lauantai 24. marraskuuta 2012

Ei se kyläily oo niin helppoa.

Mä sain viime yönä nukkua!
Tai siis oikeemmin sain unen päästä helposti kiinni :)

Katseltiin illalla leffaa, ja rupes silmät menemään kiinni, niin mies käski mennä nukkumaan :D Jäivät vielä esikoisen kanssa vähäks aikaa katsomaan leffaa.
Mutta mä nukuin kymmenen tuntia. Kyllä huomaa eron noihin 4-6 tunnin yöuniin.

Tosta syystä eilinen postaus jäi sitten välistä, mutta eipä se maata kaada :)

Leivänpäälliset.
(Gotler-paketista en ottanu kuvaa, mutta ehkä kaikki tietää millanen se on :) )

Iltapala.

Äitin luona siis oltiin yökylässä lasten kanssa. Oli jälleen kerran tosi mukavaa, ja se myös heijastu noihin syömisiin. En vaan ymmrrä miksen osaa siellä syödä nätisti.
Yritän kyllä, mutta aina jossain vaiheessa mun sisäinen herkuttelija ottaa vallan. En tiedä johtuuko siitä, että omassa lapsuudenkodissa en oo koskaan "laihduttanu", vaan siellä oon aina syöny niinkuin haluan.

Torstaina mentiin suoraan kotona syödyn aamupalan jälkeen mummolaan. Aamupalasta oli siinä vaiheessa kulunu nelisen tuntia, ja mummolla oli just sillon kahvitteluvieraita. Pöydässä oli suklaakääretorttua, ja mummo sano tekevänsä ruokaa heti kun ollaan juotu kahvit.
Mutta kun oli siinä vaiheessa jo niin nälkä että kädet tärisi, niin "pakko" oli ottaa kääretorttua.

Näin jälkeenpäin ajatellen oisin tietysti voinu ottaa vaikka leipää, niin oisin pärjänny ruokaan saakka. Mutta nooh....

Ja äitillä syötiin päivällinen ihan oikeaoppisesti, mutta sitten taas jälkkäriksi Fazerin kääretorttua. En ollu aikasemmin sitä maistanu, täytteenä oli jotain kinuski-omena juttua ilmeisesti. Ja sanonpa vaan, että kyseistä kääristä ei meille voi ostaa, tai mun laihdutus kosahtaa siihen! Ei onneks ollu yhtään hyvää!
Tästä voi kurkata.

Yömyssy.
Yökyläilyssä on se huono puoli, että on toisen jääkaapin sisällöstä riippuvainen kaiken ruokailun suhteen. Meidän vanhemmilla on ollu kyllä ties mitä hurahduksia yhteen jos toiseenkin laihdutusjuttuun ja kolesterolinalentamiseen jne, jne, jne....Mutta silti niillä ei oo ihan sitä mitä mä tarvitsisin syödäkseni.

Ei oo rahkaa. Joskus on ruisleipää, mutta ei tällä kertaa. Kaurahiutaleita on aina, mutta tällä kertaa niitä oli ainoastaan sen verran että lapset sai aamupuuron, ja mä söin sitten leipää (piimälimppua).

Salaattia oli puolikas ruukullinen, ja kurkkuakin löyty. Äiti on kyllä kova tekemään isoja salaatteja ruoan kanssa, mutta tekee niitä enimmäkseen sillon kun joku tulee varta vasten heille syömään. Muutoin kaapista löytyy enimmäkseen jotain punajuurisalaattia tai sentyyppisiä.

Puoliks syöty perjantainen välipala.
Välissä Benecolia ja juustoa.

Tähän väliin heitänkin ajatuksen, jota oon päässä pyöritelly:

Kehtaatteko te ottaa lisukesalaattia sen puoli lautasellista? 
Entä jos pöydällä on ruoan kaveriksi laitettu kurkkuviipaleita ja tomaattilohkoja, ja syöjiä on useampia, kehtaatteko ottaa niistä sen verran kun tarvitsis ottaa?

Mä kehtaan äitillä, anopilla ja muissakin tutuissa paikoissa. Mutta jos mennään muualle, niin sillon en enää viitsi. Salaattia saatan ottaa, jos sitä on iso kulhollinen. Mutta jos vihanneksia on vaan vähän, niin ei mulla oo pokkaa rohmuta niitä niin paljoa kun haluaisin.

Kotona on helpompaa.
Eilinen kanacouscous.

