Viikonlopun ajatuksia

Laitan tän farkkukuvan heti tähän alkuun, kun se ei liity oikein millään tavalla muuhun tekstiin :D
Eli kun sanoin etten ottanu lokakuussa kuvaa, niin otin tossa pari päivää sitten uuden kuvan.

Onhan ne vissiin jonku verran istuvammat. Vähän vois vielä vatsa pienentynä, niin olis just sopivat :)

kesä - heinä - elo - syys - marras

Mites muilla meni viikonloppu?

Mulla ainakin oli melko hyvä viikonloppu viimeviikkoiseen verrattuna. 

Viime viikonlopun leffailtahan meni ihan plörinäks, kun vedin herkkuöverit. Tällä kertaa osasin hillitä itteni.
No, ainakin melkeen:

Mun leffaherkut näkyy valkosella dippilautasella, ja sitten noi mandariinit oli makeannälkään.
Mutta, jos tarkkaan katsotte, huomaatte että lautasella on tyhjä kolo.

Sen täytin sipseillä.
Jep.

Montaa en syöny, en läheskään niin monta kuin oisin halunnu.
Mutta kuitenki söin.

Ja kyllähän sekin oli arvattavissa, että kun esikoisen kanssa leivottiin isukille kakku, niin piti sitä itsekin vähän maistaa. Yks pala aamulla, ja toinen illalla.
Ja tossa äsken muutama pieni karkki. Ja tais tässä kolmen päivän aikana upota myös kolme Domino-keksiä.

Että eihän toi ihan täydellisesti menny, mutta...

Jättipussi pakastevihanneksia.

Jauhelihataikinaa vuoan pohjalle, vähän vihanneksia väliin, ja loppu taikina päälle. Ja uuniin.

Herkku-jauhelihamureke :)

Jännä vaan että nyt viime aikoina viikonloppu on ollu mulle taas viikonloppu. Vielä jokin aika sitten osasin ajatella että ne on päiviä siinä missä muutkin. Mutta nykyään, kun perjantai saapuu, ja kun lapset nukkuu, on jotenki "pakko mennä" kaapille hakemaan herkkuja, ja sama jatkuu sunnuntaihin.

Tosin, oon kuitenki vähän viisastunu:
Perjantainakin oli illalla ihan mieletön herkkuhimo, mutta eipä meiltä oikeen mitään löytyny. On siis ihan fiksua pitää kaapit tyhjänä herkuista! :)

Perjantain tonnikala-makaronilounas.

Luulen että viikonloput on saanu entisenlaisen merkityksen siksi, kun mulla oli niin kauan univajetta. Päivät lasten kanssa tuntu paljon raskaammalta kuin tavallisesti, ja kun mies vihdoin oli viikonloppuna kotona eikä kaikki asiat ollu mun harteilla, niin onhan siinä eroa arkeen.
Kai mä aloin taas palkitsemaan itteäni kun olin jaksanu koko pitkän viikon.

Mä oon vähän välillä sellanen pohdiskelija. Pelailen esim. pasianssia ja käyn samalla kaikkia mieltä painavia asioita läpi päässäni.

Asiat ei miettimällä parane?
No joskus paranee :)

Mun mielestä onkin hyvä koittaa miettiä, mistä vastoinkäymiset johtuu. Asiat on paljon helpompi ratkaista, kun ymmärtää syyn niihin.

Joten vinkkinä muillekin, että sillon kun tuntuu että projekti jumittaa tai mennään takapakkia, niin sitten vaan hetki aikaa ajatuksille. Yleensä se "ahaa-elämys" tulee jossain vaiheessa, ja asioita on helpompi lähteä korjaamaan :)

Kuorintaa ja pilkkomista

Onks siitä oikeesti niin paljon vaivaa?
Kuorimisesta ja pilkkomisesta siis.

Kyllä se tän projektin alussa siltä tuntu. Ei ois millään jaksanu alkaa pilkkoa niitä vihanneksia. Ja jos ne vielä joutu kuorimaan, niin no thanks!

