Rannalla...

...viimeinkin :)

Bikinit - kääk!
Niinhän mä uhosin että sellaisissa menen vielä tänä kesänä rannalle. Mutta ei vieläkään ollu ihan se oikea hetki. Melkein kuitenkin.

Oisin varmaan muuten mennytkin biksuissa, mutta en löytäny sopivaa alaosaa. Niitä on kolmet, mutta mikään ei sopinu mun kropalle. Joten piiloon vaan alavartalo hameen alle ;)

Ihan kauheeta noissa oli siellä olla!
Joka kerta kun nojasin eteenpäin, tunsin miten maha alkaa roikkumaan. Koitin kuitenkin pitää mielessä että aurinko paistaa, maha ruskettuu (not!) ja sitten raskausarvet ei enää näy niin selvästi.

Enkä toisaalta ainakaan huomannu että kukaan olis sen kummemmin tuijotellu mun läskejä. Joten ehkä vielä uudemmankin kerran saatan mennä rannalle kyseisissä varusteissa.

N.s. herkutteluvapaa oli tänäänkin voimassa, mutta sen verran löysättiin että saatiin rantaevääksi otettujen mansikoiden päälle kermavaahtoa.

Ihana päivä, ja kannatti nauttia auringosta.
Sitä kun ei tiedä millon seuraavan kerran on samanlainen sää!

Sopimus jota ei voi rikkoa

Eilen viiden aikaan tein sopimuksen.
Sovin että seuraavan kerran syön herkkuja vasta lauantaina.

Ja se päätös pitää!
Usein oon näitä päätöksiä tehny, mutta hupsista keikkaa se on unohtunut parin tunnin päästä.
Mutta tällä kertaa ei. Tiedättekö miksi?

Tässä tapauksessa ei ollut merkitystä minkälaisen sopimuksen teen, vaan sillä, kenen kanssa.
Ja tällä kertaa sovin lasten kanssa, että näin on näreet. Ja herkuttomuus sopi niillekin.

No, ehkei toi pienempi ymmärtäny mistä on kyse (jos ois, niin varmasti olis pistäny hanttiin ;) ), mutta isompi oli mukana diilissä.

Tänään oisin toden teolla halunnu syödä töiden jälkeen karkkia, ja töissäkin kahvitauolla teki mieli muffinssia. Mutta ei tällä kertaa.
Vaikka kuinka voisin ajatella että tää on ihan höpö-höpö-juttu, ei lapset sitä tiedä että syönkö herkkuja vai en.

Mutta niin se vaan on, heille annettua lupausta en pysty pettämään!

Otsikko? Juhannus ehkä...?

Aika paljon juhannuspostauksia näyttäis olleen, joten sen vuoksi laitoin eilen jotain ihan muuta. Ja tässäkin vaan vähän sivuutan aihetta.

Viime juhannus vrs. tämä juhannus

Koska kelläpä meistä olis kertoa että helvetin hienosti meni juhannus, heräsin seitsemältä joka aamu, kävin lenkillä, söin puuron, lounassalaatin, terveellisen välipalan huovan päällä nurmikolla, grillailin vähän vihanneksia ja lohta, ja sitten nautin iltapalani auringonlaskua katsellessa ja menin ajoissa nkkumaan?

No ehkä joku vois noin sanoakin, mutta minä en.

Se on toisaalta ihan yks hailee mitä viimeset kolme päivää oon syöny, ettekä te saa koskaan tietää! ;) Mutta voitte varmaan päätellä ettei mitään dieettiruokaa kuitenkaan.

Se siitä, juhannus käsitelty.

Ois aika taas pistä iso vaihde silmään, sillä en oo saanu ravisteltua itseäni irti viikonlopun iltaherkutteluista. Ttänäänkin meni vähän sipsiä ja pala Tobleronea.

Töissä söin kyllä oikein mallikkaasti lounassalaatin, ananasrahkaa sekä proteiinipatukan, ja nekin aamupuuron jälkeen. Iltaruokanakin lihakeittoa.
Mutta jostain syystä illalla oli "pakko" vielä saada jotain hyvää.

