Itsekuri koetuksella, toden teolla siis!

Siis mitä tää on??
Mun alko tehdä mieli lauantai-pussin karkkeja!!
Mä en oo syöny tai edes nähny lauantaipussia moneen vuoteen, ehkä kymmeneen.
Mistä tää himo nyt tuli?

Siellä niitä olis...

Karkkeihin en oo kajonnu kahteen päivään.
En kylläkään usko että ne karkit siellä säilyy parasta ennen-päiväykseen saakka, mutta nyt mä sinnittelen niin kauan kuin pystyn!
En kiellä itseäni syömästä niitä, vaan sen sijaan mietin että kumman valitsen: karkit vai vaatteisiin sopimisen?

Mulla on tapana iltasin ottaa pari xylitol-pastillia suuhun hammaspesun jälkeen.
No, "ihana" mieheni (saatoin illalla tempun jälkeen kutsua häntä joksikin muuksi kuin ihanaksi), oli päättänyt laittaa siihen pastillipurkin viereen palan Tobleronea.
Se oli vissiin olevinaan joku hyväkin vitsi!
Mutta siinä se on edelleen.

Että sellanen källi!

Jumankekka, musta alkaa tuntumaan että oon ylittäny itseni! :D Se että oon pystyny kerrankin elämässäni vastustamaan kiusausta näin hyvin, ja näin helposti saatavailla olevista herkuista pysymään erossa, aiheuttaa ylpeyttä itsessäni.

Eihän tähänkään menny kuin reilu yhdeksän kuukautta... :S

Joo mä tiedän, kolme postausta peräkkäin pelkästään herkkuasiaa! Mutta minkäs teet, ne on nyt koko ajan päällimäisenä mielessä!
Mä vaan mietin että millon tulee se hetki, jollon mun itsekuri ei enää riitä. Luultavasti jos vielä pari päivää jaksan sinnitellä, niin se himo ei enää oo niin suuri ja alkaa helpottaa.

Että hillitse siinä sitten itses, kun kaapista löytyis tällasia...

Vaikken karkkeja syönytkään, niin tänään elin muuten "paheellista" elämää:
Lounaalla pistin ranttaliks ja tein uunilohta.
Päällä ruokakerman lisäks kuohukermaa ja Créme Bonjouria. Ja lisukkeeksi pussimuussia (koska olin tänään tosi laiska), jonka tein maitoon, ja lisäsin vielä voita!
Hyi minua, eihän tällä tavoin voi laihtua?

Mutta tässä ruoassa ei oo mitään vikaa, ei edes laihduttamisen kannalta. Aina oon uunilohen tälleen tehny, välillä smetanaakin vielä joukkoon! :D
Syödyn ruoan määrä vaikuttaa, ei niinkään se että onko ruoassa kermaa vai ei.

Ja sitten vielä toinen oikein dieetinvastainen ruoka, possunugetteja ja lohkoperunoita! Annos melko lailla saman kokoinen kuin toi lohiannos, mutta salaatti ilman fetaa.
Toisaalta dippailin nugetteja HP-kastikkeessa (katsoin muuten että siinä on melko vähän sokeria, joten sitä vois syödä useemminkin jos haluaa jotain "soossia" ruoan kanssa).

Nojoo, tällanen päivä siis tänään :)

Salmiakkihimooooooo!!

Yhteen kommenttiin jo vastasin, että en mä kyenny eilen olemaan niistä karkeista erossa, eikä se ylähyllylle laittaminenkaan pelastanu asiaa.
Äkkiäkös mä siihen kaapin juurelle tuolin vetäsin, ja kourallinen karkkia naamaan!

You are always on my mind...

Tänäänkin mun ajatukset pyöri koko ajan niissä karkeissa!
Siis tältäkö esim. tupakanpolttoa lopettavasta ihmisestä tuntuu?? Ihan järkyttävää.
Mä tiedän että ne karkit on siellä kaapissa, ja mun tekee ihan hirveesti mieli niitä.

Hetken mulla kävi mielessä että kiipeen taas sinne karkkipurkille, mutta sitten muistin mekon.
Niin, sen pitäs olla parin viikon päästä mulle sopiva.
En voi syödä karkkia, en vaan voi!

Pakko mahtua tähän, ei siis enää karkkia!!

Tiedättekö muuten minkä totesin auttavan naposteluhimoon?
Avaa rypälerasian keittiön työtasolle!

