Voihan räkä!

Otsikko ei viittaa mihinkään suureen ketutukseen, mitä nyt vähän flunssaa pukkaa.

Kuppi kuumaa.

Joskus aikoinaan flunssasena oleminen on tarkottanu mulle syömättömyyttä. Tai jos oon jotain syöny, niin se on ollu jotain hyvää, sillä oonhan kipee ja ansainnut kasan herkkuja.

Mutta enää se ei oo samanlaista: kipeenäkin täytyy syödä, koska muuten ei parane, tai niin mä ainakin ajattelen. Ja kyllä mulle nykyään kipeenäkin ruoka maittaa, se on lähinnä se juominen joka ei oo niin mukavaa kun kurkkuun sattuu ja pään sisällä kipristelee.

Pyttipannu ja porkkanaraaste maistui tänään.

Kipeenä olo ei myöskään tarkota enää sitä että en voi tehdä mitään fyysistä. Tänään olin ihan normaalisti töissä, ja kotiin tultua järkkäilin vähän paikkoja, laittelin tiskiä ja pyykkiä. Tietenkään ei voi pelleillä terveytensä kanssa, mutta kyllä vaan huomaa kipeenäkin jaksavansa paremmin kuin aiemmin :)

Mä oon huomannu että nykyään kiinnitän enemmän huomiota koko ulkonäkööni. Ennen ei esim. vaatteilla ollu mitään väliä, koska kuten jo aiemminkin oon sanonu, niin niitä ei vaan löytyny. Samoiten hiuksiinkin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota.

Mutta tänään on ollu ihan raihnanen olo, tukka vaan nutturalle, kotiin tultua lökähousut jalkaan, eikä meikkikään ollu kummonen. Kurkkupastillien pureskelusta ilmaa mahassa ja turvottaa. Mutta välillä näin, ei kai se olo aina niin hehkee voi olla :D

Blääh, onneks flunssa ei oo ikuinen!

Kuulumisia ja ruokakuvia viime viikoilta.

Mitäs mä oon puuhaillu viime aikoina? En oikeestaan edes muista. Lähinnä ollu töissä, tehny aikaisia aamuvuoroja.

Viikonlopuna oltiin vähän viihteellä ystävien kanssa, ja kaikkihan sen tietää miten siinä tuppaa käymään: kolmeen pekkaan tuhottiin pari kulhoa sipsiä, pussillinen suolattuja cashew-pähkinöitä sekä jumbopussi karkkia. Juomista puhumattakaan.
Mutta välillä otetaan rennosti, ja sitten taas tiukempaa linjaa.

Tehtiin miehen kanssa diili, että silloin tällöin maistetaan eksottisia hedelmiä. Tämä oli nimeltään kiwano.
Ei  ollu mun mieleen, ei maistunut millekkään :(

Tänään söin pitkästä aikaa kaurapuuroa aamiaiseksi! Lounaaksi kanasalaatin (myönnetään, oli mäkkärin kanapestosalaatti, mutta parempi silti kun burgeri!), päivällisellä keitettyä perunaa, tonnikalaa ja silliä, iltapalaksi rahkaa.
Ja pähkinänaksuja! Löysin Lidlistä, ja on kyllä ihan mielettömän hyviä! Voisin vetää niitä pussikaupalla, mutta rahkan jälkeen ei onneks enää niin paljoa uppookkaan.

Sen verran oon blogeja lukenu, että nappasin Raparperilta banaanilettujen ohjeen.
Vaikkei ihan kasassa pysyny mkun versiot, niin tein tällasia aamupalaksi itselle ja lapsille :)

Huomaan että syömisiä en sen kummemmin enää ajattele. Jotenkin tuntuu että tää on nyt vihdoinkin niin iskostunu mun päähän, ettei mun tarvii miettiä sitä. Tiedän että herkkuja ei pitäis syödä, ei vaikka on liikkunut. Mutta tiedän myös millon oon liikkunu sen verran, ettei herkut "haittaa" mun projektia.

