Hirrrween paljon vaatekuvia!

Mä ehdin kuin ehdinkin tänään ottaa vaatekuvia! :D Niitä vaan siunaantu sellanen määrä, etten kaikkia viitsis yhteen postaukseen laittaa, kun niistä häviää se idea ehkä sillon. Mutta jos vaikka laitan huomenna sitten vielä ne, jotka ei tänään mahdu tänne...

Tänään en hirveesti meinaa mitään kirjotella, saatte katsella tänään näitä kuvia. Jollakin ne voi tulla jo korvista, mutta itse ainakin tykkään hirveesti katsella ihmisten muutoskuvia.

Kuvien myötä siis huomiseen! :)

Ensin vertailua elokuu vrs. syyskuu:

Loput kuvat heinäkuu ---> elokuu ---> syyskuu:

Näistä kuvista ensimmäinen kesäkuulta...

Pieni paljastus...

Minäpä teen heti alkuun pienen paljastuksen:
Oon syöny parina päivänä irtokarkkeja!

Kutakuinkin sellasen 15 kpl, mutta ne on ollu aika isoja. Sekä salmiakkia että suklaata.

Ja miks oon karkkia syöny? No siitä syytän kaikkia paitsi itseäni, vaikka oma käsihän siellä pussilla kävi ;) Oma vika siis, mutta sunnuntaina appivanhemmat toi hervottoman pussillisen irtokarkkeja, kun ne oli ollu jossain tarjouksessa. Mä ajattelin aluks, että eipä noi mua houkuttele, olkoon siellä kaapissa vaan.

Siivoamisen takia aamupala jäin niin myöhäiseks, että päätin puuron sijasta syödä pari kananmunaa ja lasillisen appelsiinimehua. Kananmunien kanssa meni vähän suolaa, ei kaikkea kuvassa olevaa! ;)

Ja niin kauan kun ne pysy kaapissa, niin ei mulla mitään hätää ollukkaan. Mutta sittenpä sunnuntai-iltana mies oli nostanut sen pussin olkkarin pöydälle, ja siinä sitten telkkarin eteen sohvalle istuessani en enää pystyny vastustamaan. Siinä meni heti sellaset 8-10 karkkia.
Ja sama toistui eilen, tosin en syöny yhtä montaa.

Mutta jos se pussi on vielä tänään siellä pöydällä, niin saa olla. Enempää en syö!

Lisäks veli toi laivaöta tuliaisena Pingviinisalmiakkeja, joista söin viikonloppuna muutaman hassun. Ne loput saa kans kaapissa odotella. Syön vasta sitten, jos mun oikeesti tekee tosi paljon niitä mieli.

Lounaaksi Jalostajan hernekeittoa sinapilla.

Lisukkeena sämpylää Oivariinilla ja iso lasi vettä.

Karkkeja ei varmaan oo tullu tänään liikuttua pois, mutta ihan löhöillessä ei oo onneks päivä menny. Kävin lasten ja koiran kanssa lyhyellä lenkillä, ja esikoinen halus itse kävellä, joten ei mikään hikilenkki ollu kyseessä. Mutta puolisen tuntia löntysteltiin, joten parempi kuitenkin kun sohvalla makoilu.

Lisäks oon siivoillu, ja radio oli aamupäivän päällä, joten vähän tanssahtelinkin. Sanoisin että kolmisen tuntia kaikkiaan oon vähäisesti liikkunu. Sais olla enemmänkin. Aika hyvä suoritus kuitenkin kolmen tunnin yöunien jälkeen :)

Välipalana rypälerahkaa.

Tänään en oo syöny mitään herkkuja, joten ylpee olen! :) Jos nyt taas sais ne herkut ihan minimiin, niin pääsis taas kiinni asian ytimeen.

Liikuntaakin vois vähän koittaa lisätä, pitää katsoa mitä huomenna saa aikaan. Jotenki tuntu töissä se liikunta niin helpolta, kun se oli "pakko" tehdä. Ei se nyttenkään vastenmielistä oo, mutta tuntuu etten vaan ehdi. En tajua mihin nää päivät oikein kuluu...