Joka kerta kun menee keittiöön ja tekee jotain mieli, niin voi siitä napata rypäleitä. Mä oon suorastaan kaksin käsin ahminu niitä karkinhimoissani, mutta enpähän oo kajonnu karkkiin! :)
Jes!
Tästä lähtien siis laitan aina tohon työtasolle jotain fiksua naposteltavaa kun mulla on pienikin tunne että tekee mieli napostella! :D

Ensimmäinen (pieni) blogiarvonta

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Nonniin, vihdoinkin sain aikaan etsiskellä jotain arvontavoittoja, joten tässä olis mun blogin ensimmäinen arvonta.
Mun mielestä arvonta on kiva tapa muistaa lukijoita, ja kiittää kaikesta tuesta tän projektin aikana. Te ootte ollu ihan mielettömän isossa roolissa, ja ilman teidän tsemppejä en olis onnistunu edes puoliks näin hyvin! <3

Ongelmaksi valitettavasti muodostui nyt vähän se, ettei mun taloudellinen tilanne anna myötä mihinkään kovin isoihin ja kalliisiin palkintoihin :( Tässä arvonnassa on siis nyt vain tällaista pientä juttua, ja koitan sitten seuraavan kerran katsoa jotain muuta.

Mutta tässä siis arvonnan kolme palkintoa:

1. Punaiset geelikynttilät 3 kpl.

Kunkin kynttilän pohjalla on kolme ruusun terälehteä. Kynttilät ovat tuoksuttomia.


2. Siniset geelikynttilät 3 kpl.

Kunkin kynttilän pohjalla on pieniä simpukoita. Kynttilät ovat tuoksuttomia.


3. Omenan malliset jälkiruokakulhot 6 kpl.

Mulla on itselläni samanlaisia, joita käytin mallina. En oo siis niitä käyttäny jotka on laatikossa! :)
Kulhot ovat lasia, ja kestää konepesun.


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Maaliskuun muutoskuvat ja iso kasa karkkia

Taas on melkolailla kuukaus vierähtäny edellisistä vertailukuvista, joten olis jälleen niiden aika.

Tällä kertaa laitan poikkeuksellisesti vielä kuvan, jossa on viimeiset kolme kuukautta. Kuvien välissä ei oo montaakaan kiloa, tammi-helmikuun välillä n. 2 kiloa, ja helmi-maaliskuun välissä n.1,5 kiloa.
Mutta senttejä on mittauksen mukaan kuitenkin lähteny.

Kuvista ei kuitenkaan eroa näe, vaikka vaatteissa hieman jotain eroa tuntuukin.
Just tän takia oon ilonen että seuraan näitä kaikkia juttuja, että vaikka yhdestä ei näkis muutosta, niin jostain toisesta sen huomaa :)

Mutta, tässä siis tammi-helmi-maaliskuu:

Mä en vieläkään tiedä miten mun mekon kanssa käy :(
Tässä ois nyt 2,5 viikkoa aikaa vielä saada paremmin mekko sopimaan päälle. Vois olla joku muotoileva alusasu harkinnan arvonen, mutta jotenki en usko että saan aikaseks käydä sellasia ostamassa.

Viimesessä 2,5 viikossa on tällanen "ero":

On ihan eri vaate päällä, joten vaikea arvioida mitään...

No, jos ei toi sininen mekko mulle oo sillon hyvä, niin laitan jotain muuta. Ei auta. Ois vaan kiva kun sais ton hemmetin vatsan vähän litteemmäks, että vaatteet näyttäs kerrankin kivalta päällä!
Ja katsokaahan muuten vielä mitä sain laivatuliaisena:

Fishermaneissa ei oo sokeria, joten ei haittaa vaikka niitä söis. Ja niissä on se hyvä puoli että jos tulee liikaa syötyä, niin siitä saa aika pirullisen koston ;D
Lakrisalitkin menee eteenpäin jakoon.

Mutta Fishermanien lisäks noi pingviinit ja iso salmiakkipurkki jää mulle.
Eilen illalla niistä jo söin, ja tänäänkin houkutus kävi liian suureks kun ne aamulla tönötti siinä keittiön pöydällä. Nyt ne on turvallisesti kaapin ylähyllyllä, jonne ei ilman tuolia yletä. Eipähän tuu koko ajan napsittua!

Tosin on meillä vielä suklaatakin ihan kauheen iso kasa. Ne ei oo mun, vaan miehen, mutta ei se estä mua niitä syömästä. Täytyy nyt vaan koko ajan pitää se tavotemekko mielessä, jospa sais sillä tavoin pidettyä itsensä erossa karkeista... ;)

Tosi pitkä, mutta ehkäpä jollekin tärkeä :)

Musta tuntuu että en oikein keksi mitään kirjotettavaa. 
Ne pahimmat kilot on pudotettu, ja nää viimeset istuu niin tiukassa, että tuskin vähään aikaan mitään radikaalia pudotusta tapahtuu. 