Vanha motivaatiokuva, alkaa olla samat mitat kohta! :D

Mutta, motivaation lähteitä kun on monenlaisia, niin yks päivä katseltuani jenkkiläisiä musavideoita Youtubesta jonkin aikaa, ei yhtäkkiä enää herkut himottanu.

Jospa se oliskin mulle uus tapa pysyä ruodussa? ;)

http://www.youtube.com/watch?v=1b-mUxSl2TM

Just hyvät :)

Oon tässä muutaman kuukauden kypsytelly ajatusta postauksesta, jossa puhuttais niistä, tisseistä siis. Multa joskus sellasta postausta toivottiin, tai lähinnä että miten suhtaudun rintojen pienenemiseen laihtumisen myötä.

Pohdin ensin että riittääkö mulla rohkeus, mutta sitten totesin että ei kai siihen sen kummempaa rohkeutta tarvita, kunhan vaan osaisin kirjottaa jotain fiksua.

No, harvoin tässä mitään fiksua on muutenkaan kirjoteltu. Joten syteen tai saveen, here we go!

Moni sanoo että tisseistä on imetyksen ja laihtumisen myötä tullu tyhjät pussukat. Varmaankin...Kyllä ne itse kullakin on jo maan vetovoiman ansiosta hieman alempana kun teini-iässä, mutta melko suurella varmuudella voin väittää ettei ne kovinkaan monella kolmeakymppiä lähestyvällä enää ihan ylöspäinkään sojota?

Mä oon aina ollu suhteellisen isorintainen. Jotkut ajattelee sen olevan hyväkin asia, mutta on tässä huonotkin puolensa.

Kun muut ostaa ihania pitsihepeneitä, ja vielä kaiken lisäks tarjouksesta muutamalla eurolla, kipitän minä alusvaateliikkeeseen maksamaan itseni kipeäksi niistä mummomallisista liiveistä, jotka on beigen väriset ja olkaimet yhtä leveät kun auton turvavyöt! Ja niissä liiveissä on vyötärönauhakin leveä ja hakasia ainakin kymmenen.

Vanha alla, uusi päällä.

No, myönnettäköön että nykyään isorintaisillekin löytyy tosi kauniita liivejä, mutta kyllä se niin menee, että mitä isommat rinnat, sitä vähemmän valinnanvaraa.

Eikä ne isot rinnat mitkään kovin kauniit oo misään vaatteessa. Mitä tahansa päällensä puki, niin ne oli silti ikäänkuin "näytillä".
Tätä tarkoitan, eli seuraavanlainen kuvakollaasi, hyi!:

On siis varmaan lievästi rivien välistä luettavissa, että oon ihan tyytyväinen että laihtumisen myötä noi "bosat" on muuttunu rinnoiksi. Ihan vielä en oo vaatekaupan liivivalikoimasta löytäny sopivaa kokoa, kun vyötärönympärykset on niissä liian isoja, mutta toisaalta maksan kyllä rintaliivien kohdalla mielellään laadusta.
Ja nyt oon sen kokoinen että voin jo vähän alkaa valitsemaan mitä haluan :)

Jos nyt sattuis käymään niin että laihdun lisää ja tisseistä katoaa täyte ja ne alkaa roikkua navan paikkeilla, niin olkoon sitten niin.
Jos se on mun suurin ongelma, niin voin todeta olevani onnellinen!

Mitään kompleksia tissien suhteen ei siis ole.
Ne on mitä on, ja mun mielestä just hyvät :)

Way out of my comfort zone!

Tilasin viime viikolla vaatteita, ja tänään paketti sitten saapui. Innosta pinkeenä riensin sitä hakemaan, vaikka takaraivossa kolkutti ajatus "Ei ne housut mahdu sulle, ei varmasti!".
Ja vielä siinäkin vaiheessa kun avasin paketin ja mallailin housuja, niin olin varma ettei ne mahdu. Koko noissa 42, mutta `slim´-mallia, jota taas minä en ole ;)

Mutta niin vaan pöksyt meni jalkaan, ja vähän sen tuntuiset että päivän käytön jälkeen saattaa tulla tarvetta nykiä niitä ylös.