Päivälliseksi kaalipataa.
(anteeks huono kuva, ei oo kovin vakaa käsi ;D )

Alkais taas olemaan aika vaatemuutoskuville, eli katsotaan saisko jotain pieniä vaatteita taas ahdettua päälle. Pitää katsoa oisko mulla huomenna aikaa :)

Tunnustus

Vihdoinkin pääsin laittamaan tän tunnustuksenkin :)


Sain J.B:ltä seuraavan tunnustuksen:

Neiti Michelin, koska hän on onnistunut pudottamaan painoaan ihan mielettömän hyvin ja koska meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten puutarhanhoito ja koska molemmat odotamme joulua yhtä innokkaasti.


Kiitos paljon J.B:lle! <3


Tunnuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Viiden lemppariblogin valitseminen on ihan älyttömän vaikeeta! Moni bloggaaja on jo saanut tunnustuksia, joten koitin poimia listaan sellaisia jotka ei jo ole niitä saaneet. J.B, Erica, Eli, Raparperi, Sara ja Lyijypallo oli ainakin jo saaneet mielestäni tämän tunnustuksen. Kuten Elikin, niin annan minäkin heille siis kunniamaininnan ;)


Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville:


NinaKoo Melko uusi blogi, mutta Nina on jo päässy tosi hienosti alkuun. Kova tsemppi päällä, ja juoksuharrastuksen myötä liikkuu reippaasti. Haastoi minutkin mukaan juoksemaan, mutten oo vielä saanu aikaan ;)


Mappe Mappe sairastaa diabetesta, ja on ollu mielenkiintoista seurailla millaista elämä on sairauden kanssa. Mappe käy silti ahkerasti salilla ja liikkuu. Lisäksi meillä on aika samanlaiset asuinmaisemat, joten on ollu hauska moittia lenkkimahdollisuuksiamme, jotka on joko oikea tai vasen, ja sitten samaa reittiä takas :D


♥ Hänelläkin on kaksi lasta, ja paino on pyörinyt kutakuinkin samoissa lukemissa kuin itselläni. Hän on jo kerran onnistunut pudottamaan painoaan, ja on nyt ottanut uuden alun, joka menee hienosti! :)


Morsius Mittoihin Kuten jo nimestä näkee, tässä blogissa laihdutetaan häitä varten <3 Tulee olemaan ihanaa nähdä, millainen upea morsian sieltä kuoriutuu :)


Maiju Maiju on pudottanut tosi huimasti painoa, ja on nyt aivan mielettömän hyvässä kunnossa. Salillakäynti kuuluu hänen arkeensa, ja täytyy nostaa hattua upealle muutokselle! Maiju myös testailee erilaisia tuotteita, ja antaa niistä arvioita :)

Sä oot läski!

Jess, vihdoinkin kaikki asiat koneessa kunnossa, ja oikein kunnolla aikaa kirjotella! :D

Mietin tässä koko päivän että mistähän sitä kirjottas, kun on viime aikoina ollu aika päiväkirjamaista tekstiä. Erica kirjotteli joskus että kuinka ihmiset jaksaa lukea hänen päivityksiään, kun ne on niin minä, minä-juttuja.

Mun mielestä siinä ei ollu mitään ihmeellistä, vaan niitä oli kiva lukea. Mutta nyt kun itsellä on ollu tällanen minä minä-kausi, niin oon alkanu ymmärtämään mistä Erica puhui. Tuntuu ettei ehkä ihmisiä kauheesti jaksa kiinnostaa että mitäköhän se Neiti Michelin on tänään syöny! :D

Toi työssäolokin tietysti vaikutti aika suuresti siihen, etten vaan yksinkertasesti iltasin jaksanu kauheesti kirjotella, enkä oikein keksiny aiheitakaan. Toivottavasti nyt saan taas hommasta vähän otetta.

Eilinen lounas:
Lasagnea, kiinankaalia, paprikaa ja rypäleitä

No, aiheen keksinkin :) Nimittäin tosta mun aiemmin saamasta kommentista tuli sellanen mieleen kuin Lihavien haukkuminen.

Mä oon ollu ala-asteelta saakka vähän muita isompi. No, tai enpä oikeestaan, oon ollu kyllä normaalipainoinen, ja aina luokalla on ollu muita ihan saman kokoisiakin. Se, miks mä oon joutunu kiusaamisen kohteeksi, on mulle vähän arvoitus. Tai on mulla epäilykseni, mutta tiedä sitten...