Ajattelin että tän tekstin omistan alotteleville laihduttajille. Toivon että joku tänne löytää, ja että tästä on jollekin apua.

Tätä postausta varten mietin viime vuoden alkua, ja tilannetta jossa olin. 
Olin vähän aikaa sitten saanut lapsen. Olin kotiäiti. 
Ajattelin olevani ihan ok kokoinen. Tiesin olevani ylipainoinen, mutta silti mietin että en mä nyt niin lihava ole. 
Kuitenkin pikkuhiljaa tajusin mikä tilanne oikeasti on, ja kun vaakalukema lähenteli sataa, niin ymmärsin että on pakko tehdä jotain! 

Nää kuvat oli pieni herätys todellisuuteen! :(

Oon aina ollu normaalipainon ylärajalla, pari kertaa menny ylipainoisen puolellekin. Mutta vasta kuutisen vuotta sitten aloin lihoamaan kunnolla. 

Oon "laihduttanu" milloin milläkin konstilla, mutta ilman tuloksia. Ainoa jolla oon laihtunu, on ollu sillon kun en oo sitä tarkotuksella tehny. Eli sillon kun oon ottanu rennosti. Vapaa-aikana kotosalla tanssinu, tai sitten työnteon kautta saanu liikuntaa. 
Joten viime vuonna olin sen ajatuksen äärellä, että mun on pakko alkaa liikkumaan, jos haluan laihtua. 

Onks pakko jos ei tahdo?

Jostain kuulin, että pitää liikkua ennen aamupalaa, jotta rasva palais. Joo, tosi hyvin sopii tällaselle "aamuvirkulle". Mä en todellakaan rupea mihinkään pakkaseen menemään aamulenkille neljän aikaan!! Se ei oo yhtään mua varten, ja jos mun on pakko alkaa liikkumaan, niin antaa sitten koko asian olla!

Karppaamiset sun muut dieetit oli myös niin muotia, ja ihmiset sai niillä tulosta aikaan. Mutta ei, en mä pysty luopumaan mistään kokonaan. 
Eräs työkaveri laihdutti karppaamalla montakymmentä kiloa, mutta heti ku söi pari viikkoa normiruokaa, niin hupsis, vaakaluku pompsahti ylös! Ei siis dieettejä mulle, mä en pysty loppuelämääni elämään kurissa ja nuhteessa.

Karppaaminen ei oo mun juttu, mä tarviin välillä myös näitä!

Johan ala-asteella toitotettiin ruokaympyrää ja lautasmallia, ja sen jälkeen sieltä sun täältä on tullu tietoa että syömällä oikein laihtuu. Mutta uskoinko sitä? No en. 
Ajattelin vaan että "niin varmaan! Siihen tarvitaan ainakin kymmenien kilometrien lenkkejä päivittäin, salilla käyntiä, herkuista luopumista, ruoan punnitsemista ja helvetin hyvää itsekuria!" 
Vai tarvitaanko? En mä oo ainakaan tarvinnu. 

Sain yks kerta kommentin (Anonyymilta, yllätys yllätys!) jossa sanottiin suunnilleenkin että kymmenen kilon pudotus ei oo mikään ylpeyden aihe, vaan kerran kun pieraisee niin ne kilot lähtee. 
No ei nyt ihan, mutta ei tää oo ollu edes lähellekkään niin vaikeeta kuin mitä ajattelin. Ei mun oo tarvinnu alkaa rehkimään, ei oo tarvinnu luopua herkuista, eikä muutenkaan "kärsimään". 
Tein vaan asian kerrallaan. 

Pierasemalla ei saa tällasta aikaan puolessa vuodessa, mutta ehkä ton vatsan turvotuksen saa ;)

Aluks ajattelin että lisään veden juontia, koska sitä käsketään kaikkialla juomaan. 
No, vesi ei ehkä oo se parhaimman makuinen juoma, kun siinä ei oo hiilihappoa eikä sokeria eikä väriaineita. Mutta kyllähän tuo menee. En välttämättä vieläkään juo viittä litraa päivässä (vai mitä lie suosituksia niitä nyt on), vaan juon vettä kun on jano. 

Juon vettä ruoan kanssa. Juon vettä huvikseni. Oon koittanu korvata kaikki mun juomat vedellä (paitsi kahvi ja tee). Ja ei, en vielä projektin alkaessa kesäkuussa juonu aina vaan vettä. 
Limu oli helppo jättää pois, koska sitä tuli harvemmin edes ostettua meille. Mutta mehua tykkäsin juoda, ja alkuun teinkin mehusta vaan vähän laimeempaa. Maitoa oli myös pakko juoda. 