Tilasin samaan syssyyn myös topin ja kengät, ja ajattelin saavani niistä jonkinmoisen asun:

Noh, kuulkaas...

Kengäthän on mun mielestä tosi kivat, mutta korkein korko jolla oon kävelly on ehkä neljän sentin luokkaa, ja noissa on paljon pidempi korko.
En halua näyttää siltä kun kävelisin puujaloilla, mutta silti aion pitää noi itselläni. Jos vaan ahkerasti kotona harjottelee kävelyä, niin ehkä se alkaa sujumaan. Ja toisaalta varsinkin hieman humaltuneena alkaa kummasti korkkareissa kävely helpottumaan o_o

Kaiken kaikkiaan toi asu on kuitenkin mulle ihan vieras. En tiedä osaisinko olla noissa vaatteissa, eikä toi toppi mun mielestä näytä mulla hyvältä, varsinkaan noiden housujen kanssa. Topinkin aion kuitenkin pitää, koska toisten housujen ja ehkä neuleen kanssa on varmaan ihan kiva.

Housut on ihanat, tykkään!
Mutta enemmän mun tyyliä on jotain tällaista:

Kapenevat housut näyttää mulla hölmöltä,
mutta minkäs teet kun on suotu tollaset Hessu Hopon jalat?

Harjotellaan, ei tässä muu auta.
Vähän on oma tyyli hukassa kun tässä on monta vuotta menty sillä mitä sattuu päälle menemään.
Mutta aikansa kutakin :)

Juhlimassa ennen ja nyt.

Mä nyt jumitin tohon eiliseen aiheeseen sen verran pahasti, että jatkan vielä sitä vähän.
Satuin nimittäin eilen selailemaan vanhoja kuvia, ja sieltä löyty aika paljon kuvia musta, joista suurin osa sellasia joita ei edes koskaan haluais nähdä!

Kolme vuotta sitten miehen sukulaisen rippijuhlissa oli asu tällainen:

Huuui minkä kokonen täti!

Tossa on siis päällä sama mekko joka oli viime vuonna mun tavoitemekkona. Päälle se kyllä meni kun laitto, mutta eipä se kovin kaunis ollu. Ja paitakin oli sen verran tiukka ettei napit menny kiinni!

Ja samana vuonna (2010) vietettiin pikkujoulua meillä, jolloin olin - taas kerran - pukeutunu silloiseen vakio "juhla-asuuni":

Siis oikeesti, olinks mä noin iso?!?!

Tänään oltiin pienen tytön ristiäisissä <3 

Aloitin aamun puurolla, kalkkunaleikkeellä ja porkkanalla. Tiesin ettei tänään tuu olemaan mikään "syö fiksusti"-päivä, joten oli sitten ainakin yks ateria kunnollinen.

Ennen juhliin menoa söin autossa proteiinipatukan. Tilasin Jelissan vinkistä Leaderin patukoita ison laatikollisen, niin nyt niitä sitten löytyy pahan päivän varalle :)

Juhlissa söin voileipäkakkua, mansikkakakkua sekä pienen omenaleivoksen. Oli niin hyvää! Ja lasillinen samppanjaa tuli myös skoolattua pikkuneidin kunniaksi. Ei mitään övereitä, eikä santsauksia. Eli juuri niin kun olen opetellut tekemään.

Enkä niin kuin ennen, että oisin ottanu jo alun alkaen kymmenen sentin paksuisen palan ja sanstannu, ja vielä käyny juhlien jälkeen pyytämässä että jos kakkua jää yli niin voin viedä kotiin. Kyllä, niinkin on tapahtunut...

