sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Oma itseni?

Mä tajusin, että en oo pitkään aikaan ollu oma itseni. Näiden ylipainoisten vuosien aikana siis.
Tai oon tietysti ollu aito itseni, mutta oon ollu erilainen kuin muutama vuosi takaperin. Nykyään olo on samanlainen kuin sillon kun viimeks olin tän kokoinen, joskus 2007 paikkeilla.

Tällainen olin kerran, mutten koskaan enää!

Miten paino voikin vaikuttaa niin paljon siihen millainen olo on?
Vaikka sen tietääkin, että isokokoisena ei jaksa samalla tavalla tehdä asioita, ja huono itsetuntokin vaikuttaa moneen asiaan, niin silti se hämmästyttää.

Tällainen olen nyt, mutta vielä haluan muuttua!

Lihavana (no, oon edelleen ylipainoinen) esim. baariin meno oli kyllä ihan yhtä mieluista kuin nyttenkin. Erona on vaan se, että nyt oon enemmän innoissani sen takia että saisin laittaa kivat vaatteet, kuin itse baarireissusta. Aikasemmin innostuin baariin menosta, mutta ahdistuin kun piti päättää mitä laitan päälle.

Tällainen haluan vielä joskus olla!

Viime aikoina oon myös alkanu ajattelemaan, että masukin rupeaa jo olemaan kivempi. Onahn siinä toki vielä vähän (tai siis aika paljonkin) ylimäärästä, mutta en mä välttämättä tarvitse mitään sixpäkkiä että oon tyytyväinen. Kunhan se vaan vähän vielä tosta painuis littanammaks.

Vieläkään en näe alas katsoessa housujen vetskaria, mutta on se silti parempi kuin...

...vielä joulukuussa, jolloin makkara oli aivan järkky!

Aamuherätykset on aina ollu melko lailla pyllystä. Toki herään sillon kun on pakko, mutta en mielellään. Mutta nyttenpä ne ei oo niin minkäänlainen ongelma. Jos väsyttää, niin väsyttää, mutta herään ihan intoa täynnä kun tiedän että saan pian syödä puuron, juoda kupin kahvia ja meikkailla ennen töihin lähtöä.

Ja töihin meno on kivaa! :D Mulla on niin maailman parhaat työkaverit, ja työkin on kivaa. Kyllä, se on raskasta työtä, ja usein tosi kiireistä, mutta mä nautin siitä nykyään niin paljon. Voisko jopa verrata siihen hyvään fiilikseen jonka joku saa salilla käymisestä? :) Ehkäpä!

Tästä kuvasta pian vuosi aikaa.
Jospa tänä vuonna vietettäisiin esikoisen synttäreitä hieman hoikemmissa merkeissä :)

Mutta joka tapauksessa tuntuu että vaikken ulkoisesti ihan vielä oo siinä entisessä minussa, niin henkisesti alan olemaan. Ja se on jo vähintään puol voittoa. Kroppa tulee sitten perässä! :D





14 kommenttia:

  1. Tulevaisuuden kuva 3013?? :)
    Kiva postaus taas,kiitos.

    VastaaPoista
  2. Oot kyllä ihan oikeessa tuon sisäisen tunteen kanssa - mulla, vaikkei painoa olisikaan lähtenyt, mutta olen syönyt ja liikkunut hyvin, on ihan mieletön olo :) Puhumattakaan siitä, kun huomaa painon tippuneen. Ehdottomasti fiilis omasta itsestä ja jaksamisesta on aivan erilainen kuin vaikka puoli vuotta sitten :) Tsemppiä taas jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se on mukavaa :) Ja kun tajuaa miten paljon parempi olo on nyt, niin siitä tulee vielä paremmalle tuulelle! :D

      Poista
  3. Kyllä se vaan kummallisesti vaikuttaa päänkin sisälle. Musta tuntuu kanssa, että alan olla enemmän itseni kuin aikoihin.. Olen myös paljon iloisempi, energisempi, onnellisempi. :) Ja hei, kuvissa upea muutos kesä- ja helmikuun välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että sullakin on samoja fiiliksiä :)

      Kiitos paljon :)

      Poista
  4. Kyllä se ylipaino ja liikakilot vaan vaikuttaa tuohon henkiseenkin tasapainoon. Hienosti olet saanut painoa pudotettua. Kiva katsella noita muutoskuvia. Motivoi meitä lukijoitakin jatkamaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään vaikuttaa, ja paljon :) Ihan mahtava huomata tällanen muutos itsessään :D

      Mä välillä pelkään että kohta joku kyllästyy noihin muutoskuviin ;D Ite tosin tykkään katsella muiden muutoskuvia, joten sen takia oon itekki niitä laittanu.
      Kiva jos niistä saa motivaatiota :)

      Poista
  5. Jee tuolle sisäiselle muutokselle ! Upeaa !

    VastaaPoista
  6. Aina vaan upeaa tuo sun muutos :)
    En koe itsekkään olevani oma itseni näiden kilojen kera. Mun luonne ei pääse esille juuri vaate ongelmien takia ja sitten vaan on jotenkin hiljasempi. Seinäruusu :)
    Miten blogisi käy kun olet tavoitteessasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)

      Niinpä, mä oon tajunnu että sillon kun kiloja oli se 20 enemmän, niin olin jotenkin "lukossa". Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että pystyy melkain mihin tahansa :)

      En oo vielä miettiny asiaa, koska luulen että tässä vielä menee aikaa ennen kuin olen tavoitteessa. Painonlasku kun alkaa näköjään hidastumaan...

      Mutta uskon että jatkan blogia. Luultavasti koitan kirjotella asioista jotka auttais muitakin pudottamaan omaa painoaan, ja tietysti painon ylläpitämisestä :)

      Poista
  7. Se on oikeasti todella kummallista, minäkin olen aivan eri ihminen lihavana, kuin olin silloin joskus. Muutama vuosi sitten yksi sukulainen, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, kysyikin, että mitä ihmettä minulle on tapahtunut. En tiedä miten käy, jos laihdun, en taida enää edes muistaa millainen olin silloin ennen, joten en tiedä millainen olen tai muutunko enää mihinkään...

    Näytät jo muuten todella pieneltä!! Ihan uskomatonta, miten olet pystynyt laihtumaan, vajaassa vuodessa olet saanut itsestäsi ihan eri näköisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes itse tajunnu että olin kilojen kertyessä muuttunu erilaiseksi. Mutta jossain vaiheessa havahduin siihen etten ole oma itseni.

      Kuvista välillä katon että näytän pieneltä, mutta peilistä katsoo kauhea pullukka :( Joinain päivinä taas toisin päin. Vieläkin siis omassa mielessä olen iso...

      Mutta tottahan se on, eroa kesään on tosi paljon! :D Mietin vaan että mahtaakohan sitä koskaan olla tyytyväinen... ;)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D