Mutta kappas vaan, kun vetää hanasta niin kylmää vettä kun mahdollista, ja laittaa vaikka pari jääpalaa sekaan, niin 9 kuukautta myöhemmin sitä ei edes muista millon olis juonu muuta kuin vettä :D 
Mutta tietysti jos joskus tuntuu että haluan lasin maitoa, limua tai mehua, niin annan mennä. Sitten taas seuraava lasillinen täyttyy vedellä :) (Hyvä vinkki myös baari-iltoihin!)

Simply the best!

Ja sitten sanottiin että pitää syödä viis kertaa päivässä. 
No, eihän siinä periaatteessa mitään ongelmaa ollu, mutta aamupalaa en ollu tottunu syömään. Ja syy miks usein jätin aamupalan väliin, oli että mulle tuli siitä parin kolmen tunnin päästä uudestaan nälkä.

Oon sittemmin tajunnu, että aamupalan tarkotus onkin nimenomaan se, että antaa hyvän startin päivään. Kolmen tunnin päästä aamupalasta pitäskin pikkuhiljaa alkaa tuntumaan että jotain vois vaikka haukkasta lounaaksi, ja siitä taas kolmen-neljän tunnin päästä sama toistuu. 

Aika hurjaa, että joku näin simppeli asia on jääny aikanaan kokonaan tajuamatta. Kun syö aamupalan, niin tulee melko varmasti syötyä myös kaikki päivän muuta ateriat, sen sijaan että vetelis nälkäänsä päivällä jotain myslipatukkaa, ja sitten illalla kauheet herkkumätöt naamaan. 

Kuten oon jo aikasemmin maininnu, niin projektin alkuaikoina kokeilin kaikkea herkutonta viikkoa yms. juttuja. Mutta eihän siitä mitään tullu. Koska en mä voi kieltää itseltäni mitään. Ei mulla löydy tarpeeks itsekuria jotta osaisin istua kuola poskella katsomassa vierestä kun muut vetelee karkkia. 

Eikä toimis myöskään se yks herkkupäivä viikossa, sillä mitä jos oon päättäny että lauantai on mun herkkupäivä, mutta maanantaina meen kaveri x;n luo kahville, ja torstaina kaveri y:n luo kahville, ja niillä on kummallakin varta vasten jotain hyvää kahvin kanssa. 
Tai jos joku kutsuukin ex-tempore johonkin syömään sunnuntaina, ja tarjoaa jotain ihanaa jälkiruokaa, ja mä oon just edellisenä iltana vedelly karkkipäivän kunniaks kauheen määrän herkkuja. 

Joku vois tähän todeta että eihän niitä herkkuja oo pakko mielin määrin karkkipäivänäkään syödä, eikä kylässä aina tarvitse ottaa niitä jälkkäreitä. Mutta kyllä niitä on pakko ottaa! Mä oon päättäny että musta ei tuu laihduttajaa, joka kieltäytyy kaikesta ja on “tylsä”. 
En siis missään nimessä väitä etteikö yks herkkupäivä viikossa, tai herkuttomuus kokonaan olis parempi kuin mun tapa, mutta musta itestä tuntuis pahalta olla ainoa joka kieltäytyy kun joku on esim. jotain leiponu. Siitä en siis luovu! 

Mä meen siis sillä tyylillä, että herkkuja saa syödä vaikka kerran päivässä, kunhan kohtuus säilyy. No, en ihan joka päivä syö, mutta tässä mun motto onkin että: jos syöt tänään vain vähän, niin voit huomennakin syödä. 

Sokeriton vs. sokerilliset.

Ja entäs se liikunta? 
Sohvaperunahan mä oon. Tai no, olin? En oo enää ihan varma, ainakin musta tuntuu että sohvalla vietetty aika on vähentyny. 
Mutta tää oli siis se syy miksen koskaan alottanu kunnolla laihduttamista, koska tarvii liikkua! 

Mä kuitenkin väitän, että vaikka olis ihan patalaiska, ja sohvassa on pyllynmuotoinen kulumajälki, niin ihan pelkillä ruokatapojen muutoksilla ja herkkujen vähentämisellä (ei välttämättä poisjättämisellä!!) saa jo paljon muutosta aikaan. 