Iltaruoka oli tällä kertaa vähän laiskempi homma, kun oltiin sen verran myöhään kotona, mutta sitten  iltapalaksi söin normaalisti rahkan :)

Kaiken kaikkiaan ihanat juhlat, ja tyttö sai todella kauniin nimen! Itsellänikin oli pitkästä aikaa juhlissa rento olo, kun ei tarvinnu jatkuvasti miettiä että pitää vetää mahaa sisään, tai että hitto kun piti laittaa tällaset pöljät vaatteet kun ei mikään muu mahdu päälle.

Mun tämän päiväiset vaatteet on kyllä monta vuotta vanhat, mutta siellä ne on kaapin perukoilla odottanu. Ne ei odottanu tätä päivää, vaan sitä että saan kimmokkeen viedä ne kirpputorille. Mutta kaipa silläkin oli sitten tarkotus etten saanu niitä koskaan vietyä, kun sain nyt niistä ihan kivaa päällepantavaa juhliin :)

Edes vähän yritystä!

Hei oikeesti!
Jos joku teille läheinen, kuten sisko, äiti, tytär, ystävä, pukeutuu näin itseään kunnioittamatta ja laiskasti kun alla olevien kuvien leidi, niin sanokaa nyt ihmeessä sille jotain!

Tässä siis minä vuonna 2011, ja Korkeasaaressa käytiin silloin:

Voi itku sentään! Tiesin mä että näytin vähän hölmöltä. Kun katsoin pari vuotta sitten kuvaa, niin järkytyin mä sillonkin jo, mutta nyt en voi uskoa että oon ollu ton näkösenä ihmisten ilmoilla.

Tavallaan tohon pukeutumiseen on syy, mutta...
Pari numeroa liian isot kengät on sen takia, että varvas oli kipeä enkä voinu pitää yhtään puristavia kenkiä.

Itse vaatteille ei oikeen oo selitystä. Mulla ei ollu muutakaan päälle pantavaa, kun mikään ei mahtunu päälle, ja saattaa olla ettei mua niinkään enää kiinnostanu. Olin heittäny toivon laihtumisesta, ja ikäänkuin annoin periksi.

Ja entäs tämä seuraava? Tää on viime kesältä, ja tässä ollaan Suomenlinnassa:

Ja taas vetää naama punaseks häpeästä. Siis huhhuh! Toi alla oleva mekko, sekä neulekin itsessään ihan ok, mutta ei yhdessä.
Ja mitä jaloissa on? Ballerinat, ja niissä sisällä sukat! Mä en kestä!

Tossa asussa itse asiassa ajattelin olevani ihan ok. Meillä ei kotona oo kokovatalopeiliä, joten en nähny itseäni kunnolla. Ja myöhemmin kuvia katsoessa en kiinnittäny huomiota asuun, vaan siihen miten lihava olin.

Mä voisin melkein vannoa, tai ainakin tosiaan toivon, että tänään näytin himpun verran paremmalta kun parina edellisenä vuonna. Jossain vaiheessa niillä Helsinkiläisilläkin tulee raja vastaan että millasia mörököllejä heidän kaupunkiinsa tulee vierailulle.

Tänään siis Korkeasaaressa tällasella varustuksella:

Ja jotta en nyt loppuvuotta kulje tässä yhdessä ainoassa asussa, niin rupeen pikkuhiljaa hommaamaan uusia kuteita. Oon himoinnu yksiä housuja jo pari kuukautta, ja miettiny että jos niitä vielä kesäkuussa on mun kokoa jäljellä, niin ne on mun.

Ja, niitähän oli jäljellä, ainoastaan mun kokoa! Tässä oli ihan selvä vihje mulle että mun kuuluu ne ostaa, ja saan ne varmaan ens viikolla. Nyt vaan peukut pystyyn että ne on mulle hyvät :)

Ruokaa.

Ajattelin vähän esitellä viime päivien syömisiä.