Nythän tää Anonyymi 59-senttisellä vyötäröllä sanoi että mä hörähdän täällä että se on vaan kateellinen. No, en tiedä oliko kukaan. Ainakin mä olin muita tyttöjä edellä kehityksessä, eli rinnat kasvo mulle paljon ennen kuin jopa pari vuotta vanhemmille tytöille. Yksi kiusanneista tytöistä myönsi myöhemmin kateellisuutensa mulle. Ja yläasteen päättäjäisissä tapasin yhden mua ala-asteella kiusanneista pojista, joka kännispäissään kerto että oli kiusannu mua koska oli ollu muhun ihastunu (mentiin siis eri ylä-asteille).

No, näitä kahta henkilöä lukuunottamatta en tiedä muiden motiiveista. Muutama kiusaajista on myöhemmin pyytäny anteeks. Ei kaikki, mutta moni. Eikä se mua haittaa vaikkei olekkaan, koska ymmärrän tavallaan ihan hyvin.

Itsekin oon syyllistyny kiusaamiseen yhtä lailla. En oo kiusannu ketään lihavuuden takia, mutta muista syistä. Vaikka olin toisinaan kiusattu, niin olin kuitenkin tavallaan suosittu. Kuuluin siis sellaiseen n.s "keskikastiin". Ne kauneimmat ja suosituimmat kiusas meitä, ja me kiusattiin niitä loppuja. Ja miksi kiusasin? Etten jäis ulkopuolelle. Jos joku meidän porukasta oli jostain ihmisestä jotain mieltä, niin sittenhän me kaikki oltiin. Mentiin juttuun mukaan, vaikkei useimmiten edes tunnettu koko henkilöä jota kiusattiin.

Tätä nykyä toivoisin että voisin pyytää kiusatuilta anteeksi, mutta siihen ei kaikkien kohdalla ole mahdollisuutta. Niiltä joilta oon kyenny, niin olen pyytänyt.

Eipä mua oo koskaan sen kummemmin noi mun läskiksi haukkumiset haitannu. Ihmiset oon vaan kertonu mulle sellasta, jonka jo tiedän. Ikäänkuin joku sanois että "Sulla on punanen paita". Jaa, on vai? Enpä aamulla pukiessa huomannu.

Nyt oon jopa vielä paksunahkasempi tollasten kommenttien kohdalla kuin ennen. En tiedä, olis ehkä eri asia jos en itse osais myöntää että oon läski. Mutta ihan tässä netissä lölleröitäni esittelen, joten saahan niistä sanoa mitä haluaa :D

Eilinen päivällinen/tämän päivän lounas:
Uunilohta, uunikasivksia (perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa ja sipulia), chilimajoneesia ja salaattia (jääsalaatti, kiinankaali, suolakurkku, fetajuusto, paprika, rypäle ja pinjansiemen)

Eräs vanha ystävä näki mut baarissa pari vuotta sitten, ja hänelle sanoin että oon vähän päässy lihoomaan. Hän totesi vaan että: No, sä oot ihan sama ihminen kuin ennenkin". Hän ei siis kieltänyt asiaa, mutta tarkoitti että sillä ei oo väliä, koska sisin ratkaisee.

Ja niinhän se on. Oli ihminen miten kaunis tahansa, niin en mä ainakaan viihdy ihmisen kanssa jolla ei oo mitään sen kauniin kuoren sisällä. Ne, jotka valitsee ystävänsä ulkokuoren perusteella, omaa aika köyhän elämän.

Vaikka mä oon nää viimeset viis vuotta eläny pullukan elämää, niin oon silti ollu onnellisimmillani. Mulla on ollu kaikkea mitä tarvitsen ja haluan! <3 Perhe, oma koti, rakas äiti ja mummo, rakkaita ystäviä, työpaikka...Olisin siis onnellinen ilman laihtumistakin, mutta se olis vielä piste I:n päälle. Mieluummin läski ja onnellinen, kuin kaunis ja yksinäinen!

Vielä, jottei menis ihan liian synkäks, niin loppukevennykseksi kuva siitä, kun koittaa ahtaa liian pienet housut jalkaan! :D

Kuvien kera tällä kertaa :)

Noniin, nyt oman koneen äärellä piuhan kanssa, joten tänään saadaan vähän värikkäämpi postaus kun on kuviakin :) Kuvat siis, tätä alla olevaa syyskuvaa lukuunottamatta, mun neljän päivän syömisiä satunnaisessaa järjestyksessä.