Parin kilon pudotus tuli mulla pelkällä syömistapojen muuttamisella, ja siitä sain motivaatiota vähän liikkua. Harmi vaan että alotin taas tuttuun tapaan ihan itselleni väärällä tavalla, eli asetin tavoiteajan joka mun on “pakko” jumpata, ja se aika oli vielä kaiken lisäks melkein aina yks tunti! Eiiii näin! 
Tajusin että jos haluan oikeesti joskus nauttia liikunnasta edes jollain tapaa, niin se homma pitää tehdä ihan toisella tapaa. 

Ihan lemppari! :D
P.S. Maha on sopivasti housujen resorin sisällä piilossa ;)

Siispä muutin strategiaa. Jos vaikka luin netistä jonkun blogista että tulipa liikuttua, näin jonkun muutoskuvia, tai sain muuten vaan pienenkin kimmokkeen liikkumiseen, niin liikuin. Ja heti kun tuntu ettei enää kiinnosta, niin rysähdin sohvalle. 
Sillä miks pitää pakottaa itsensä liikkumaan? Jos liikkunasta jää paha maku suuhun, niin en mä ainakaan seuraavana päivänä enää oo yhtä innoissani. 

Joten löysin itelleni sopivan tavan. Nykyään jos tekee mieli tanssia, niin laitan musaa soimaan, ja kun en enää jaksa, niin teen jotain muuta. Otan vaikka käsipainot, ja niillä huitelen menemään satunnaisia liikkeitä satunnaisessa järjestyksessä. 
En laske toistoja, en mieti että hei katsokaapas miten läski jumppaa jo toistakymmentä minuuttia. Mä vaan teen sitä mitä mun tekee mieli tehdä, ilman mitään sen kummempia vaatimuksia itseltäni.

If you feel like you want to do it, then do it! :D

Jostakusta tää voi tuntua naurettavaltakin tavalta, mutta mä en oo menossa mihinkään fitnesskisoihin, eikä mua niin haittaa jossei mitään kauheeta sixpäkkiä löydy. Mä oon vaan onnellinen jos (ja kun) paino putoaa, ja kun nautin edes hetken aikaa liikunnasta :) 

Ja koska oon suhtautunu liikuntaan rennolla asenteella, niin oon huomannu että enemmän ja enemmän haluan liikkua. Tuntuu että en enää osaa olla koko päivää paikoillaan. 
Painonpudotuksesta oon saanu energiaa, ja tuntuu ihan uskomattomalta että esimerkiks pääsen lattialta istumasta nousemaan jaloilleni ilman käsien apua! Siis monelle ihan itsestäänselvyys, mutta melkein satakilosena se ei todellakaan onnistunu! 


Mutta tärkein asia on kuitenkin ajatustyö, ja kaikki se mikä mielessä liikkuu. 

Itse lähdin ehkä vähän väärällä ajatuksella liikkeelle, nimittäin pakottamalla itseni väkisin laihduttamaan. Mutta kokemusksesta viisastuneena kertoisin silloiselle itselleni, että muuta vaan rauhassa asia kerrallaan. Alota vaikka juomalla pieni lasi vettä päivässä. 
Tai syö kymmenen lastua vähemmän sipsejä kuin yleensä telkkarin edessä. Pienennä hitusen verran anooskokoja. Syö edes kerran päivässä porkkana, salaatinlehti, tomaattiviipale, omena...mitä vaan sellasta. 

4 kuukautta.

Se muutos ei tietenkään tapahdu heti. Vaikka syöt tänään viis kurkkuviipaletta, niin ei se vaaka huomenna näytä kymmentä kiloa vähemmän! Mutta ne viis kurkkuviipaletta on jo askel parempaan suuntaan.

Itselle blogi on ollu tosi hyvä apuvälinen laihduttamisessa, ja suosittelenkin jokaiselle että kirjoittaa omat ajatuksensa johonkin. Paperille, koneelle, mihin tahansa...Ihan vaan vaikka itselleen, mutta pääsee vähän tutkimaan omia mietteitään.

Ainakin omalla kohdalla monesta herkkuputkesta on selvitty, kun pikkasen katsoo taaksepäin ja miettii että miten mä jouduin siihen tilanteeseen, oliko kyseessä kyläily vaiko kenties se että kaapit oli pullollaan herkkuja. Ajatuksia kirjottaessa mä saan ainakin jatkuvasti "ahaa-elämyksiä" :D
Ja on myös mukava selailla omia vanhoja postauksia, ja lukea että mitä sillon onkaan päässä liikkunu (vai onko mitään ;D )

Vaa´alla olis hyvä käydä korkeintaan yhden kerran viikossa, vaikka onkin tosi vaikee aluks pysyä siitä pois. Yhden päivän painon muutos ei kerro kokonaisuudesta mitään, eikä välttämättä edes se viikonkaan. Itsekin oon miettiny että alkais vähentämään punnituksia kahden viikon väliin.