En tietenkään oo ottanu kuvia turkinpippureista, Tobleronepaloista, raparperipiirakasta, pizzasta tai muistakaan "kielletyistä" jutuista, ne kun on hävinneet suihin sen verran nopeesti ettei oo edes ehtiny miettimään kameran kaivamista taskusta ;)

Tässä nyt kuitenkin niitä fiksu...hkoja valintoja:

Pari viikkoa sitten kummilapsi oli kylässä, ja syötiin tällaisia eväitä terassilla.
Leipien päällä pikkusen oivariinia ja juustoraastetta sekä raejuustoa.

Äiti on sellanen "emäntä", ja siellä on harvemmin pelkästään äiti ja iskä kahdestaan vaan aina joku käy kahvilla tai syömässä. Ja kahvin kanssa on aina "jotain hyvää". Paha, paha! ;)

Alkuviikosta oltiin lasten kanssa siellä kolme päivää, ja vikana päivänä oli rääppiäiset isommalla porukalla, jolloin syötiin kaikkia jämiä mitä kaapista löyty. 

Tässä kuva uunilohiannoksesta tiistailta:

Keitettyä perunaa, uunilohta, kermaviilikastiketta sekä katkarapusalaattia.
Keskiviikkona annoksessa oli vähemmän kalaa, mutta sen lisäksi silliä ja makkaraa.
Hassu yhdistelmä? ;)

Ksekiviikkona äiti ja iskä lähti aamulla käymään kaupassa, ja sillä välin keitettiin lasten kanssa aamupuuroa. Mä kun teen aina puuron mikrossa, niin tein pienen virhearvion ja puuroa jäikin melkonen määrä yli.

Meinasin eka tehdä sämpylöitä, mutta koska oli tarkotus piakkoin lähteä siitä itsekin kaupungille, niin googletin josko siitä puuronjämästä sais jotain nopeeta tehtyä.

Löysin ohjeen paistettuun puuroon. Itse nimesin tän puuropannariksi, joten jos joskus sen mainitsen niin sillon kyse on tästä:

Puuron pitäis saada jämähtää littanaks levitettynä lautasella muutaman tunnin, mutta mä en odotellu.
Ohjeessa sanottiin että pitäis paistaa puurolevy voissa, mutta juokseva Flora ajo asian ;)
Vähän sokeria, siis vähän, rasvan sekaan, ja sitten puuro siihen paistumaan.
Oli hyvää tuoreiden mansikoiden ja pakastemustikoiden kera!

Koska oon ollu nyt toista viikkoa lomalla, mulla on ollu aikaa vähän tehdä isompia välipaloja kun napata proteiinipatukka kaapista. 

Tällaista söin tänään:

Rahkaa, rypäleitä ja pähkinäsekoitusta. Naminaminami! :P

En muista millon oisin viimeks syöny valmisruokia (paitsi tässä yks päivä nopeesti Saarioisten jauhelihapizzasta puolet). Mutta eilen syötiin lasten kanssa Saarioisten maksalaatikkoa.

Maksalaatikossa on se huono puoli, että mun mielestä sen kanssa ei oikein sovi mikään salaatti. Oonkin päätyny tällaiseen ratkaisuun:

"Alkusalaatti", eli oman maan lehtisalaattia, rucolaa, basilikaa ja persiljaa.
Mukana paprikaa ja pari viipaletta maustekurkkua maun vuoksi.
Tän jälkeen puolikas maksalaatikko, ilman hilloa! :)

Ja nyt ihan kauhee paljastus. 

No ei sentään ;)

Mä syön nimittäin valkoista pastaa! Mä kun en niin usko noihin tummiin tai täysjyviin. Leivän oon vaihtanu tummaan, koska tykkään nykyään enemmän ruisleivästä.

Mutta jos makaroneissa on hintaeroa, niin valitsen kyllä sen huokeemman vaihtoehdon, senkin uhalla että on epäterveellisempää. 

Entäs muut, ootteko vaihtanu kaikki tuotteet "parempiin"?

Vuosi ja 23 kiloa takana! :D

Loppuelämäni ensimmäinen päivä!

Näin aloitin ensimmäisen (linkki) blogitekstini tasan vuosi sitten. 

