lauantai 15. syyskuuta 2012

Hot Dog - lauantai

Ruokapäivänä tää ei ollu ehkä se esimerkillisin, saatika liikunnan puolesta.

Ensinnäkin nukuin reippaasti yli puolenpäivän, joten multa jäi aamupala ja lounas kokonaan välistä. Huono juttu, erittäin huono! :(

Ja liikuntaa en oo tehny, kun oon kipee. Mutta se on sanomattakin selvä että ei pidäkkään, vaan kipeenä levätään ja ottelu jatkuu kunhan on tauti selätetty! :)

Nooh,joka tapauksessa, tässä päivän ruoat, jotka on oikein "laihdutusruokaa" ;)

Aamupala:


Lounas:


Välipala/myöhäinen lounas:

Itse tehtyjä hotdog-sämpylöitä, joiden välissä nakki, suolakurkkua, tomaattia, sipulia, dijon-sinappia ja chilikastiketta. Lisukkeena itsetehtyä coleslaw-salaattia.
Itse tehty = miehen tekemä


Päivällinen:

Samaa kuin "välipalalla"
Iltapala:


Niin ja kurkkukivun takia söin vielä Jäätelöäuton minituutin.


Teitä muita alkaa varmasti jo nää vertailukuvat tulemaan korvista, mutta oon ihan oman itseni takia näitä ottanu. Ne piristää mun mieltä, siis nyt kun niistä oikeesti alkaa näkymään muutosta :)

Tässä ensin kuva elokuulta (22.8) ja nyt (15.9) samoissa vaatteissa:


Noiden kuvien välissä on siis kolmisen kiloa, mutta vatsan seutu näyttää aikalailla pienemmältä. Ja mietinkin että oon varmaan seissy noissa kuvissa jotenki tosi eri tavalla, kunnes huomasin että tokassa kuvassa on housut reisistäkin aika löysät...


Ja sitten tällanen kuva, joita lupasin laittaa pitkin matkaa, eli esikoisen syntymästä 9kk verrattuna tähän päivään, eli toisen syntymästä 9kk.


Vähän huonoja kuvia, mutta kai noista jotain näkee...


Oon tässä kovasti miettiny, että tähän työssäkäymiseen tulee nyt neljän kuukauden tauko. Paljonko siinä ajassa ehtii laihtumaan? Muita tuttuja tulee nähtyä niin usein, ettei ne välttämättä huomaa muutosta. Mutta ne työkaverit jotka mut nyt näki, niin huomaakohan ne eroa sitten kun meen takas töihin? :)

Vaikka kirjottelinkin aikasemmin, etten haluais että kukaan huomaa muutosta ennen kun oon "valmis", niin nyt alkaa kuitenkin jo tuntua oudolta kun kukaan ei kommentoi asiaa millään lailla. Ikään kun ei mitään olis tapahtunu. Toisaalta en oo mun sukulaisia tavannu nyt kohta kuukauteen kun oon ollu töissä, joten josko sieltä suunnalta sitten alkas jotain kommenttia tulemaan...

Mä oon aika tuuliviiri mun ajatusten kanssa, mutta samalla kun toivoisin niitä kommentteja, niin mieleen tulee se kiusaantunut tunne, kun joku kommentoi mun ulkonäköä. Ei mua haittaa se, että joku kommentoi, vaan se etten oikeen tiedä mitä mun pitäs vastata kun joku tuumaa että "sä oot tainnu laihtua muutaman kilon?"

Mitä siihen voi vastata? "Jaa, en mä tiedä oonko laihtunu, ehkä mä oon..." Ikään kuin ei jokainen tietäis, että tollasen painon pudotuksen kuka tahansa itsessään huomaa.
Vai kerronko tarkan kilomäärän ikään kuin paljaastaakseni että kyttäilen painoani ja laihdutan? Se on vähän noloa, mutta toisaalta kuka tahansa voi täältäkin mut bongata ja sillon viimeistään sen tietää ;)

No, ehkä mä vaan vastaan että "Kyllä, pienempi olen ja erittäin ylpeä siitä!" :D

8 kommenttia:

  1. No todellakin huomaa muutoksen! Mullahan on yks laihdutusyritys kaatunut siihen kun kiusaannuin niin paljon kaikista kommenteista. Kerran yks puolituttu huuteli tyyliin kaupan toisesta päästä laihtumisesta ja se oli ihan kamalaa. Siihen voi vastata ihan vaan, että kiitos tai, että se on ollut tarkoitus. Itseä vartenhan tätä hommaa tehdään. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, se on ollu varmaan aika epämiellyttävä kokemus kaupassa ihmisten edessä saada tollasta huomiota.

      Totta, itseäni varten tätä teen :) Mukavaahan se on jos muut huomaa, täytyy koittaa ottaa se vaan hyvällä eikä mennä vaikeaks :)

      Poista
  2. Ihan selkea muutos huomattavissa! :)

    Minulle tulee myos kiusaantunut olo kommenteista, tosiaankin haluaisin olla "valmis" ennen kun ruvetaan arvostelemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin ajattelin, mutta nyt kun ei oo mistään tullu kommentteja (paitsi kaikilta teiltä :D ) niin alkaa tuntumaan että mahdankohan mä ollakaan ihan niin paljoa muuttunu kun mitä luulen...

      No, ei kai tässä kauheesti muiden mielipiteistä pitäs välittää, kuten Maijukin sanoi, niin itseään vartenhan tämä tehdään :)

      Poista
  3. Heippa,
    Löysin juuro blogisi ja jään seurailemaan. :D
    Hienoa edistystä -suunta on parempaan! Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seurailemaan! :)

      Kiitos :) Vaikeampaahan tää on vaan koko ajan, kun paino vähenee niin saa enempi tarkkailla mitä syö, mutta rupeaa jo onneks aika hyvin olemaan asiat hallussa :)

      Poista
  4. Jestas mikä ero noissa kuvissa, joissa on keltainen toppi! Ja muka vaan kolmisen kiloa väliä. No tuosta sen näkee, että kolme kiloa ei todellakaan ole mikään turha määrä vaan mieletön muutos :) Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lailla kolme tosta tulee:
      24.9 menin töihin, ja siitä ekana viikkona putos 700g, tokana viikkona 700g ja kolmantena 1 kg. Eli 2,4 kg pudotusta, mutta toi eka kuva otettiin pari päivää ennen töiden alkua, joten siihen perustin että kolmisen kiloa :)

      Huomaa kyllä että oon töissä käyny! Tota työtä kun täysillä tekee, niin kyllä ihminen pienenee :D

      Ja kolme kiloa vaikuttaa kyllä oikeestikin aika paljon, tietysti mitä pienempi sitä on, sen selvemmin eron huomaa.
      Oon aina epäilly näitä viikko ennen juhlia pari-kolme kiloa laihduttaneita, jotka sanoo että kylläpä mekko istuu paljon paremmin. Mutta nyt se täytyy kyllä itsekin uskoa! :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D