Sovin että seuraavan kerran syön herkkuja vasta lauantaina.
Ja se päätös pitää!
Usein oon näitä päätöksiä tehny, mutta hupsista keikkaa se on unohtunut parin tunnin päästä.
Mutta tällä kertaa ei. Tiedättekö miksi?
Tässä tapauksessa ei ollut merkitystä minkälaisen sopimuksen teen, vaan sillä, kenen kanssa.
Ja tällä kertaa sovin lasten kanssa, että näin on näreet. Ja herkuttomuus sopi niillekin.
No, ehkei toi pienempi ymmärtäny mistä on kyse (jos ois, niin varmasti olis pistäny hanttiin ;) ), mutta isompi oli mukana diilissä.
Tänään oisin toden teolla halunnu syödä töiden jälkeen karkkia, ja töissäkin kahvitauolla teki mieli muffinssia. Mutta ei tällä kertaa.
Vaikka kuinka voisin ajatella että tää on ihan höpö-höpö-juttu, ei lapset sitä tiedä että syönkö herkkuja vai en.
Mutta niin se vaan on, heille annettua lupausta en pysty pettämään!
Oot kyllä muuttunu vuodessa ihan huikeesti, vau! :) Makeeeta!
VastaaPoistaKiitos Eli :)
PoistaHyvä diili!
VastaaPoistaMä meinasin eilen kanssa livetä omasta herkuttomuudesta ottamalla pikkumuffinssin, mutta sitten isompi lapsi tuli ja halus itselleen kanssa niin annoin omani ja jäin niin sanotusti nuolemaan näppejä, mutta aie että olin tyytyväinen! :)
Eiks vaan? :)
PoistaLapset on onneks myös näissäkin asioissa välillä hyödyks :)
Meillä toki lapset vinkuu herkkuja sillon kun minä syön, mutta aika usein ne myös vie mun lautaselta kurkut ja paprikat, jos ovat sattuneet syömään omansa! :D