Ja se oli juurikin se, loppuelämäni ensimmäinen päivä. Siitä samaisesta päivästä lähtien mun elämä on ollu hyvin erilaista.

Vuodessa on housut jääneet isoksi. Tai ennemmin ihminen niiden sisällä kutistunut! :)
Housujen koko 48.
(Huomasin just ettei noi olekaan samat housut, ekassa kuvassa koon 50 pöksyt. Mutta isot on siis nekin nykyään)

Ensimmäistä tekstiä kirjottaessani painoin 95,5 kg. Pahimmillaan ilman vauvamahaa painoin yli 98 kg.

Tasan vuosi sitten painoin siis 23 kiloa enemmän kuin tänään!

Näistä lähtökohdista liikkeelle vuosi sitten.

Blogeista olin kuullut joskus, mutta en varsinaisesti ollu yhtäkään blogia seurannut, ehkä joskus vahingossa sellaisiin kyllä netissä törmännyt. Mutta vuosi sitten toukokuussa jostain syystä etsiessäni laihdutukseen vinkkejä netistä, mieleen juolahti että saattaisi löytyä laihdutusblogejakin. 

Ja kyllä vain! 

Hakusanaksi "laihdutusblogi", ja johan rupes löytymään. 

Blogilistan kautta löysin ensimmäisenä Annan (kirjotti ennen nimimerkillä Erica) blogin Too big to be me. En voinut uskoa silmiäni! 

Anna oli siinä vaiheessa kirjottanut blogiaan puolisen vuotta, ja saanut ihan huimaa muutosta aikaan. 

Kahden lapsen äiti, aivan kuten minä. Lähtöpainokin melko sama, vaikkakin pituutta jonkin verran enemmän kun mulla. Siinä vasta mulle sopiva esikuva. 

Blogeja rupes pikkuhiljaa löytymään enemmän ja enemmän, ja jokaisella oli oma tapansa laihduttamiseen. Toki melko pokkeuksetta aamupuuro raejuustolla sekä kilokaupalla rahkaa oli trendinä, mutta muitakin juttuja löytyi. Ja mikäs siinä, rahkan avulla pääsin itsekin alkuun. 

Mulla kun oli ongelmana se että syön aivan liian vähän ruokaa, ja sitten sitä puutosta korvasin herkuilla. Enkä oikeen keksinyt mitä tehdä ettei niin kävis, kun olin vaan niin pirun laiska tekemään itselleni mitään syötävää. 

Mutta välipalaksi tai iltapalaksi rahka- ja ananaspurkkien avaaminen, lautaselle kaataminen ja pähkinöiden päälle ripotteleminen ei ollu niin iso vaiva, ettenkö sitä olis viitsiny tehdä. 

Eikä se mikropuuro aamullakaan mikään kauheen aikaa vievä projekti ollu. Raejuustoa proteiinin lähteenä tuli kokeiltua, ja jonki aikaa se menikin. 

Mutta nyt syön taas puuron maidolla, tai sitten puuron kaverina juustoviipaleita tai leikkeleitä. 

Välillä herkuttelen tuoremehulla!

Ja mehun sekä limppareiden sijaan opettelin juomaan jääkylmää vettä. Alkuun se tökki tosi pahasti! Mutta nyt vettä parempaa ei olekkaan, ja huomaan kyllä heti jos en oo juonu tarpeeks. Huomasin mä sen ehkä ennenkin, mutta sivuutin sen tunteen, ja sitten kun olin kaupassa niin nappasin pikkulimun mukaan. Nykyään se on ennemmin lähdevesi- tai vichypullo. 

Ja herkuttelua harrastan edelleen. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Ihan totaalisia nollapäiviä herkkujen suhteen ei kyllä montaa oo ollu. Mahdollisesti muutama löysä alue kropassa saattais olla kiinteämpi ilman niitä, tai pullea maha litteämpi.

Mutta ilman yhtään herkkua en taatusti olis onnistunu näinkään hyvin!