*Muokkaus: Lyijypallo laitto mulle tonne alas kommentin, josta tajusin etten selittäny mitenkään sitä miks mun mielestä harvempi vaa´alla ravaaminen on parempi. Eli tottakai jos osaa suhtautua isompaankin vaakalukemaan positiivisella mielellä, niin voi käydä vaikka useemman kerran päivässä, mutta jos aamun punnitustulos pilaa koko päivän, niin ehkä fiksumpaa harventaa.

Jos karkeasti sanon, niin kakalla käyntikin vaikuttaa aika huomattavasti punnitustulokseen! ;D
Punnitse siis aina samoissa tai saman tyylisissä vaatteissa, aina aamulla ennen aamupalaa, mutta vasta vessassa käynnin jälkeen. Koita laittaa vaaka aina samaan kohtaan, tasaiselle alustalle. 

Tee itsellesi "lähtötilanne", josta voit verrata tuloksia. (Tämän voi tehdä missä vaiheessa tahansa, aina on mukava nähdä edistystä)

Mittaa lähtömitat. 
Ota kuvia itsestäsi liian pienissä vaatteissa, alusvaatteissa, kasvoista. Kameroissa on yleensä itselaukaisin, jonka avulla saa suht helposti itsestään kuvia jos ei kehtaa muita pyytää.

Kun kaikki nää on tehty, niin sulla on kasassa motivaattorit. 
Pian huomaa että vaakalukema on kilon pienempi, tai ehkä että vyötäröstä on lähteny sentti. Mahdollisesti farkkujen nappi menee kiinni, vaikkei vetskari vielä mene. Kun lähtötilannekuvia vertaa nykyisiin, saattaa nähdä pientä muutosta. Kohta vaakaluku onkin viis kiloa pienempi. Huomaa että farkut jotka vähän aikaa sitten oli kireet, meneekin sutjakkaasti kiinni. Sentit karisee. 

Motivaatiopulan varalle on hyvä ottaa kuvia.
3 kuukautta.

Mutta entä jos niin ei käy? Pitääkö sillon heittää kirves kaivoon ja todeta että aivan sama, ei tästä mitään tule? No ei todellakaan! 
Jos on terve ihminen, niin ei oo mitään syytä miks ei laihduttaminen onnistu, kunhan syö fiksusti. Ei liian vähän, ei liian paljon. Sen verran että nälkä lähtee, ja jaksaa seuraavaan ateriaan saakka. Ei venytä ruokaväliä liian pitkäks, ettei tuu kauheen kova nälkä.

Kannattaa myös pitää aina varuilla mukana jotain pientä välipalaa (vaikka sitten se proteiinipatukka), jonka voi syödä jos tuleekin jotain yllättävää päivän aikana, ettei ehdi syödä sillon kun pitäis. Tässä on muuten mullakin opittavaa, en jaa täällä mitään neuvoja että näin PITÄÄ tehdä, vaan tän oon ihan itse kokemuksen kautta todennu.

Ja sitten vielä tärkein:
Ei saa ikinä luovuttaa! 
Jos menee huonosti, niin peli ei oo silti menetetty. Mieti aina että jos nyt nollaat ketutuksen syömällä itseni ähkyyn suklaalla, niin olet vaan kaumepana tavoitteesta. 

Tee homma rennolla otteella, pilke silmäkulmassa. Älä stressa vaikka välillä menee pieleen, vaikka sorrut viikko toisensa jälkeen. Ota virheistä opiksi, mutta älä surkuttele vaikka toistat niitä. Tee aina parhaasi, ja koita vähitellen muuttaa sekä ruokailua ja liikuntaa sellaiseksi jota pystyt loppuelämäsi noudattamaan.
Anna itsellesi aikaa sisäistää asiat. Vaikka se on kuinka vaikeaa, niin tuloksia pitää malttaa odottaa. Niitä tulee kyllä, kun vaan jaksaa jatkaa! 

Mä onnistuin, joten ihan kuka vaan voi onnistua!
Jep, kulunut lausahdus, mutta se on niin tosi. Jos joku oli patalaiska läski, niin minä! En ois viitsiny tehdä yhtään mitään laihtumisen eteen, odottelin vaan että joku tiedemies keksis sen laihdutuspillerin! 

Ja 23 kilon pudotuksen jälkeen voin todeta, että mä en oo oikeesti kokenu tätä vaikeeks. Mun ei oo tarvinnu luopua mistään, eikä myöskään käydä niillä kello neljän aamulenkeillä. 