Mulla on jääny tää blogi nyt muutamana päivänä vähän toissijaiseksi, ja esim. mulle annettu tunnustus ei oo vielä päässy käyttöön. Koitan huomenna saada aikaan sitten vähän enemmän asioita, ja jakaa itsekin noita tunnustuksia.

Kiitos muuten teille kaikille onnittelukommenteista mun painonpudotuksesta! :) Ja uudelle lukijalle tervetuloa! :)

Töissä syöty rypälerahka

Jaa-a, saas nähdä mitä siitä mun pudotuksesta tulee tällä viikolla, ja oliko mun teoria oikeessa. Tänään nimittäin livahdin puntarille, ja aamupaino oli 84,4 eli noussu tosta torstain punnituksesta. Tosin, tätä on käyny jatkuvasti, ja sitten kuitenkin torstaisin ollu hyvä tulos, joten vielä en murehdi. 

Tietysti toi edellinen tulos oli aika huima, joten toisaalta en ihmettelis vaikka tulevassa punnituksessa saisin plussatuloksen. Mutta koitetaan olla kauheesti sitä murehtimatta, kun se on vasta edessäpäin :)

Miehen tekemiä cannelloneja, jääsalaattia ja tuorekurkkua

Pariin päivään ei oo kauheesti tullu liikuttua, kun ollaan käyty äitillä ja mummolla kylässä. Olin ajatellu tänään lähteä kävelylle, mutta nyt tuolla on sellanen myrsky että taidan pysytellä sisällä. Huono sää ei sinällään oo mikään syy olla menemättä lenkille, mutta täällä ollaan vielä aika kipeinä, ja lapset pitäis ottaa mukaan, joten en halua ottaa riskiä että sairastutaan enempää :(

Miehen tekemä iltarahka, jossa vauvan mango(?)sosetta ja cashewpähkinää

Tää päivä menee sitten varmaan muutenkin vähän laiskasti, mutta ens viikolla täytyy repiä itsensä liikkeelle. Ainakin on suunnitelmissa kävelylenkkejä ja suursiivousta. On meinaan tossa töistä jääny sellanen hyvä vauhti päälle, eikä viitsis taas passivoitua sohvaperunaks (vaikkakin tätä kirjottelen tässä sohvalla röhnöttäessä ;D )

Äitin luona tulee syötyä paljon leipää. Limpukka on ihan ykkössuosikki, kinkun kanssa! :)
Maitoa laitoin vaan kahviin.

Syömiset on taas ollu niin sekalaista tavaraa, etten oikeen itsekkään oo pysyny kärryillä että onko tässä nyt menny hyvin vaiko huonosti. Onneks alkaa taas tää kotielämä, niin tietää paremmin mitä syö, ja pystyy päättämään itse omasta ruoastaan :)

Annan nyt melko "hyvän" kuvan mun syömisitsä, kun näissä mun laittamissa kuvissa on ne parhaimmat syömiset. Onhan tähän neljään päivään mahtunu suklaakakkua, kymmenen sipsiä, pipari, pieni pala omenapiirakkaa, mansikkakiisseliä, toffeekarkki, kuusi pingviinisalmiakkia, pieni pala porkkanakakkua ja juustosipulikierre ;) Hui kauhee miltä näyttää kun ne listaa näin peräkkäin! :( Oikeen laihdutusruokaa...

Pitääkin tänään lähteä käymään kaupassa, että saa tulevalle viikolle vähän kaapintäytettä.

Eilinen päivällinen:
Kanawokkia, keltaista paprikaa, jääsalaattia, kurkkua ja vähän caesar-kastiketta.
Ja ISO lasi vettä :D

Mutta huomiseen siis, katsotaan olisko mulla vaikka jotain asiaakin ;)

Neiti M-teoria :)

Voihan pentele! Ollaan äitillä, ja yllätys, yllätys: Piuha jäi taas kerran kotiin, joten en saa kuvia koneelle :(
Nooh, tänään mennään siis vielä mustaa valkosella ;)

Osa teistä näkikin, että olin saanut "rakentavaa palautetta" :D (näkyy tästä) Kerottakoon teille vielä kaikille, etten ottanu sitä pahalla, vaikkakin se mitä ilmeisemmin oli loukkaukseksi tarkoitettu.