Välillä myös näin.

Mulla olis sellanen oma ihannepaino, 65 kg. Mitään aikataulua en koskaan tavoitteelle asettanut, mutta sen haluan vielä joskus saavuttaa. Tyytyväinen olen jo siihen, jos (ja kun!) paino putoaa alle 70 kg. Mutta aikansa kutakin. 

Nyt on sen verran jo kevyempi olo, että alan pikkuhiljaa tuntea oloni mukavaks. Eihän se kiloista ole kiinni, vaan omasta hyvän olon tunteesta! :D

Ihka ensimmäinen tavoitemekko,
joka on jo käytössä.

Mun varsinainen laihduttaminen on salamyhkäisesti päättänyt itsellään loppua, ja oon jo jonki aikaa ehkä enemmän keskittyny miettimään miten saan töissä ollessakin pidettyä uusia elämäntapoja yllä, sekä painon hyvissä lukemissa. Viimeksi mainitun takia aion edelleen punnita itseni kerran viikossa, mutta kunhan pääsen normaalipainoon, niin uskon että vaa´alla käynti harvenee. 

Liikunnan suhteen oon taas viimesen viikon aikana saanu aikamoisen kimmokkeen. Se vaan tuli jostain! Oon tehny edelleen ainoastaan sitä mitä oon halunnu (eli tällä kertaa tanssinu), ja se toimii mulla edelleen. Jos tuntuu että nyt meen trampoliinille pomppimaan, niin se on sillon sen päiväinen liikunta. 

En siis suunnittele etukäteen mitään, vaan meen fiiliksen mukaan. Ja sen myötä oon oppinu entistä enemmän hyötyliikkumaan. Sohvalta nousu pikkuasian takia ei oo enää vaiva eikä mikään.

Jos joskus puuskutan kun "joudun" hakemaan vaikkapa lapsille jotain, niin se ei johdu enää siitä että se takapuoli painaa niin paljon ja lempiohjelma menee telkkarissa, vaan pikemminkin sen tyylisestä että oon just saanu siivottua ja haluaisin hetken istahtaa juomaan kahvini ennen seuraavaa urakkaa :D 

Tämä oli alkuvuoden tavoitemekko.
Tätäkin vois jo alkaa käyttämään...

Ja kuten tossa jo mainitsin, että alan olemaan itseeni tyytyväinen, niin pikkuhiljaa kyllä. Epäkohtia löytyy, mutta ne on sellasia yksittäisiä ongelmakohtia, ja varmasti nää joka naisen painajaiset: peppu, reidet ja VATSA. 

Mutta sitten vaan jumpataan. Ja jos en jumppaa, niin en niistä myös vingu. Näin se tästä lähtien menee. Lupaan, että nyt en enää kertaakaan kirjota että hitto kun on iso maha (paitsi jos on selvää turvotusta), ellen samassa postauksessa pysty todistamaan että oon tehny vatsajumppaa!

Tämän kesän tavoitemekko.

No, joka tapauksessa, ihan täysin tyytyväinen en tuu koskaan olemaan, se on ihan varma. Mutta olishan se mukavaa kun vois vielä joku päivä todeta että oon mä ihan nätti. 

Mä sanoin että tänä kesänä meen bikineissä rannalle. No...Vielä en oo menny, mutta bikinit vähän niinkun olis odottamassa. 

Rohkeutta vielä kerään - onneks kesää on vielä tovi jäljellä ;)

Sitten varmaan joku ehkä vielä haluaa nähdä varsinaiset muutoskuvat?

Tässä ne tulee:

Tällaisiin tuloksiin on siis päästy vuodessa, ja ilman salikäyntejä tai sen kummempaa liikuntaa. Joten en malta odottaa millaisia kuvia saan laittaa tänne ens vuonna, kun aion lisätä liikuntaa mahdollisuuksien mukaan!