Tsemppiä kaikille!! :D

Lyhyt ja turha. Mutta tulipahan postattua ;)

Mitäs mä sanoin? Paino nousi.
Enhän mä eilen muistanu punnita itseäni, mutta tänään kävin aamulla vaa´alla. Eihän toi luku paha ollu, ja pieni hinta neljän päivän herkkuputkesta: +400 grammaa.
No, se unohdetaan nyt ja jatketaan eteenpäin :D

2 viikkoa sitten oli vielä näin paha, eli alan luopumaan toivosta että ehtii... :(

Mulla on se mekkotavoite tälle kuulle, eli kolmen viikon päästä juhlissa haluan sopia hyvin mun siniseen mekkoon, jota en oo vielä käyttäny kertaakaan, muuten kun ottanu itestäni kuvia se päällä.
Ja jos haluan siihen sopia, niin pitää vähän kiristää tahtia.

Kolmessa viikossa ei ehkä ihmeitä tehdä, mutta ainakin vois syödä fiksusti että napa olis kuun vaihteessa vähän pienemmän välimatkan päästä selkärangasta!

Tosin joulukuussa oli vielä kauheempi, mutta onhan tossa välissä pari kuukautta, nyt mulla on vaan kolme viikkoa!

Keskiviikkona käytiin lasten ja koiran kanssa lyhkäsellä pulkkalenkillä hakemassa pajunoksia. Koira veti mua, ja minä lapsia. Oli siis molemmat kädet venyneitä lenkin jälkeen, kun molemmat lapset istu samassa pulkassa, ja meillä on tollanen 42-kilonen haukku ;D

Eilen musiikkia soimaan, ja vedin 20 minsan tanssit, ja sen jälkeen saman verran jumppaa. Vähän käytin käsipainoja, tein vatsalihasliikkeitä, punnerruksia ja sen semmoisia. Ihan sen mukaan miltä tuntu, ja sen verran mitä jaksoin. Ja vaikka venyttelin, niin tiedän tehneeni jotain. Miten lihaskipu voikin olla niin mukavaa? :)

Tää nyt oli taas maailman turhin postaus, kunhan halusin vähän kertoa että tulipahan vapaapäivinäkin liikuttua, eikä pelkästään työpäivinä ;D

Huomenna taas (ehkä) jotain fiksumpaa!

Sateen jälkeen paistaa aurinko - kunhan sen suostuu näkemään :)

Vuoristorata.
Nimenomaan sellasta pitkin tuntuu tää laihduttaminen menevän.
Välillä ollaan onne huipulla, ja seuraavassa hetkessä kieritään itsesäälissä ja mietitään miksei se paino laske (vaikka just syötiin suklaata, ja pullaa, ja karkkeja, ja jätskiä, ja...ja...)

Parin päivän surkuttelun jälkeen ajattelin kerätä taas parempaa mieltä jostain. Kun en sitä painon laskemisesta tuu tällä viikolla saamaan, niin kokeilin sitten niitä senttejä.
Tärppäsikö?
No todellakin! :D
Kaikista paikoista oli hävinny vähintään puol senttiä. Viimeks mittasin kolme viikkoa sitten.

Sitten ajattelin vielä katsoa eroa kuvasta näissä vaaleissa housuissa, joita pidin lauantaina. Ne tuntu niin kovin väljältä, että oli pakko ottaa kuvia. Nyt on vähän huono kuvakulma, mutta kyllä ton eron housujen istuvuudessa huomaa :)
Ihanaa! :D

Vielä on mahaa...ihan liikaa!

En tiedä miltä housut ois viime kuussa näyttäny, varmaan melko samalta kun ei enää niin isoja muutoksia tapahdu. Mutta sama se, noissa pidemmän aikavälin kuvissa on eroa, ja siitä tuli hyvä mieli :D

Mä oon tänään syöny taas niinkun pitääkin.

Puurossa ei tänään mustikoita, koska jotenkin se ajatus nyt tökkii.
Söin sen sijaan puuron jälkeen omenan :)

Peruslounas.

Mies oli tehny maanantaina pullaa, ja niitä olsi vieläkin tossa pöydällä. En oo syöny yhtään, en edes maistanu. Jokaisen aterian päätteeks on tehny mieli jälkkäriä, mutta en oo ottanu mitään.
Jännä miten normaalisti ei tee niinkään herkkuja mieli, mutta kun on vetäny muutaman päivän putkeen herkkuja, niin niitä himoja on koko ajan.