Onneks kyseinen kommentoija laitto mulle ton kommentin, eikä muille (ainakin toivotaan). Mä nimittäin sain hymyn huulille tosta jutusta :D
Kuten kommenttiinkin vastasin, niin meillä esikoinen tulee aina mun maatessa sohvalla heiluttelemaan mun vatsaläskejä! :D

Oli se vaan jotenkin niin hellyttävä, kun toinen näkee oikein vaivaa koittaakseen pahoittaa mielen, ja sitten osuu tällanen ihminen kohteeks, joka vaan nauraa.


Noniin, muihin aiheisiin:

Mulla oli tosiaan aikamoinen viikkopudotus! :) Sain kommentteja siitäkin, että mulla on joku "salainen ase" ;) Ei ole, vaikka mukavaahan sellanen olisi omata.

Mutta mulla on yks teoria, jota oon miettiny varsinkin katsoesani "Suurin pudottaja"-ohjelmaa.

Oon aina ihmetelly kun sanotaan että eilen tuli syötyä hirveesti herkkuja, ja tänään vaaka näyttää ihan mielettömän isoja lukuja. Mun pieneen mieleen ei mahdu, että miten se kroppa tietäis lisätä siihen vaakaan muutaman tunnin jälkeen enemmän kiloja vaan sen takia että oot syöny herkkuja? Entä jos syö kilon karkkia tai sitten kilon salaattia, eikö se vaaka näyttäs samaa lukemaa?

Monet sanoo että ne herkut kerää nestettä, ja se näkyis isompana lukemana puntarilla. Juu, tämän uskon, mutta siinä tapauksessa se ois ohimenevää.

Mä oon siis aina ajatellu, että jos syö tänään herkkuja, niin ne aiheuttaa painon nousua vasta pidemmn ajan jälkeen, ehkä viikon päästä. Samoin jos alkaa liikkumaaan, niin ne tulokset näkyy vasta jonkin ajan jälkeen, ei heti.

Tästä päästäänkin siihen, etä miks mun mielestä paino yht´äkkiä laskikin noin paljon:

Aloitin työt elokuun lopussa. Ekan viikon töissäolon jälkeen mun paino oli pudonnu vain 300 grammaa, eli ei juuri yhtään. Toisen viikon jälkeen 700 grammaa, ja kolmannen viikon jälkeen saman verran. Tossa siis alko jo pikkuhiljaa näkymään ne töissä saadut liikunnat.

Ja neljä viikkoa liikuttuani oli viimeisin viikkopudotus tuon 1,9 kilon verran. Työ on siis fyysisesti raskasta. Ei sen tarvitse olla. Työtehtävät on vaihtelevia, ja aika vapaavalintaista on että tekeekö rankempaa vaiko kevyempää hommaa. Mä oon tehny nyt niitä raskaimpia töitä, ja nekin oikeen kunnolla että oon saanu liikuntaa.

Mua nyt jännittääkin, että kun työt loppu, niin tuleekohan sitä enää liikuttua samaan malliin. Ja tuleeko mulle tän projektin ensimmäinen plussatulos? Toivottavasti ei!

Nyt siis tän teorian mukaan pitäis ainakin vielä ens viikon pudotus olla aika hyvä, ellen ihan läskiks vedä tätä hommaa (huomasittehan sanaleikin ;D ).  Katsotaan siis jännityksellä että onko mun teoria oikeassa. Kutsuttakoon tätä siis Neiti M-teoriaksi :D

Ohhoh mikä pudotus!

Nimittäin 1,9 kg! :D
Paino tänä aamuna 83,7.

Nyt en enää jaksa tähän aikaan kirjotella enempää, huomenna sitten lisää :)

"Hällä väliä"-päivä & "Ihan Ok"-päivä

...ja huomenna on sitten varmaa Perfecto-päivä (tuskin) ;)

No eilinenhän meni ihan reisille :( En ehtiny syömään aamupuuroa, tai siis tein kyllä puuron, mutta se oli kuten Kultakutri-sadussa - liian kuumaa ;) Alko tulla kiire töihin, joten jouduin jättämään puuron lautaselle :(

Noh, aamupalana toimi sitten jonkinnäkönen salaatti: Jääsalaattia, paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia ja fetaa. Niin ja kuppi kahvia!

Ja lounaaksi tällanen:

Nojoo, tässä kohti mentiin vielä ihan suhteellisesti, mutta sitten alko alamäki. Mulla oli lonkka ihan järjettömän kipee, ja flunssa aiheutti kovat lihaskivut. En siis yksinkertaisesti jaksanu yhtään miettiä syömistä, vaan hällä väliä-asenteella mentiin.