Jotenki se ei enää tunnu yhtään niin työläältä. En tiedä mistä johtuu, mutta enää siinä ei mene kun pieni hetki, ja kasvikset sekä vihannekset on lautasella :D

En oo perustamassa mitään aloittelijan kokkikoulua, mutta ajattelin vähän kertoa millaisia kuorimaveitsiä mulla on käytössä. Meinasin vaan laittaa tällasen tekstin, jos joku muukin tuskailee sen kuorimisen ja pilkkomisen kanssa :D

Ensinnäkin, tää perinteinen kuorimaveitsi:

Ne pitäis oikeesti heittää roskiin, mutta oon pitäny niitä varalla, jos vaikka muut sattuu olemaan pesussa. Mulle tällainen kuorimaveitsi on ihan vihoviimeinen. Kädet tulee kipeeks, ja kuorimisessa menee ikuisuus!


Tässä on mun lempparit:

Tän oranssin ostin reilu vuos sitten Vantaan varistossa olevasta keittiötavara-kaupasta. En tiedä onko kyseistä kauppaa enää, mutta luulis noita olevan missä tahansa keittiötarvikkeita myyvissä kaupoissa.
Tässä on siis muovinen hieman käyrä kahva, ja terä kääntyy hieman jotta pyöreitäkin vihanneksia pystyy hyvin kuorimaan.

Tää onkin perunan ja muiden pyöreämpien vihannesten kuorimisessa ihan paras! Porkkanaa tällä ei mun mielestä oo niin hyvä kuoria.



Porkkanan ja muiden "suorien" kasvisten kuorimiseen käytän tällaista:

Tää kuorimaveitsi on muistaakseni miehen mummon vanha. En tiedä löytyykö tällaisia enää mistään. Se on tavallaan samanlainen kuin tuo oranssi, mutta toi terä on jotenkin sellaisessa kulmassa, että porkkanasta kuoret suorastaan lentää irti! :D

Katselin tässä yks päivä kun ystäväni kuori porkkanoita, vanhanaikaisella kuorimaveitsellä. Ensin hän leikkas porkkanasta päädyt pois, ja sen jälkeen rupes höyläämän sentti x sentti-kokoisia kuorenpalasia porkkanasta irti.

Mä otan porkkanan, höylään pitkiä kuorenpalasia kerrallaan pois, ja sitten leikkaan päädyt pois. Jos päädyt leikkaa vasta kuorimisen jälkeen, niin porkkanaan ei jää kuorta sinne päätyihin, kun pilkkoo ne päädyt irti siitä kohtaa mihin lopetti kuorimisen.


Sillon kun en vielä tällä kuorimaveitsellä tajunnu porkkanoita kokeilla, niin käytin tätä, jokaisesta kodista löytyvää työkalua:

Toimii!!

Jep, juustohöylällä saa tosi hyvin kuorittua vihannekset!



Paprikan pilkkominen on ollu aina inhottavaa. Varsinkin kun esikoinen on ihan hulluna paprikaan, niin sitä on joutunu muutamankin pilkkomaan.
Ennen tein toisella tapaa, mutta äskettäin näin jossain ulkomaalaisessa kokkiohjelmassa tosi näppärän pilkkomistavan:

Pohja irti.

Kansi irti.

Keskiosa sivusta auki.

Siemenkota pois.

Suikaloi tai paloittele, mielen mukaan.

Kannan ympäriltä syötävät osat irti.

Pohjasta palasia.

Mun mielestä aika simppeli homma, eikä jää yhtään siemeniä kaivettavaks. Ja kaikki syötävät osat saa helposti käyttöön. Tosta joskus jos jaksan niin "taitan" paprikan kannan irti, jolloin se irtoaa siististi ja saan koko paprikan yläosan syötäväks :)


Vielä vois tähän loppuun laittaa sipulinpilkkomisvinkin, jonka opin myös kokilta:

Alaosa irti, mutta kanta jää paikoilleen.

