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne päivät kun mulla on iltavuoro, niin ei tuu töiden lisäks liikuttua ollenkaan. Yleensä torkutaan lasten kanssa kunnes on aika viedä ne hoitoon, ja sit meenkin yleensä töihin juomaan kahvit ja syömään lounaan ennen töiden alkamista.

      Aamuvuoron jälkeen mulla yleensä riittää vielä energiaa liikkumiseen (en kyllä enää oo jumpannu töiden jälkeen, mutta siivoilen ja riehun lasten kanssa yms).

      Siinäkin on vaan se että jos töiden jälkeen menee edes hetkeks sohvalle, niin sinne sitä yleensä jää. Jos pysyy liikkeellä sen aikaa että lapset voi hakea hoidosta (pääsen yleensä kotiin siihen aikaan kun lapset nukkuu hoidossa päikkyjä), niin ne pitää sitten huolen että mamma pysyy liikkeessä :D

      Mä oon aina haaveillu että oisin sellanen joka käy ennen aamupalaa lenkillä tai liikkuisin muuten, mutta mä en vaan oo sellanen. Oon niin aamu-uninen että hyvä kun ehdin töihin :D

      Poista
  2. Oon samanlainen tuuliviiri! Ainut mistä tykkään on pyöräily, se on mun juttu, mutta kun siinä kasvaa reidet, enkä mä halua kanankoipia!
    Itse oon ajatellu että, nyt eka laihduttelen kiloja pois ja sitten alan kiinteyttää, kun sen aika tulee...salille en mee näin rapakunnossa, bodareitten sekaan! (tiedän ettei sais ajatella noin, mutta silti ajattelen).
    Tsempit sinne, loppurutistukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että joku muukin :)
      Mä en edes muista millon oisin viimeks pyöräilly, siitä on kyllä monta vuotta. Sain kesällä fillarin veljeltä, joten ens kesänähän vois vaikka vähän kokeilla.
      Niinpä, eri lajeissa kasvaa eri lihakset. Onhan se kieltämättä aika hauskan näköstä kun reidet on "liian isot" muuhun kroppaan verrattuna :(

      Joo, ehkei pitäis ajatella noin. Suurin osa niistä salilla kävijöistäkin on alottanu ihan perustilanteesta, ei kukaan synny bodarin lihaksilla :D Mutta toisaalta ymmärrän kyllä hyvin tuon ajatuksen.

      Kiitos tsempeistä, toivottavasti itsekin rohkaistuisit salille, jos sulla vaan on siihen mahdollisuus :)

      Poista
    2. Entäs kuntopyörä? Mä poljen ja luen samalla kirjaa.
      Aika menee kuin siivillä. Kun polkee vain kevyellä vastuksella pidemmän aikaa ei kasva reidet vaan mukavasti rasva palaa. PT suositteli mulle just tätä liikuntamuotoa rasvanpolttoon. Lihakset sit jostain muualta:) t. Annika

      Poista
    3. Meillä olis toi kuntopyörä tossa, mutta ei oo paljoa tullu sillä poljettua...Olishan se ihan hyvä ottaa hyötykäyttöön kun sellasen kerran omistaa :D

      Poista
  3. kyllä vähän tekstien perusteella (ainakin edes hiukkasen) vaikuttais siltä että sun mielessä kuitenki koko ajan enemmän ja enemmän pyörii liikkuminen ja eri liikuntamuodot?? esim nyt tuo että salilla käyminen pyörinyt mielessä!

    sulle voi käydä vie niinkin pahasti että se salikärpänen jossai vaiheessa purasee;D

    mun mielestä tärkeintä on että ite nauttii ja tykkää!! Ja mitä blogiaski seuraillu nii kyllähä sun päivät aika usein on hyvin toiminnallisia!! :) ja paino tippuu koko ajan hienoo vauhtia!! :)) ja toi on totta että kyllä se ruokavalio on isompi asia..

    kiva postaus muutenkin:) itelläki kävi mieles jos jossai vaiheessa avais iteki vähä lapsuutta ja omia liikuntakokemuksia sieltä, että missä vaiheessa sitä oikee läsähettiin ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla on itelläki aika outo fiilis, kun tuntuu että oikein tekis mieli liikkumaan! O_O