Söin päivälliseksi kymmenisen ranskalaista ja kaks nakkia. Jep, siinä se ateria. Kaks pientä omenaa toimi ikäänkuin jälkiruokana.

Iltapalana kuitenkin meni rahkaa viinirypälemurskalla, eli silppusin monitoimikoneella rypäleitä ja lisäsin rahkaan. Ja päälle leseet :)

--------------------------------

Ja tänään menikin sitten paremmin. Töissäkin ehdin syödä hyvin :)

• Aamulla ruispuuroa
• Välipalaksi reissaria ja kahvia
• Lounaaksi tonnikalasalaattia
• Välipalaksi proteiinipatukka 
• Päivällisellä possua, lohkoperunaa, kasvissosekeittoa (jep, oli tarjolla kahta lajia joten maistoin molempia :D ) Lisukkeena punajuurisalaattia ja suolakurkkuja, ja jälkkärinä ohuen ohut siipale kääretorttua ja vielä pienempi pala vadelmapiirakkaa.
• Iltapalana taitaa mennä samanlainen rahka kuin eilen :)

Vielä huominen lusitaan, niin olis taas punnituspäivä. Nyt jos sais itsensä pidettyä pois vaa´alta ennen sitä, niin kiva olis :) Kerrankin oon osannu olla menemättä joka päivä punnitsemaan, en nyt yhtään tiedä mitä tulos tulee olemaan. Mutta alaspäin varmaan (ainakin toivotaan) ;D

Viikonlopusta nautiskellen :)

Ääh! Mä en oikeesti kestä olla kipeenä!

Jos sais olla vaan kotona rauhassa potemassa, niin ei siinä mitään, mutta kun on lähdettävä aamulla töihin.

Joo, voisin ottaa sairaslomaa, mutta ei mun luonne anna periks jättää meidän murusia aamulla sinne töihin pulaan. Ja sitä paitsi en oo ollu kuumeessa tai mitään, joten sen puoleen voin hyvinkin mennä. Otan vaan rauhallisesti :)

Aamupuuro, maitoa ja vitamiinit

Mä taas muistin pitkästä aikaa mitä viikonloppu tarkottaa. Kotona ollessa sillä ei ollu suurtakaan merkitystä että mikä päivä oli, mutta nyt töissä ollessa viikonlopulla on ollu taas joku tarkotus :) Oon vaan löhöilly ja ollu.

Toki tää flunssakin osittain vaikutti, mutta olisin mä varmaan terveenäkin pyytäny mieheltä eilen että oisin saanu nukkua pitkään. On se vaan niin mukavaa välillä :)

Lounaaksi kalakeitto.
Jep, sisälsi sulatejuustoa ja voita. Mutta ei se maata kaada!

Tossa aktiivisuudessa tää viikonloppu on siis ollu ihan samanlaista kuin silloin "läski"-aikoina, mutta syömisten suhteen ollaan edelleen pysytty aikalailla uusissa tavoissa. Vähän ehkä meni herkumpaan suuntaan, mutta jos viikonloppu vietettiin tällä kertaa viikonloppuna, niin se ehkä on ihan ok :D

Se on kyllä tosi jännä, miten niitä kaiken maailman herkkuja ei silleen kaipaakkaan. Joskus tieysti tulee salmiakkihimo mutta sillon jos on mahdollisuus, syön pari karkkia, ja muuten tyydyn olemaan ilman. En enää syö pussillista karkkia ja sitten kun ei makea enää uppoa niin vähän sipsiä päälle, ja sitten taas makeaa.

Best friend & worst enemy

Makeasta puheen ollen, tuli sitä tänäänkin syötyä vähän herkkuja. Mutta vähän! Tiedättehän sen Laitilan leivän iiiison unelmäkääretortun? Se, missä on välissä kolmen sentin paksuinen kreemitäyte ;) Ja on niiiin hyvää! No, sellasesta otin sormenpaksusen (tai ehkä ohuemman, koitin ottaa niin vähän kuin mahdllista). Ja lisäksi pienen pienen palan kälyn tekemää vadelmapiirakkaa.

Kahvikupillisen lisäksi se olikin mun välipala, joten sepäs ei ollu ihan paras valinta.

Oliskin ollu noi vihannekset, mutta tänään päiväälisen lisukkeena toimi noi valkosissa laatikoissa lukevat "salaatit". Jep, vihannestahan nekin sisältää, mutta se majoneesi...Aijaijai!

