sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Parempia valintoja

Mä huomaan jatkuvasti, että oon parantanu tapojani entisestään. Koko ajan vaan parempia ja parempia valintoja.
Oon nyt jo sellasessa pisteessä, jonka en kuvitellu omalla kohdalla olevan mahdollista. En vieläkään oo luopunu karkeista ja muista herkuista kokonaan, mutta koko ajan on suunta parempaan.

No, ainakin periaatteessa. Alla kuva tämän päivän tarjoiluista, kun kolme ystävääni tulivat kahvilla käymään:

Emäntä vähän innostu.

Kuvasta puuttuu vielä dippikastike vihanneksille, ja valkosipulituorejuusto suolakekseille. Jep jep.
Mutta vaikka ton verran pistin tavaraa tarjolle, niin en mä sentään niitä kaikkia itse syöny. Enkä edes joka lajia.
Kakkua kylläkin vähän liikaa... O_O

Viime päivinä on tullu syötyä aivan liian vähän. Pitkään nukkumisesta johtuvat aamupalan poisjäämiset on vielä ihan ok, mutta kun useampi ateria päivässä jää pois, niin sillon ei ihan mee niin kuin pitäis.
Hyvä merkki on kuitenkin se, että sillon kun näitä päiviä tulee, niin heti mieli pakottaa korjaamaan tilanteen.


Vielä alle vuosi sitten oisin syöny saman verran ruokaa, kuin nyt on koko annos salaatteineen...

...mutta nykyään maha täyttyy ensin kasviksilla, ja lopetan syömisen, kun olen täynnä.

Kasvikset oli eilen ihan minimissä, eli ei todellakaan mulle normaali päivä. Olotilassa ei tollasta yhden päivän ilman kasviksia olemista huomaa, mutta pidemmän päälle varmaan. Mutta ajatukset kuitenkin oli koko ajan niissä vihanneksissa. 
Tarkotus olikin vielä illalla syödä iso salaatti, mutta ton kakun tekemisessä meni sen verran myöhään, että väsyneenä laitoin itelleni ananasrahkan, ja muistin vasta sänkyyn mennessä että ai niin!

Yöllä tuli tietenkin sitten vielä nälkä, kun en ollu päivän aikana muuta syöny kuin pienen annoksen hernekeittoa, lihapasteijan ja iltarahkan. 
Siinä missä ennen oisin napannu karkkeja, juustoa, suklaata ja ehkä jäätelön yöpalaksi, niin päätinkin laittaa kulhoon raejuustoa ja pari kalkkunaleikettä, ja nappasin pari viipaletta pakastekuivattua omenaa "jälkkäriksi".
Parempi valinta, eikö? :)

Tänään korjattiin tota eiliseltä jäänyttä vihannes-/kasvisvajetta syömällä salaattia, dippivihanneksia ja vielä päivälliseksi tämä annos:

2 nakkia, 4 lankkuperunaa.
Lisukkeena raejuustoa, loput dippivihannekset keitettynä, kurkkua, salaattia ja pinjansiemeniä.
Yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen lautaselle ilmesty kyllä vielä pienet määrät sitruunaruohovinaigretteä ja valkosipulikastiketta (majoneesi- ja jogurttipohjainen). Hups! ;)

Mutta ei olis aikasemmin kaks nakkia riittäny. Oisin syöny ainakin neljä, ellen viis. Ranskalaiset ja lohkoperunat yms ei oo koskaan ollu mun herkkua, joten ne ois varmaan ollu aika samoissa määrissä. Mutta nyt otin pari nakkia, ja söin lisäks vähän raejuustoa.
Parempi valinta, eikö?

Sillon viime kesänä...

Luin tossa yks päivä mun vanhoja postauksia. On mulla sillonkin ollu ihan hyvä ajatus että miten tän homman teen, mutta aika hukassa oon silti ollu. Esim. välipalaa oon käyny kaupasta hakemassa, ja paras minkä oon keksiny on metsämarja-kaurapatukat! :D Niin, ja niitäkin olin päättäny syödä kaks! (Tosin oon mä joskus noita vetäny paketillisenkin kerrallaan)


Nykyään kaupasta mukaan tarttuis todennäköisimmin paroteiinipatukka- tai juoma. Tai vaikka rahkaa ja purkillinen ananasta, jos söisin jossain missä mulla olis lusikka saatavilla :)




Muutenkin oon tajunnu, että koko projektin ajan on tullu pieniä muutoksia kerrallaan. Alussa koitin vähän liikaa, ja kuten oon kirjottanutkin, niin se oli sellasta oman tapansa etsimistä. Joka päivä opin jotain uuttaa, ja koko ajan löydän parempia tapoja tehdä asioita.

"Parempi valinta" oli käsite, jota ennen inhosin. Tai no, en kai inhonnu, vaan se muistutti siitä, etten itse kyenny niitä parempia valintoja tekemään.
Ehkä se johtui tiedon puutteesta. 
Tai tottakai mä tiesin, että mun pitäis syödä salaattia enemmän, ja herkkuja vähemmän. 


Mutta en tienny, että jos viikon verran syön sen suklaacroissantin tilalla rahkaa välipalaksi, niin totun siihen. Ja että oikeasti voin tykätä rahkasta, johon ei oo sekotettu kermaa ja sokeria!
En tienny, että mun ei oo pakko liikkua niin paljon että vedän itseni näännyksiin.
En tienny, että voin myös syödä herkkuja, jos haluan laihtua.
En tienny, että voin saada näin paljon painoa pois näin nopeasti!
Enkä tienny, ettei tää oo niin vaikeeta.