Kuori sipuli ja halkaise.

Leikkaa sipulinpuolikas keskeltä, mutta ei kantaan saakka.

Leikkaa syiden suuntaisesti, mutta jälleen kerran ei kantaan saakka.

Leikkaa syiden vastaisesti, ja saat hienoja, pieniä sipulikuutioita.
Kannan voi joko heittää pois tai silputa pieneksi.

Tää on ollu mun mielestä tosi hyvä keino pilkkoa sipuli, se kun tahtoo aina "paeta" kun sitä leikkaa. Ton kannan säilyttämisen ansiosta on jotain josta pitää leikatessa kiinni, ja sipuli pysyy kasassa :)

Ihania pilkkomis- ja kuorimishetkiä! :D

Vähän unesta ja punnitustulos

Eilen jäi postaus välistä, koska menin kerranki ajoissa nukkumaan.
Eli kymmeneltä! O_O
Nyt onki melko levänny olo, vaikka yö meni pienissä pätkissä lasten flunssan takia. Mutta silti :)

Ei meiän makkari, vaan Scandic (?) Varkaus.

Iiris oli omassa blogissaan kirjottanu unen vaikutuksesta palautumiseen.
Elämä on kyllä paljon helpompaa jos on saanu kunnolla nukkua! :D Tässä on tosiaan nyt viimeset kolme viikkoa menty vähän heikommanlaisilla yöunilla, ja viimeinen viikko siitä on nukahtamisaika ollu reippaasti aamuyön puolella. Ei oo vaan saanu nukuttua.

Nyt koitanki olla ottamatta enää päikkäreitä, että saisin illalla paremmin unta. Noi päiväunet on ollu melkeen väistämättömiä kun on päivisin meinannu nukahtaa pystyyn, ja se on vähän vaikuttanu illalla unensaantiin. Ja sit ollaanki oltu oravanpyörässä.
Jospa siis nyt viime yön jäljiltä kykenis tänäänkin nukahtamaan vähän aikaisemmin, että pääsis taas jotenkuten fiksuun unirytmiin.



Nää mun pikku nuhanenät on niin reppanan oloisia, ja itteäkin hirvittää että tulee flunssa. Kauheesti aivastuttanu, mutta viime aikoina en oo niin herkästi tullu kipeeks. Terveellinen ruoka ja lisääntyny liikunta varmaan on auttanu asiaa.
Jos sais taas nukuttua kunnon unia öisin, niin ehkä säästyn tälläkin kertaa :)

Mutta se siitä aiheesta.


Tänään on torstai, eli tänään oli taas punnitusaamu :D
Ja tulos oli tosi hyvä: -900 grammaa! :)
Paino tällä hetkellä 80,7, eli tosi pieni matka kasikympin alitukseen. Sitä odotellessa ;)

Mulla on nyt käyny useemman kerran niin, että kun paino on jumittanu, niin oon "masentunu" ja syöny vähän enemmän herkkuja. Ja sitten onkin taas paino lähteny laskuun.
Noitahan on kaikkia teorioita että kun syö liian vähän niin keho menee säästöliekille, eikä sitä laihdu. Ja ne jotka noudattaa esim. fitness-ruokavaliota, pitää tankkauspäiviä. Joten vissiin tää pudotus johtuu tosta herkuttelun ja liikunnan yhdistämisestä. Jännä :D

Mulla oli muutama kuva otettuna tälle päivälle, mutta sitten keksinki niistä ihan oman postauksensa, joten siitä lisää huomenna. Nyt iltarahkalle ja nukkumaan! :)

Aamuyön tsemppihenkeä! :)

Vaatekassi käyty läpi!

Kyse on siis sellasista vaatteista, jotka oli menossa kirpputorille myyntiin. Tuskastelin niiden kanssa muutama vuos sitten, kun oli vihdoin tullu aika luopua niistä. Olin varma, että en enää koskaan oo sen kokoinen että ne vaatteet mahtuu mun päälle.