Muuten meni kuiteski hienosti, mitä nyt noita kasviksia olis voinu ollu vähän enemmän. Mutta vedän sitten huomenna oikeen jättisalaatin töissä! ;D

Ja iltapalaksi se perinteinen <3

Hot Dog - lauantai

Ruokapäivänä tää ei ollu ehkä se esimerkillisin, saatika liikunnan puolesta.

Ensinnäkin nukuin reippaasti yli puolenpäivän, joten multa jäi aamupala ja lounas kokonaan välistä. Huono juttu, erittäin huono! :(

Ja liikuntaa en oo tehny, kun oon kipee. Mutta se on sanomattakin selvä että ei pidäkkään, vaan kipeenä levätään ja ottelu jatkuu kunhan on tauti selätetty! :)

Nooh,joka tapauksessa, tässä päivän ruoat, jotka on oikein "laihdutusruokaa" ;)

Aamupala:

Lounas:

Välipala/myöhäinen lounas:

Itse tehtyjä hotdog-sämpylöitä, joiden välissä nakki, suolakurkkua, tomaattia, sipulia, dijon-sinappia ja chilikastiketta. Lisukkeena itsetehtyä coleslaw-salaattia.
Itse tehty = miehen tekemä

Päivällinen:

Samaa kuin "välipalalla"

Iltapala:

Niin ja kurkkukivun takia söin vielä Jäätelöäuton minituutin.

Teitä muita alkaa varmasti jo nää vertailukuvat tulemaan korvista, mutta oon ihan oman itseni takia näitä ottanu. Ne piristää mun mieltä, siis nyt kun niistä oikeesti alkaa näkymään muutosta :)

Tässä ensin kuva elokuulta (22.8) ja nyt (15.9) samoissa vaatteissa:

Noiden kuvien välissä on siis kolmisen kiloa, mutta vatsan seutu näyttää aikalailla pienemmältä. Ja mietinkin että oon varmaan seissy noissa kuvissa jotenki tosi eri tavalla, kunnes huomasin että tokassa kuvassa on housut reisistäkin aika löysät...

Ja sitten tällanen kuva, joita lupasin laittaa pitkin matkaa, eli esikoisen syntymästä 9kk verrattuna tähän päivään, eli toisen syntymästä 9kk.

Vähän huonoja kuvia, mutta kai noista jotain näkee...

Oon tässä kovasti miettiny, että tähän työssäkäymiseen tulee nyt neljän kuukauden tauko. Paljonko siinä ajassa ehtii laihtumaan? Muita tuttuja tulee nähtyä niin usein, ettei ne välttämättä huomaa muutosta. Mutta ne työkaverit jotka mut nyt näki, niin huomaakohan ne eroa sitten kun meen takas töihin? :)

Vaikka kirjottelinkin aikasemmin, etten haluais että kukaan huomaa muutosta ennen kun oon "valmis", niin nyt alkaa kuitenkin jo tuntua oudolta kun kukaan ei kommentoi asiaa millään lailla. Ikään kun ei mitään olis tapahtunu. Toisaalta en oo mun sukulaisia tavannu nyt kohta kuukauteen kun oon ollu töissä, joten josko sieltä suunnalta sitten alkas jotain kommenttia tulemaan...

Mä oon aika tuuliviiri mun ajatusten kanssa, mutta samalla kun toivoisin niitä kommentteja, niin mieleen tulee se kiusaantunut tunne, kun joku kommentoi mun ulkonäköä. Ei mua haittaa se, että joku kommentoi, vaan se etten oikeen tiedä mitä mun pitäs vastata kun joku tuumaa että "sä oot tainnu laihtua muutaman kilon?"

Mitä siihen voi vastata? "Jaa, en mä tiedä oonko laihtunu, ehkä mä oon..." Ikään kuin ei jokainen tietäis, että tollasen painon pudotuksen kuka tahansa itsessään huomaa.

Vai kerronko tarkan kilomäärän ikään kuin paljaastaakseni että kyttäilen painoani ja laihdutan? Se on vähän noloa, mutta toisaalta kuka tahansa voi täältäkin mut bongata ja sillon viimeistään sen tietää ;)

No, ehkä mä vaan vastaan että "Kyllä, pienempi olen ja erittäin ylpeä siitä!" :D