Enkä mä enää kykene syömään kun muutaman karkin (paitsi näköjään humalassa), ja se on asia joka on todellakin yllättäny mut. Kun on n.s karkkipäivä, niin en mä pysty syömään enää pussillista karkkia. Enkä sipsejäkään kouratolkulla.

Käytiin yks päivä mummolla syömässä, rakas veljeni oli tehnyt karitsaa rosmariinikastikkeessa, ja itse väsäsin salaattia siihen kaveriksi.

Syömisten sijaan mietin koko ajan kroppaa. Niitä asioita jotka siinä on pielessä.
Hoikempi olen, mutta en silti oo sen näköinen kun haluaisin olla. Mietin jatkuvasti ryhtiä, ja poden huonoa omaatuntoa jos löydän itseni istumassa olkapäät lyhistyneenä. Kävelen koko ajan maha sisään vedettynä, hartiat takana.

Välillä maistuu myös pekoni.
Keitin yks päivä makaronia ja porkkanaa, ja tein  pekonista sekä tomaattipyreestä kastikeen jonka sekoitin joukkoon. Nam!

Lisukkeena salaattia: paprikaa, fetaa, kevätsipulia, herneitä ja kurkkua.

Aina hampaita pestessä teen kyykkyjä, suihkussa teen kyykkyjä, ruokaa tehdessä nostelen polvia rintaan...Ainoa hetki jollon oon paikoillani, on nukkuessa tai ihan iltamyöhään telkkaria katsellessa.

Alan elää toivossa, että kyllä tästä vielä liikunnasta innostutaan.
Enpä olis vuosi sitten uskonut!! :D

Pohkeille treeniä, en halua kanankoipia!!

Täällä taas :)

Jos vaikka nytten. Kirjottaisin siis :)

Tovi on vierähtäny viime postauksesta, eikä siihen oikeestaan sen kummempaa syytä ole. Sillon kun reilu vuos sitten aloitin blogin, niin en oikein osannu muuhun keskittyäkkään. Joka päivä oli "pakko" saada postaus tehtyä, ja mitä tahansa kuvia otinkin, niin otin ne blogia ajatellen.

Nyt asiat on kääntyny toisin päin. Kuvia otan koska haluan muistoja hyvistä hetkistä, elän mahdollisimman paljon hetkessä, ja blogia en oo miettiny vähään aikaan ollenkaan. Tavallaan on ollu mukava keskittyä välillä muuhunkin :)

Nyt alkaa taas tuntumaan siltä, että vois ruveta jotain kirjottamaankin. Nyt ei valitettavasti oo tänään kuvia saatavilla, mutta jospa sitten seuraavaan tekstiin niitä laittaisin.

Ajattelin jakaa teidän kanssa pienen helmen jonka löysin tänään sattumalta arkiston kätköistä. Tästä aika hyvin näkee miks aikoinaan rupesin pyöristymään.  Kun oon tämänlaisen ruokapäiväkirjan tehny, mun paino on ollu melko lailla sama kuin nykyään:

Teetä
Ranskalaiset
Juustohampurilainen
1/2 l Fantaa
Teetä
1 litra lätkäliiga-karkkeja (whaaaat???)
Teetä

Että näin. Aika uskomatonta että tossa on se mitä päivän aikana oon syöny. Mutta nuoruuden hölmöilyistä on onneks päästy tilanteeseen, jossa kaipaan vähintään viittä ateriaa päivässä, ja jo yhdestä suklaapatukasta tulee ällö olo. Ikäkin varmaan vaikuttaa omalta osaltaan, mutta on tässä vuoden aikana ollu melkosta aivotyötäkin tää projetki.

Ja vielä itselleni ihanan iloinen yllätys:
Viime torstaina kävin pitkästä aikaa vaa´alla, ja tulos oli 71,4. Eli enää 800g normaalipainoon. Jippii!! :D