sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Voihan oikein syömisen vaikeus!!

Taas olis pieni hetki aikaa näpytellä :)

Salilla käynnistä oon pitänyt kiinni. Pari kertaa viikossa hyvä tulee, ja ensi viikon treenitkin on jo sovittuna. Vähän ensin epäröin ostaa heti kättelyssä pidemmän aiakvälin jäsenyyden, mutta ainakin nyt on "pakko" käydä ettei rahat kulu hukkaan.

Vaikka toisaalta muutenkaan jättäisin käymättä, on se vaan niin hurjan ihanaa kun salilta hikisenä tulee ja pääsee suihkuun, ja koko päivän tietää tehneensä jotain. Ja seuraavana päivänä voi lihaskiouinensa ajatella että ainakin treeni on tehonnut :)

Pari päivää oon näitä vedelly. Ei enää yhtään mulle, kiitos!

Tää viikko on ollu töissä ihan hullunmyllyä, ja oon saanu aika reippaasti juosta. Ja sitten kun en oo malttanu niitä taukojani pitää, niin syömisetkään ei oo ollu mitään huippuluokkaa. Lähinnä sellasta että työpäivän aikana syön kerran rahkaa lisukkeilla, ja sitten seuraavan kerran vasta töiden jälkeen.

Joo, ihan hyvä satsi mutta vois sitä päivän aikana muutakin syödä...

Jännä miten se meneekin aina niin, että jos liikuntapuoli on kunnossa, niin syömiset on jotain ihan muuta. Salipäivinä tulee usein syötyä vähän enemmän, koska mulla yksinkertasesti kroppa huutaa enemmän ruokaa. Sillon onkin helppo muistaa syödä, mutta muut päivät ei nyt viime aikoina oo ihan putkeen menny.

Sitä ruokapuolta siis nyt vähän fiksailemaan, niin ehkä paino vielä hieman putoais alaspäin että pääsisin pysyvästi sinne normipainon puolelle.




4 kommenttia:

  1. Mulla menee päinvastoin :D Kun liikuntapuoli on kunnossa, niin ruokailutkin on järkeviä. Ja kun liikkumaan ei pääse, niin mätän kaksinkäsin kaikkea turhaa suuhun.. :)

    Ihanaa, että kirjoittelet taas ja vielä ihanempaa, että oot löytänyt pientä fiilistelyä liikunnastakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunnasta saa kyllä niin hyvää pontta päivään ettei tosikaan! :) Mutta mulla pää edelleen sanoo että kyllä sä saat syödä kun oot liikkunu. Sen ajatustavan kun sais pois... :(

      Poista
  2. Musta taas tuntuu, et kun stressiä pukkaa, niin herkut maittaa ja treeni jää jonnekin AVAn tai Livin aivot narikkaan-ohjelmien jalkoihin :D . Millä sitä saiskin aina ahdistuksen tullen pakotettua liikkeelle....

    Niin ja hei, sun juttuja on tosi kiva lueskella! Löysin blogisi joskus kesällä ja meinasin jo panikoitua, et lopetat bloggaamisen normaalipainon saavutettuasi :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieneen ketutukseen auttaa liikunta ihan yhtä hyvin kun herkut, mutta jostain syystä se liikunta ei kauheesti nappaa sillon kun ahdistus on suurimmillaan. Ei se mullakaan aina ihan nappiin mene.

      Mukava kuulla että mun kirjotukset on lukemisen arvoisia :) En kokonaan lopettanu ole, mutta nyt töiden takia on aika harvoin jaksanu kirjotella. Koitan kuitenki pitää blogin jotenkuten hengissä :)

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D