Huomasin muuten mielenkiintoisen asian eilen. Äiti oli tehny lasagnea, ja siellä oli kylässä myös eno ja mun serkku. Heille äiti sano että ottakaa nyt lisää ruokaa, kun ei he iskän kanssa kahdestaan saa sitä koko lasagnea tuhittua. Mutta mulle äiti ei sitä sanonu. Saattaa olla sattumaakin, tai sitten äiti jo tietää etten mä halua syödä niin paljoa.

Siitä vielä mieleen tuli toinen asia, joka on jo useasti tullu esille:

Kehtaatteko kieltäytyä, jos joku sanoo että ota lisää ruokaa? 
Tuleeko teille tunne, että jos ette ota lisää, niin kuvitellaan ettei ruoka maistunu?

Mä oon vähän päässy ton yli. Oon ajatellu, että jokaisella on oikeus kieltäytyä syömästä itseään ähkyyn, ja jokaisella on oikeus syödä juuri sen verran kun haluaa.


Joo, en sitten tiedä, oliko n.s tekopyhää olla ottanmatta lisää ruokaa, sillä kahvin kanssa iltapäivällä tämä mamma kävi vähän karkkirasialla. Tai hitot toi mikään rasia ole, vaan jättimäinen laatikko. Veli on sen tukusta hakenu ja jättäny äitille.

Jos nyt tästä kirjotuksesta tuli tunne, että poden herkkumorkkista, niin en nyt niinkään. Ihan omista valinnoista periaatteessa jälleen kyse, mutta halusin vaan tuoda esille, että kyläillessä asiat ei oo niin helppoja. Tai ehkä ne on, ehkä mä vaan teen niistä vaikeita.

Omalla äitillä kylässä ollessa olis kyllä ihan ok hakea se oma rahka kaupasta ennen sinne menemistä, mutta aina ei muista. Muualla kyläillessä taas se saattaa olla vähän "nolompaa".

Päivällinen tänään:
Jauheliha-perunasoselaatikko, papuja ja herneitä.
Pieni annos tällä kertaa.

Mietinkin, miten nää kurinalaiset fitnessihmiset kehtaa kantaa mukanaan niitä jauheliha-annoksiaan kaikkialle. Täytyy kyllä nostaa hattua, musta ei ois siihen. Ehkä siinäkään ei olis pahinta se, että muut katselee että mitä toi nyt tollasia mukanaan kantaa, vaan se kun joutuis todennäköisesti puolustelemaan sitä.

Toisaalta, en mä ihan sellaista elämää tahtoiskaan. Mä haluan ennemmin oppia siellä kyläillessäkin tekemään ne oikeat valinnat.
Syödä edes jotenkuten niinkuin kotona.
Syödä se kahvipulla ainoastaan yhden kahvittelun yhteydessä, eikä joka aterian päätteeks.

Kyllä mä sen vielä opin!

Tähän vielä kuva eilisistä leffaherkuista.
Alalaidassa näkyvä voikkari on miehen, ei mun!

Porkkanaa ja dippiä,
rypäleitä, kiiviä ja persimonia.

14 kommenttia:

  1. Minulla on tähän mennessä vaikeimmat hetket ollut nimenomaan perheenjäsenten luona. Porukoilla on aina herkkuja ja veljen luona on usein ruokana pitsaa tai mäkkärin hampurilaisia. Onneksi käyn harvoin sukuloimassa, jotain hyötyä pitkistä välimatkoista. :D Minun on tosi vaikea olla syömättä kohteliaisuudesta. Nyt olen sentään päässyt eroon siitä, että minulla pitäisi olla herkkuja, kun tulee vieraita. Ja olen sanonut kaikille, ettei tässä asunnossa herkutella, joten mahdolliset tuomiset sitten sen mukaan. :)

    Sinulla on jo hieno pudotus takana! Minä en voisi kuvitella, että minusta olisi laihduttamaan jos kämpässä pyörisi muita ihmisiä, ja vieläpä lapsia... Ihailen kauheasti kaikkia äitejä, jotka onnistuvat laihduttamisessa. Tsemppiä loppujenkin liikakilojen karistamiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten aika hyvä pointti, että kun tulee vieraita niin ei tarvii olla herkkuja. Mä oon valitettavasti vaan vähän sellanen emäntä, että mulla on "pakko" olla pöydässä sen seitsemää sorttia kun joku tulee käymään.
      Koitan kuitenki itse olla syömättä, ja jotenki se on helpompaa kuin se jos itse menee jonku luona käymään.