No, ei ne ehkä vieläkään kunnolla mulle mahdu. Mutta nyt on jo toivoa asian suhteen! :)

Anteeks jo etukäteen tökerösti taustasta irrotetut kuvat. Oon tehny näitä nyt niin paljon, etten jaksa joka ilta väkertää noita reunoja siistiks. Koitin nyt kuitenkin saada sellasta jälkeä että vartalon mallin näkee.

Aivan liian pieni, ja vielä kauan.
Meni takas kassiin ja komeron perälle.

Liian pieniä vaatteita oli muutama, ja sitten oli näitä jotka mahtu kyllä päälle, muttei näytä hyvältä :(

Apua!

Muotoilevat alusvaatteet ois ehkä kohdillaan?

Mietin tässä että miten mulla on taas viime aikoina ollu niin läski olo? Järkeilin, että oon nyt sellasessa hassussa vaiheessa kahden vaatekoon välissä, eikä kummatkaan koot oikein istu. Vanhat vaatteet (44/46) rupeaa olemaan sellaset vähän väljän tuntuset, eikä kaikki housut enää kumartaessa meinaa pysyä kunnolla ylhäällä. Mutta toisaalta 40/42 on vielä auttamattoman pieniä. 

44 on siis sopivin koko, mutta niissäkin on jo vähän väljää...

Ja koska inhoan liian isoja, roikkuvia vaatteita, niin oon nyt pitäny niitä pienempiä. Siks ajattelin että tää mun läski olo johtuu siitä, kun pidän "liian pieniä" vaatteita. Ja samalla mietin että nauraakohan kaikki kun oon pukeutunu makkarankuoreen...

Vaikeeta, kun olo ois tietysti paras niissä pienemmissä vaatteissa, kun ne kerran menee päälle. Mutta olo on silti vähän sellanen että kaikki roikkuu yli reunan. Dilemma! ;)

Tää mekko alkaa muualta kohta olemaan melko hyvä, mutta tisseistä liian tiukka.

Mä nyt koitan taas tsempata itteäni ajattelemalla että kyllä mä vielä noihin vaatteisiin mahdun! Kun usko meinaa loppua, niin mun on vaan pakko katsoa vanhoja muutoskuvia.

Ihan oikeesti, vielä toukokuussa olin kauhee pullukka! Joo, en oo vieläkään mikään hoikka, mutta niin paljon hoikempi kun edes kuvittelin voivani enää olla. Jos oon pystyny tällaiseen suoritukseen, niin kykenen kyllä vetämään tän projektin loppuun asti!

Alla vielä kuva itselleni todisteeks siitä, että kaikki on mahdollista. Eikä oo tarvinnu kituutella millään kaalikeittodieetillä :)

Viimeinen kuva on syyskuun lopulta, eli varmaan vielä paremmin istuis nytten :)

Motivaatio on siis palannut! Kiitos kaikille tsempeistä, nyt mä jaksan taas kannustaa teitä muita! :D

Sehän onnistu! :D

Tässä sitä kirjotellaan. Siitä voi varmaan vetää johtopäätöksen, että mörkö ei tänään vieny mua! ;)

Päivä meni siis just niin kuin pitää :)

Ja eniten ylpee oon siitä, että vaikka oli ihan mieletön karkkihimo, niin en käyny pussista ottamassa yhtäkään. Suljin pussin, ja jemmasin sen kaapin ylähyllylle.

Oon nimittäin sen verran laiska, etten taatusti hae jakkaraa sen takia että saisin yhden karkin ;)

Viime yö taas meni aika heikosti, mutta jotenki väsymyksestä huolimatta jaksoin tänään tanssahdella. Jopa tunnin verran, eli melko hyvin. 

Ja söinkin ihan passelia ruokaa, ilman herkkuja.