Mutta kokemuksesta tietää, että tää on väliaikasta, kestää pari päivää ja menee ohi kunhan pysyy tiukkana.
Huomenna tosin on "pakko" syödä kahvin kanssa jotain pientä, kun mennään kylään. Mutta se on sitten siinä, päivän ainoa herkku. Ja melkein lupaan itselleni, että viikon viimenen herkku.

Oon viikonloppuna lasten kanssa kolmisteen kotona, kun mies lähtee rilluttelemaan. Oon odottanu sitä kun kuuta nousevaa.
Telkkari ihan vaan mun käyttöön kun lapset nukkuu, ja omaa aikaa sohvalla röhnöttäen.

Vähän nyt kaduttaa että viime viikonloppu ja alkuviikko meni pieleen, koska nyt en voi herkutella yhtään.
Mutta toisaalta, nykyään tykkään niin paljon dippivihanneksista ja muusta sellasesta, että kyllä mä jonkinmoiset illanistujaiset saan itselleni järkättyä :D

Nyt meen katselemaan Hyvät ja huonot uutiset, ja teen ylläolevien kuvien mukaista rahkaa. Paitsi en laita muromysliä, vaan leseitä.
Mukavaa loppuiltaa kaikille! :D

Herkkumorkkis --> läskiplösö-olo --> uuteen nousuun?

Oon taas ihan liikaa luottanu työnteon maagiseen voimaan.
Ajatellu, että on ihan ok vedellä pilvin pimein herkkuja, kunhan vaan töissä repii täysillä.
Että raskaan työpäivän jälkeen ei pieni määrä suklaata haittaa.

Mutta väärin meni.
Tottakai se haittaa.

Mulla oli niin pitkään hyvä olo, paino laski ja mieli oli korkeella. Sitten kämmäsin viikonlopun, ja tässä ollaan! Kilo painavampana kuin torstaina, ja vatsa kolme kertaa isompana.
Musta jopa tuntuu, että vatsaan on ilmestyny uus, isompi makkara :(

Tää kuva on joulukuulta, mutta maha on taas tollanen!

Oon taas tekemässä saman virheen kuin toisen raskauden jälkeen: ajattelen, että paino laskee itsestään. Ettei mun tarvitse tehdä asian eteen yhtään mitään.
Miks mun mieli tekee mulle tällasia kepposia?!
Miks en voi vaan pysyä tiukkana, ja päästä sinne tavoitteeseen?
Mä oon laihduttanu jo niin kauan, että luulis että oisin jo oppinu jotain.

Mutta ehkä mä oonkin oppinu?
Huomaan tosi nopeesti kun mulla alkaa mennä homma alamäkeä, ja korjasin tilanteen heti. Viime vuoden alussa en edes tajunnu kun jotain meni pieleen, enkä vielä viime syksynäkään osannu reagoida tarpeeks nopeesti.

Ylihuomenna ehkä tulee plussatulos. Tavallaan hyvä niin, jospa se taas antas vähän miettimisen aihetta.
Ei sillä, tää päivä on menny tosi hyvin. Mutta vielä ois tekemistä.

Tänään en laittanu salaattiin kastiketta.
Kuva on vanha.

Aamupalalla en vieläkään syöny puuroa, mutta söin pari rieskaa kalkkunaleikkeellä kahvin kanssa.
Välipalaksi rahkaa rypäleillä.
Lounaaksi kanasalaatti (ja jälkkäriks kolme palaa Fazerina-suklaata)

En syöny...kokonaan.

Välipalaksi rahkaa rypäleillä.
Päivälliseksi spagettia, jauhelihakastiketta ja salaattia.
Iltapalaksi rahkaa ja ananasta leseillä.

Ja ottaen huomioon että tänään oli työpäivä, niin melko nappiin meni! :D

Parasta! :P

Mutta jälleen kerran aion kaivaa esiin mun vanhan lupauksen itselleni, jossa vannon hyväksyväni omat virheeni.
Sillä ei aina voi mennä hyvin, ei edes koko ajan.
Aina voi vaan parantaa, ja niin aion tehdäkin!

Ei enää sipsejä, vaan ens kerralla dippivihanneksia.
Aamupalalla puuroa.
Kahvin kanssa jotain ihan muuta kun pullaa, tai sit ei mitään.

Sain viimesimpään postaukseen kommentinkin, jossa kehotettiin miettimään että miten nopeesti paino voiskaan pudota, jos jättäisin noi turhat kahvipullat pois.
Kyllä, se on ajattelemisen arvoinen asia. Ne ei tuu ikinä jäämään kokonaan pois, mutta jos ei vaikka jatkossa joka päivä niitä söis.

Jep, ne viimeset viis kiloa normaalipainoon putoaa ennen kesää!
Kättä päälle! ;D