Elämään oppiminen

Mulla oli eilen ihan mahtava ilta! :D

Oltiin ensin ystävän luona grillaamassa, ja sen jälkeen käytiin vähän baarissa pyörähtämässä. Iltaa istuessa tuli juotua jonkun verran colaa ja nenän eteen työnnetty sipsikulhokin oli aika petollinen, mutta muuten mentiin vesilinjalla, ja ruoan määrässäkin pysyin kohtuudessa.

En tiedä sainko reilu kolmen tunnin tanssimisella sipsit ja limut kulutettua, mutta sen tiedän että hiki oli! Ja vielä kun oli korkkarit jalassa, niin kyllä sai reidetkin kyytiä ;)

Sitä aina sanotaan, että kun laihtuu paljon niin pää ei meinaa pysyä mukana. Mä oon ajatellu että ei se mun kohdalla oo pitäny paikkaansa, kunnes tänään tajusin että niinhän se on. Tosin mulla se tarkottaa enimmäkseen jotain ihan muuta kun sitä, etten tajuais olevani hoikempi.

Joo, kyllä mulla on vieläkin melkonen läskiplösö-olo suurimman osan aikaa, ja kauheet kompleksit mahan ja ahterin suhteen, enkä mä reisiinikään tyytyväinen ole.
Silti silloin tällöin tulee sellasia "välähdyksiä", jolloin katson jotain kuvaa itsestäni tai peilikuvaa ja hämmästelen että oonko mä muka oikeesti jo noin hoikka? Ja taas hetken päästä oon mieli maassa kun oon niin lihava :(

Ihan niinkuin mun toissapäiväisissä tanssikuvissa, ekasta katoin että oonpa mä hoikka,
mutta sitten otin toisen kuvan eri kulmasta,
ja siinähän mä taas olen omana pulleana itsenäni.

Mutta enimmäkseen tarkotan sillä sitä, että samalla kun painon pudotus on hidastunu, oon kaivannu elämääni jotain muuta muutosta. Oon joka toinen päivä vaihtamassa työpaikkaa, muuttamassa, sisustamassa asuntoa uusiks, hakemassa opiskelemaan ja millon mitäkin.

Ajatukset seilaa laidasta laitaan, enkä yhtään pysy ajatusten juoksussa mukana. En yhtään ihmettele että mieskin on ihan pihalla kun mä vaan elelen jossain omissa haavemaailmoissa ja oon sunnittelemassa kaikenlaista :D

Mahtaakohan tää nyt myös johtua kesälomasta, että mulla on aikaa vähän päästää ajatukset harhailemaan? Toivon tosiaan että saisin edes vähän helpotusta tähän muutoksenhaluisuuteen kun pääsen uudistamaan vaatekaapin sisältöä!

Alkaa garderoobi olla päivityksen tarpeessa...

Eilen oli senkin vuoksi mukavaa, että olin liikenteessä omalla autolla, ja mies hoiti lapsia. Olin siis "vapaa" menemään miten halusin. En ollut alunperin edes menossa mihinkään kun väsytti, mutta sitten vaan ykskaks päätin lähteä. Kävin suihkussa, puin ja eikun menoksi.

Sitä mä olin kaivannutkin, että mulla on mahdollisuus yhtäkkiä lauantai-iltana todeta että haluan lähteä ulos, eikä mulla oo sille mitään estettä. Ei sitä että on etukäteen suunniteltu kaikkea, hankittu lastenhoitajaa ja sovittu kyytejä jolla paikalle pääsee tai paikalta pois.
Ymmärsikö kukaan?

These days are gone!

Ehkä mä alan vihdoinkin ymmärtää itsekin vähän elää omaa elämää. Arvostamaan itseäni enemmän, ja oppia tietämään mitä tarvitsen.
Nyt on aika alkaa nauttia elämästä, enkä nyt tarkoita etteikö sitä voi tehdä lihavanakin. Mutta mun kohdalla arvostus itseä kohtaan on noussu nyt sen verran, että nautin elämästä ihan uudella tavalla! :D

Elämä on paljon muutakin kun pelkkää kotona kököttämistä ja kaloreiden laskemista!