Aamupala

Pieni hätä meinas iskee kun tajusin, että meidän kaikki vihannekset on loppu. Pakkasessakaan ei ollu muuta kuin keittojuureksia, joita en välttämättä halua lautaselle ruoan kaveriks, vaikka keitossa maistuukin. 

Mutta sitten onneks löysin pussillisen herne-maissi-paprikaa, joka oli pakastimessa väärässä laatikossa. Ja illaks mies toi kaupasta kurkkua.

Lounas.
Makaronia, jauhelihakastiketta,
eiliseltä jäänyttä porkkanaraastetta ananaksella sekä he-ma-pa.

Olis siis pitäny tänään käydä kaupassa, mutta neljän tunnin yöunien jälkeen en jaksanu lasten kanssa ruveta kaupassa käymään. Se kun on aina oma projektinsa. Pukea lapset, nostaa autoon, autosta kauppaan, kaupasta autoon ostoskassien lisäks, ja autosta sisälle ostoskassien kanssa. 

Olishan sekin tietysti hyvää hyötyliikuntaa, mutta en vaan tänään kyenny.

Huomenna aattelin väsätä kalakeiton. Pääsee ne keittojuureksetkin hyötykäyttöön :D

Välipala

Unohdin muuten sanoa, että sillon perjantaisen juhlinnan takia päätin käydä sunnuntai-aamuna vaa´alla. Ajattelin että varmaan noi viinakset ja parin päivän mässyttely on tehny tehtävänsä. Mutta tulos oli tasan sama kun torstaina. 

Joo-o, taidankin vaihtaa vaakaan uuden pariston! ;)

Kanakastiketta ja riisiä.
Ei oo ketsuppia, vaan chilikastiketta!

Tänään on vatsa ollu ihan turvoksissa. En tiedä että tuleeko noiden herkuttelujen turvotus näin jälkeenpäin, vai johtuuko jostain muusta. 

Söin eilen kyllä melko paljon chilikastiketta, ja tänään sama juttu. En oo pitkään aikaan sitä käyttäny, mutta se sopi tosi hyvin miehen tekemään kanakastikkeeseen.

Muistelisin kuulleeni että chililläkin on joku rasvaa polttava vaikutus? 

No, polttaa se tietysti sitten muutenkin, että se ei ehkä oo se paras laihdutuskeino :D Tosin mä en sitä laihdutuksen tai rasvanpolton takia syöny.

Iltapala

Mutta johtupa se vatsan turvotus mistä tahansa, niin toivottavasti se on huomenna ohi. Löysin nimittäin meidän varastosta vielä yhden "kirppisvaatekassin". En tienny että sellanen vielä oli, kun muistelin että oon heittäny kaikki loput vaatteet pois/lahjottanu ne. 

Ei ne kaikki vaatteet siinä kassissa ollu mun, mutta osa. Joten jos huomenna vatsa olis taas normalisoitunu, niin pääsis kokeilemaan! :)

Viime kerralla kirppiskassista löyty jo päälle meneviä vaatteita,
vaikkei ehkä vielä ollu ihan niin hyvännäköiset päällä.

Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!

Jätin tänään Zumban väliin.
Koska väsytti.
Paljon!

..........

Söin tänään melko hyvin.
Aamupalaa en.
Koska nukuin pitkään.

..........

Söin myös karkkeja.
En montaa.
Ne oli eilen jääny pöydälle kulhoon.
Olin heikko.

..........

En oo ainakaan kahteen kuukauteen ostanu itselleni herkkuja kotiin.
Mutta niitä löytyy täältä silti.
Muut on tuonu niitä.
Ottaa päähän!

..........

Lepoviikko?
Ei ainakaan liikunnan kannalta, keskiviikkoon saakka tanssin joka päivä.
Mutta syömisten suhteen kyllä.

Vois olettaa että seuraava vaakatulos on huono. Mutta turha sitä on voivotella.

Ei enää?