      Niinpä, saattaa olla että eka palkasta käyn ostamassa salikortin ;)

      Tuleehan sitä tietysti aika paljon päivisin puuhailtua, ihan jo lasten takia. Mutta on mulla silti aikaa olla tässä sohvalla blogeja lukemassakin ;) Tosin yleensä syön välipalan koneen ääressä, ja samalla lueskelen blogeja kun juon kahvia :)

      Se on kyllä hyvä palata vähän taaksepäin ja itse omalla kohdallaan miettiä, missä meni vikaan. Mä ainakin rupesin oikein kaipaamaan muutamaa lapsuuden ajan liikuntaa kun niitä muistelin :)

      Poista
  4. Hyvää pohdintaa liikunnasta. Itsekin olen ajatellut tehdä vastaavanlaista postausta, kun on ollut pakko miettiä, missä vaiheessa on menty vikaan ja tultu tällaiseksi sohvaperunaksi...

    Mun mielestä jonkun tietyn lajin säännöllisyys ei ole tärkeätä, vaan se, että yleensäkään liikkuu. Aina kannattaa kokeilla uusia juttuja, jos se oma laji sieltä löytyiskin.
    Lenkkeily muuten on mullekin sellaista pakkopullaa, ettei oo tosikaan :D Voihan se olla, että siellä salillakin innostut käymään.

    Lihaksia siellä rasvan alla saattaa olla paljonkin. Mä itse kävin mittauttamassa kehonkoostumuksen ja pitkästi yli puolet ruhosta on lihasta. Suosittelen muuten mittauttamaan, sieltä voi löytyä mukava yllätys :)


    Tsemppiä, jään seurailemaan edistymistä.
    Oma blogini löytyy osoitteesta kurvitkuriin.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että kokeilemalla selviää mistä tykhää. Ja toisaaltahan kun tekee vähän eri liikuntajuttuja niin tulee varmemmin käytettyä eri lihaksia :)

      Oon miettiny tota Inbody-mittausta, tarvis vaan selvittää missä sitä vois käydä itsensä mittauttamassa...

      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  5. Ihana toi tankotanssikuva! :) Mä luulen, että sulla penkistä nousee ihan yllättävän paljon, kun minäkin olen musculani ihan kotiäitihommilla hankkinut. Se paljonko on voimaa sit muualla kuin käsissä, voipi olla sit vähän eri asia. ;) Ei sillä, etteikö vois muualtakin olla hyvä. Jatka vaan fiilistelyä niin se oma laji saattaa sieltä löytyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, nopeesti huitasin sen menemään että saan vähän kuvia tekstin piristämiseks :D

      Mulla taitaa eniten olla käsissä ja jaloissa voimaa, vatsalihakset onkin sit aika olemattomat. Ainakaan yhtään vatsapunnerrusta en saa tehtyä... :D

      Poista
  6. Tämä "liikuntahistoria" oli mielenkiintoista luettavaa! Näitä juttuja on hyvä pohdiskella, koska ihmiset ovat tosi yksilöllisiä, ja ne liikunnat, jotka sopivat yhdelle, eivät välttämättä sovi toiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit :) Ei sitä itse edes tajunnu, että mähän oon oikeesti ollu nuorempana ihan ok liikkuja. En ehkä koulussa, mutta noin muuten.

      Ja on oikeesti itselleen tosi silmiä avaavaa kun kirjottaa ajatuksiaan ylös. Sitä tajuaa ihan uusia asioita :)

      Poista
  7. Lohdutuksena voin sanoa että vaikka olisikin ollut nuorempana himoliikkuja, niin sitä ei välttämättä ole enää. Niinkuin mulle kävi.. Kymmeniä vuosia harrastin 4-5kertaa viikossa urheilua melkein Suomen parhaimmistossa ja nyt lasten saannin jälkeen ei vaan kiinnosta mikään. "Vauva"kiloja on melkein 30 jäljellä vaikka pienin on yli vuoden. Ehkä mä kohta alan panostamaan myös itseeni.

    Kt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävä että urheilusi loppui noin :( Toivottavasti kimmoke löytyis taas uudestaan! :D

      Kyllä itsestäänkin täytyy muistaa pitää huolta :) Kun itse on tyytyväinen, niin siitä on helpompaa myös antaa iloa muille :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D