Viimenen lause...Tiedän, joillekin se on vaikeeta :( Mutta sillon syyt ovat jossain muualla, kun ainoastaan laiskuudessa ja viitsimättömyydessä. Mun lihavuuden syynä oli enimmäkseen vain se, etten jaksanu tehdä asialle mitään. Ajattelin että sen eteen on liikuttava niin paljon, ettei musta oo ikinä siihen.

Minun, miehen ja esikoisen perjantaiset leffakarkit.
Angry Birdsit on syöty lasten toimesta, renkaat on puoliks syöty miehen toimesta,
ja mun sokerittomat on hädintuskin aloitettu.

Kunpa voisin palata ajassa taaksepäin tietäen sen minkä nyttenkin. Voisin kertoa entiselle, todella lihavalle minulle, että koko homma lähtee pienistä askelista. Ei oo pakko alotta laihdutuskuuria, kuntokuuria tai dieettejä.

Rakas Neiti Michelin!

Osta tänään kaupasta karkin tilalle jotain muuta. 
Kuivattuja hedelmiä, tuoreita hedelmiä, sokeritonta karkkia...
Et ehkä nyt usko tätä, mutta jonkin ajan päästä et tule enää himoitsemaan karkkia kuten ennen.

Pizzerian sijasta käy kaupassa ostamassa ruisleipää, juustoa ja tonnikalaa, ja tee lämpimiä voileipiä oreganolla.

Suklaahimoon juo kupillinen kaakaota, ja laimenna sitä pikkuhiljaa.

Ei se laihtuminen niin suuria uhrautumisia vaadi, kuin mitä kuvttelet. 
Tulokset tulee motivoimaan sinua, ja ennen kuin huomaatkaan, niin perjantai on ilta muiden joukossa. Se ei enää tarkota sohvan valtausta sipsipussi kourassa, megakokoista irtokarkkipussia tai kolme litraa limpparia.

Ei sun tarvitse ajaa Makuuni:n kautta hakemaan karkkia töistä päästyäsi. Et sä kaipaa sitä sokeria. Ei sun oo pakko sieltä Hesestä ostaa hampparia, vaan ota salaatti! Ja vaikka salaatin hintaan kuuluu kastike, niin ei sitä oo pakko ottaa.

Kunpa näkisit tulevaisuuteen, ja tajuaisit miten paljon parempi olo sulla on sitten kun olet laihempi. Ja kunpa tietäisit sen nyt, mitä sitten tiedät.

Älä aloita dieettiä!
Älä kutsu sitä laihduttamiseksi!
Ala vain tekemään pieniä muutoksia, parempia valintoja. Pikkuhiljaa.

Sä pystyt siihen, vaikka luulet toisin.
Minä tiedän, että pystyt siihen!

Terveisin
Tulevaisuuden sinä


Sitten se aikakone.
Haluan sellaisen, jotta pääsen tuon kirjeen antamaan itselleni muutama vuosi sitten.
Tiedän, ei onnistu :(

Kahvin kanssa välipalaksi kakkua ja keksiä,
vai
itse leivottua leipää kalkkunaleikkeellä, raejuustoa ja kiivi?

Mutta voin tämän kuitenkin muille kertoa :) 
Laihtumiskeinoja on monia.
Mutta mun keino on ollu näin yksinkertainen, yhden asian muuttamista kerrallaan.

Oma asennekin muuttuu koko ajan, ja viime aikoina oon tajunnu niin paljon. Suurin hämmästys oli pari päivää sitten, kun mulla oli yks paskimmista päivistä pitkään aikaan. Sellanen päivä olis ennen ajanu mut kuilun partaalle syömisten suhteen, mutta mä vältin sen.
Aikaisemmin tollasten päivien kohdalla ajattelin olevani "oikeutettu" syömään mitä haluan, koska mulla on huono olo. Mutta nyt oon tajunnu, että sellanen tapa vain huonontaa oloa entisestään.

Asiat voi muuttaa, eikä kaikkea tarvitse muuttaa kerrallaan.

P.S. Sain tällaisen purkin kesällä laivatuliaisena.
Aiemmin olisin tuhonnu tällaisen purkin viikossa, korkeintaan kahdessa.
Näitä on vieläkin jäljellä!










14 kommenttia:

  1. Meikäläinen kantaa laukussa lusikkaa =) Yks mun monista uuden vuoden lupauksista, eipä voi marmattaa ja sen verukkeella ostaa jotain muuta kuin sitä rahkaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AIka hyvä :D Tarttis vissiin itekin niitä kertislusikoita alkaa kantaa mukanaan :)

      Poista
  2. Hienoa, että olet sisäistänyt niin paljon ja osaat tehdä terveellisiä päätöksiä :)pienistä askelistahan se muutos lähtee :)

    Mulla kulkee laukussa mukana lusikka & haarukka ja välillä laukussa oli parhaillaan 4 pientä lusikkaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mustakin hienoa :)

      Joo, pitää tosiaan ottaa itsekin tavaks. Yleensä mulla on ollu lusikat lapsille mukana, mutta en oo jotenki itelle tajunnu pitää mukana.

      Poista
  3. Voi jesta, kun hyvä kirjoitus ! Tämä on niin ihana blogi. :-)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana postaus <3

    Ja vautsi, nyt vasta näin uuden bannerin, mielettömän hieno! :)

    VastaaPoista
  5. Mahtava postaus!Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  6. Kirjoitat kyllä niin totta! Pienin askelin siitä tosiaan näyttää tulevan elämäntapojen muutos ja jojoilut jää pois! Oot kyl mainio esimerkki mulle! Perässä tullaan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja mitä edespäin mennään, niin sitä vähemmän kaipaa niitä vanhoja tapoja, ja se muutos etenee ikäänkuin "itsestään" :)

      Tervetuloa vaan!! :D

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D