Miks musta tuntuu tältä? Onhan näitä huonoja hetkiä ollu ennenkin, ja niistä on selvitty.
No siksi, että nyt oon mässänny menemään ihan olan takaa, ja samalla se vanha ajatus "syödään nyt kun tää on muutenki jo menny pieleen" rupes taas kolkuttelemaan takaraivossa.

Tuntuu että oon lähtöpisteessä. En tietenkään painon suhteen, mutta ajatusten suhteen. Motivaatio on onneks vielä olemassa, ja se on hyvä juttu. Mä tiedän että mä pystyn jatkamaan. Ja tiedän, etä mitä pidempään jatkan tätä lipsumista, sen vaikeampaa on taas päästä ruotuun.

Aloin tänään miettimään näitä viime päiviä, ja yhtäkkiä tuli oikein kylmät väreet: Jos saavutan tavoitepainon, niin miten mä onnistun siinä pysymään, jos olen näin heikko?

Laihtumisen myötä olo on ihan mielettömän hyvä. Vaatteet mahtuu, ja on kaikin puolin parempi olla.
Jos asia on niin jo nyt, en osaa edes kuvitella miltä musta tuntuu sitten kun pääsen tavoitteeseen! Haluanko oikeesti tuhota mun tähänastiset saavutukset, saatika mahdollisuuden koskaan saada tietää miltä musta tuntuu painaa alle 70 kiloa?

En!
En halua olla enää lihava!
En halua enää ikinä XL-osastolta vaatteita!

Haluan kyetä istumaan tuolilla pelkäämättä että se romahtaa!
Haluan hankkia meille trampoliinin ja hyppiä siinä lasten kanssa!
Haluan kehdata mennä rannalle bikineissä!
Haluan saada ihailevia katseita!
Haluan pukeutua nätisti, ja tuntea oloni hyväks näteissä vaatteissa!
Haluan tuntea oloni ylipäätään hyväksi!

Ei pahalla possua kohtaan, mutta mä en enää halua tuntea oloani tällaiseksi.

Hitto vieköön, mässäily loppu tähän! Mä haluan kaikkea tota edellä mainittua. Mun on pakko ottaa itseäni nyt niskasta.

Tänään ei oo ollu niin huono päivä enää, ja huomenna on täydellinen päivä! Lupaan sen itselleni.
Herkuton päivä, ja sopivasti liikuntaa.

Ja tähän loppuun otsikon lause:

Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!

Mitä hittoa mä oikeen itelleni teen??

Näin tässä sitten kävi:

Torstai:

Näkkäri kinkulla - ok
Paistettuja silakoita ja peruna - ok
Kahvia ja omenarahkapiirakkaa - huono
Kahvia ja pala Sacherkakkua - huono
Nakkeja ja salaattia kastikkeella sekä limpukka kinkulla - ok
Siideriä - huono

Perjantai:

Kaurapuuroa ja limpukka kinkulla - hyvä
Nakkikastiketta ja muusia sekä etikkakurkkuja - ok
Kahvia ja pipari - ok
Kahvia ja karkkia, suklaapala ja pari vaahtokarkkia - huono
Kanasalaattia ja täytettyä patonkia - hyvä
Sipsejä, karkkia, lonkeroa, boolia - huono
Tonnikalasalaattia ja mandariini (lauantain puolella) - hyvä

Lauantai:

Tonnikalasalaatti - hyvä
Proteiinipatukka - ok
Naudanpaistia, valkosipuliperunoita, pippurikastiketta ja "kurkku-paprika-feta"-salaattia - ok
Kahvia ja suklaamuffinssi - huono
Karkkeja, poppareita - huono
Cashewpähkinää ja rusinoita - hyvä

Mun tarkotus olis että 80% syömisistä (vähintään) olis sellasia joiden perään vois kirjottaa "hyvä". Eipä vaan ole! Ja "huono"-vaihtoehdot on ollu määrällisesti tosi isoja.