      Eipä noi lapset oikeestaan vaikuta tähän kuin positiivisesti. Monet kerrat oisin ruoanlaiton sijasta jääny sohvalle makaamaan, mutta nyt on pakko nousta laittamaan lapsille ruokaa :D
      Mies on sitten taas asia erikseen, kun raahaa niitä herkkuja kotiin ja syö niitä mun nenän edessä. Murr! ;)

      Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  2. Mä en myöskään voisi ikinä kuvitella roudaavani omia eväitä kylään. Enkä kyllä kutsuisi toiste ainakaan syömään, jos joku kaveri niin tekisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se vähän hassulta tuntuis jos on kutsunu jonku syömään, ja se tuo omat eväät :)

      Mutta toisaalta jos siihen on joku selvä syy, esim. jos on allergioita tai treenaa fitnesskisoja varten, niin ihan ymmärrettävää.

      Poista
  3. Leffa herkut näyttää hyvältä, namnam!!
    Tsempit projektiisi!!! :)

    VastaaPoista
  4. Mulle ei tuota mitään ongelmia ottaa omia eväitä vanhemmilleni tai anoppilaan. Mun vanhemmilla on itselläänkin erityisruokavalio ja siellä voi joko syödä tai olla syömättä ilman ongelmia. Anopilla ruoka koostuu pelkästään hiilarimössöstä mutta sanon vain että en syö leipomotuotteita tai perunaa, niin yleensä keittää mulle kasviksia ym :)

    Suurimmat ongelmat on tainnut olla työkavereilla kun en ahda itseeni pullaa tai kakkua töissä. Mutta sepä onkin heidän ongelmansa, ei minun :D

    Tsemppiä ja iloa päivään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ajatellu että haluan nyt syödä sillä tavalla että pystyn loppuelämäni jatkamaan samalla tavalla. Mutta esim. rahkaa oon useamminkin vieny mukanani äitille, en vaan aina muista :(

      Anoppilassa on meilläkin usein ranskalaisia, joista en tykkää. Anoppi tietää sen, mutta en oo halunnu vaatia muuta niiden tilalle, kun joutuu yleensä jo muutenkin tekemään kahta eri versiota ruoasta kälyn erikoisruokavalion vuoksi. Otan niitä pottuja vaan vähän, ja salaattia enemmän :)

      Mäkin oon ite syyllistyny tollaseen töissä, että oon koittanu saada muutkin syömään pullaa, ettei tunnu niin nololta niitä yksin syödä. Nyt oonkin sitten toisella puolella, eli mä oon se jota houkutellaan :D

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  5. Tuohon salaattiasiaan kylässä. Kyllä minä ainakin katson, että tarjottavaa salaattia riittää kaikille. Kokisin epäkohteliaaksi ottaa itselle muiden annokset.

    Lisäannoksen tarjoamisessa minulla on ainakin se käytäntö, että jos en jaksa/halua lisää, sanon, että ei kiitos, en jaksa, mutta hyvää oli.

    Omia ruokia en ota mihinkään, kun ei ole erityisruokavaliota itsellä minkään sairauden takia. Suomalaisissa kyläpaikoissa on minusta yleensä niin paljon vaihtoehtoja, että siellä selviää. Kaikkea ei tarvitse ottaa, mitä tyrkytetään. Vaikeinta on minulle ulkomaan matkoilla, missä on ravintolaruoan armoilla. Ostan illaksi hedelmiä ja kasviksia hotellihuoneeseen, mutta silti edes jotenkin älyllisesti syöminen on tosi haastavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin oon ajatellu, että ei sitä koko salaattia kehtaa lautaselleen lapioida :D Oon koittanu silti ottaa ruokaa vain sen verran, kuin mitä salaatin kanssa siihen lautaselle laittaisin.

      Noinhan sitä tosiaan vois sanoakin, että ei jaksa mutta hyvää oli. Mä oon vaan aina sanonu että en jaksa, enpä tajunnu noin simppeliä asiaa siihen lisätä! :)

      Enpä oo ollukkaan pitkiin aikoihin ulkomailla. Toi on varmaan tosiaan ongelma, varsinkin lämpimissä maissa joissa ihan eri ruoat kun meillä.

      Poista
  6. Mä oon siitä poikkeuksellinen, että mulla on semmoinen hihhuliäiti joka on koko ikänsä laihduttanut (normaalipainon sisällä). Viimeisimmät vuodet on hurahtanut näihin hiilarijuttuihin ja hän kyllä kehtaa sanoa mulle päin naamaa kun esim. tarjoaa perunoita että "Iirikselle sitten vain yksi peruna". Joo - no sattuneesta syystä en kyllä käy sielä nykyään enää kylässä koska on hurahtanut ihan kokonaan.

    Mutta kyllä mä kehtaan. Anoppilassa ei ole koskaan kunnon salaattia vaan jotain suolakurkkua ja kirsikkatomaatteja niin mä vedän niitä sit rasiallisen. Yleensä kukaan muu niitä ei syökään eli siellä suvussa kasvikset eivät maistu, lihapullaperunamuusi on normiruoka.