Ei, en oo eläny vanhan elämän mukaista viikonloppua, mutten uudenkaan. Siltä väliltä kylläkin, mutta valitettavan lähelle vanhoja tapoja oon päässy :(
Joten nyt mietinkin että mikä tässä on homman nimi? En halua luovuttaa, enkä aio luovuttaa! Joku kuitenkin tökkii, ja pahasti! :(

Tulosten puute? Joo, luultavasti.
Tai en voi sanoa ettei tulosta ois tullu, mutta se on ollu viime aikoina tosi huonoa. Joku ehkä huomaskin sivupalkista, että torstai-aamun punnitus oli 100 grammaa plussan puolella.
Ja siitä se syöminen sitten lähti heittämään häränpyllyä. Se oli vasta mun toinen plussatulos koko viiden kuukauden projektin aikana, mutta tällä kertaa se tuntu tosi paljon pahemmalta kuin ennen.

Ei noi jenkkakahvat tosta sula jos jatkan tähän malliin...

Perjantainahan mä olin tupareissa. Lähtövalmisteluja tein kolme tuntia. Olin koko viikon odottanu juhlia innoissani, ja varsinkin sitä baariosuutta, kun en oo projektin aikana vielä kertaakaan käyny baarissa. Ajattelin että onpa ihanaa, kun pitkästä aikaa baariin voi laittaa kivat vaatteet ja näyttää hyvältä.

Muistatteko tämän paidan?
Kokeilin myös sitä, mutta ei näyttäny kivalta :(
Mutta sainpahan muutoskuvan ;)

No, laitoinpa sitten ne vaatteet päälle jotka olin suunnitellu laittavani. Katsoin peiliin, ja meinas itku tulla! Siis hyi yök! Ihan  kamalan näköistä :(
Kokeilin kaikki mahdolliset vaattee läpi, eikä mitään fiksua löytyny.
Kaikki tiukemmat paidat paljasti pömppövatsan ja makkarat (ja tää ei ollu itsesäälinen kommentti vaan totta), ja kaikki löysemmät paidat peitti ne vähätkin muodot mitä vartalosta löytyy, ja näytin vielä isommalta :(
Lopulta vaan laitoin jotain, ja ajattelin että ihan sama.

Juhlissa taisin sitten vähän siinä ahdistuksen kourissa käydä sipsikulholla liian tiuhaan. Boolia uppos myös, ja pieni hiprakka sai himoamaan suolaista entistä enemmän! Ja suolasennälkään söinkin ensin salaattia, mutta sipsit houkutteli enemmän.
Kun tarpeeks sipsiä oli syöny, niin karkit himotti. Ja sitten taas suolasten sipsien kimppuun.

Miksi ei leffan kanssa syöty tätä?
En tiedä.

Ja tänään? Ei tarpeeks ruokaa päivällä, ja leffailta kavereiden kanssa. Se oli siinä.

Jos on ollu huono päivä, niin ketuttaa. Nyt on ollu huono viikko, eli kerrataanpa se seitsemällä. Eipäs, vaan kuudella. Mutta silti :(
Luulis että toi vaatekriisi ois kannustanu olemaan syömättä niin paljon hyvää, mutta ei. Siinä kävi ihan päinvastoin. Ja ilmeisesti toi humaltunu tila saa mut heittämään kaikki uudet tavat kaivoon. Onneks ei turhan usein tuu juotua.

Tällaiset tulokset tekee hyvän mielen :)
Jos haluan jatkossa samaa, niin nyt kova ote niskasta!

Mulle on tullu muutama uus lukija äskettäin, tervetuloa! :)

Se on vissiin nyt vaan pakko tehdä itselleen lupaus että tää säilyy laihdutusblogina eikä muutu lihoamisblogiks.
Vaikka toki nää huonot kaudet kuuluu väistämättä mihin tahansa projektiin. Aina ei vaan suju. Kyse onkin siitä, että löytääkö taas takas oikeelle polulle. Onneks en ihan sentään vielä metsän keskelle eksyny :)