    Mun piti vielä sanoa et mun lapsuudessa kun tuli vieraita niin tarjottiin ihan normaalia leipiäkin. Siis valmiiks tehty leipä jonka päälle sitten kiepitelty lihaa ja kurkkuja jne. Eli ei todellakaan tarvi aina tarjota makeaa. On mulla yks kaveri joka tuli kerran kylään ja tarjosin kahvia niin hän kysy kovaan ääneen et etkö tarjoa leipää et hänellä on hirveä nälkä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Voihan se toki jossain kyläpaikassa näköjään mennä tolleen nurinpäinkin, että ei tarjota sitä mitä haluais syödä :D

      Onhan ne suolakurkutkin parempi vaihtoehto kun joku majoneesisalaatti, tosin ainakin niissä valmiiks viipaloiduissa on tosi paljon sokeria! Kiva jos saat nauttia niitä tomaatteja ihan itsekses :D

      Meillä taas on aina ollu tapana että kahvin kanssa syödään jotain makeeta. Ja vaikka oiskin jotain suolasta tarjottavaa, niin ensin syödään ne, ja sitten jälkkäriks makeeta.
      Se tuntuu mun sukulais- ja tuttavapiirissä olevan vähän sellanen oletusarvo että pöydässä on myös makeita tarjottavia ;)

      Poista
  7. Hyviä kysymyksiä :) Mun kohdalla toi salaattijuttu menee niin, että mä tiedän joka paikassa (paitsi siskojen luona) olevani ainut, joka niitä kasviksia ihan kunnolla lautaselle mättää, joten otan niitä niin paljon kuin tarvitsen. En oo sellasessa paikassa vielä kyläillyt, jossa salaatti tai muut kasvikset olis kesken loppuneet, mutta toki jakaisin, jos niukasti niitä olisi.

    Tuo lisäruoan tarjoaminen ja siitä kieltäytyminen riippuu vähän siitä, missä on. Onko kursailu tuttu termi? Siihenhän se liittyy, että hyvä emäntä ei päästä pöydästä nälkäisenä, ja jossain päin on ollut tapana kursailla, eli kieltäytyä kohteliaasti, vaikka kuin tekis mieli, että emäntä saa sitten tarjota uudestaan ja uudestaan, kunnes vieras on "pehmitetty" ja hän ottaa lisää. Tähän perustuu, että mummot tuputtaa eikä usko kieltoa.

    Miehellä on yksi täti sitä mallia, että se suurinpiirtein itkee, jos kaikkee ei ole syönyt ja reilusti, ja täällä vieraillessa meillä on tapana ottaa ensimmäinen annos niin pieni, että se ei itsessään riitä täyttämään. Niinpä kun täti tuputtaa lisää ruokaa, sitä vielä jaksaa vähän ottaa ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tällä tädillä on vain sen seittämän sortin kahvipöytä sitten ruoan jälkeen odottamassa, ja siitäkin pitäisi kaikkia lajeja ottaa. Täti asuu eri paikkakunnalla, eikä siellä niin usein vierailla, että elämäntavat menis pilalle sen takia, mutta olo on kovin tukala autoon istuessa. :)

    Useimmiten kyllä riittää se, että kiittää ruoasta ja sanoo, että tämä riittää. Omia ruokia ei ole koskaan tarvinnut mukana kuljettaa, mutta meille on kyllä tuotu ns. allergiaruokia, ja se on ihan jees. Itse varmistan aina, että kyläpaikka tietää, etten syö punaista lihaa. Tällä vältän ne ikävät tilanteet ruokapöydässä, että miksipä et syö, kun on sinua varten laitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon huomannu olevani joka porukassa se, joka eniten salaattia lautaselleen laittaa :)
      Ehkä se ajan kanssa menee siihen, että emäntä (tai isäntä) miettii että jaaha, nyt se Neiti M. on taas tulossa, tehdäänpä iso salaatti! :D

      Oho, onneks mulla ei oo ihan sellasia sukulaisia :D Tosin sellasissa paikoissa joissa tiedän että mun on "pakko" ottaa lisää, niin teen juuri tuota samaa, että ensin sellanen vähän liian pieni annos.

      Mäkin koitan aina tehdä jokaiselle oman ruokavalionsa mukaista tarjottavaa. Jotenkin tuntuu että mieluummin teen heille pyydettäessä, kuin että he tuo omat eväät. Se ei niinkään loukkaa, mutta mulle tulee "huono emäntä"-fiilis.

      Poista

Kaikkia kommentteja otetaan vastaan :D